Palvelualoite lisäämään tehokuutta ja läpinäkyvyyttä

Palvelualoite (palveluhaaste) voisi olla erinomainen tapa lisätä kunnallisten palveluiden tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä. Kyse on siitä, että mikä tahansa yritys tai kolmannen sektorin toimija voisi haastaa kunnan oman palvelutuotanto joko alhaisemmilla kustannuksilla tai paremmalla laadulla. Malli on toiminut Ruotsissa kymmenen vuoden ajan.

Mikäli ulkopuolinen toimija haastaa kunnan oman tuotannon, niin sillä olisi velvollisuus verrata esitetystä nykyiseen toimintaan. Haastaja voi esittää edullisempaa hintaa tai vastaavasti tarjota samalla hinnalla parempaa laatua. Käytäntö olisi kunnalle täysin vapaaehtoinen. Sen olisi pakko vastata haasteeseen tai kilpailuttaa kohdetta, mutta malliin sitoutuneissa kunnissa tehtäisiin kuitenkin “haasteen” pohjalta julkinen arvio ja sen tulokset julkistettaisiin. Näin kuntalaiset näkisivät läpinäkyvästi kuinka tehokasta nykyinen toiminta on. Parhaassa tapauksessa saataisiin paras mahdollinen laatu alhaisimpaan mahdolliseen hintaan.

Suomessa malli on käytössä alle kymmenessä kunnassa. Suurista kaupungeista malli on käytössä ainoastaan Kuopiossa vuoden 2016 alusta – ja sekin kokeiluluonteisena kevääseen 2017 asti. Palvelualoitteessa suurin pelko on ollut sen johtaminen palvelluiden ulkoistamiseen, mutta mitään velvollisuutta tällaiseen mallissa ei ole. Itse asiassa voidaan puhua monikossa malleista, sillä asiaan ei ole yhtenäistä lainsäädäntöä vaan jokainen kunta päättää asian itsenäisesti.

Helsingissä kokoomus esitti palvelualoitetta kaupunginhallitukselle vuonna 2013, mutta tuolloin se kaatui Vasemmistoliiton, SDP:n ja Vihreiden vastustukseen. Mikäli palvelualoite saa myönteistä toimintaa aikaiseksi sitä käyttävissä kunnissa, niin asia nousee todennäköisesti ensi valtuustokaudella uudestaan pöydälle. Helsinkiläiset ansaitsevat parempaa palvelua tehokkaaseen hintaan – ja vieläpä läpinäkyvästi.

Toimiva kaupunki elää työstä ja yrittämisestä

Yrittäjäsanomat listasi numerossaan 9/2016 eri kuntien yrittäjävaltuutettujen määrään kunnanvaltuustoissa. Parhaimpiin prosenttiosuuksiin pääsivät pienet kunnat, kuten Petäjävesi, Vesilahti ja Joutsa. Niissä saattoi parhaimmillaan jopa yli puolet valtuutetuista olla yrittäjiä. Tämä asetelman myötä pienet kunnat ovat hyvin herkkiä kuuntelemaan paikallisten yrittäjien toiveita.  Haastatellut päättäjät antoivat kiitosta siitä, että kuntien päätöksentekoon on saatu näin luovuutta nähdä asiat toisin sekä saatu käytännön työelämän kokemusta.

Valitettavasti Helsingin valtuuston jäsenistä ainoastaan 15 prosentilla on yrittäjätaustaa. Tulos on lähellä häntäpäätä. Käytännössä tämä näkyy siinä, että asiat hoidetaan kuten “aina ennenkin” – virkamiehet valmistelevat päätökset ja valtuutettujen tehtäväksi jää vain päättää. Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että virkamiesvalmistelut ovat laajentuneet viime vuosina siten, että asukkaita ja järjestöjä – kuten Helsingin Yrittäjiä ja kaupunginosayhdistyksiä – kuullaan yhä varhaisemmassa vaiheessa. Toisaalta yrittäjien puute on näkynyt siinä, että yrittäjämyönteiset aloitteet – kuten palvelualoite –  ovat pysähtyneet jo kaupunginhallituksessa tai viimeistään valtuustossa. Helsingissä tämä tapahtui vuonna 2013, jolloin palvelualoite kaatui Vasemmistoliiton, SDP:n ja Vihreiden vastustukseen.

Mutta tapahtuu paljon hyvääkin. Nimittäin Helsingin kaupunki on ottanut yhdeksi arvoksi yrittäjämyönteisyyden. Paperilta on pitkä matka käytäntöön, mutta jotain konkreettistakin tapahtuu. Marian sairaala remontoitiin vuoden 2016 aikana aloitteleville kasvuyrityksille, ja nyt Startup Maria on lajissaan pohjoismaiden suurin. Keskuksen on kerännyt saman katon peräti 60 alkuvaiheen kasvuyritystä.

Helsingillä on vielä matkaa Suomen yrittäjäystävällisemmäksi kunnaksi, mutta kyllä meillä kaikki edellytykselle sille löytyvät. Tehdään Helsingistä paras paikka onnistumiselle. Toimiva kaupunki elää työstä ja yrittämisestä.