Työsuhteen muutokset vuodelle 2017

Vuodenvaihde tuo mukanaan runsaasti muutoksia työelämän pelisääntöihin. Muutokset vievät elinkeinoelämää järkevämpään suuntaan ja auttavat ihmisiä työllistymään nopeammin. Toisaalta yrityksen henkilöstömäärän kasvulle tulee keinotekoiset esteet. Suurista kysymyksistä listalta puuttuu paikallisen sopimisen lisääminen – asia johon toivottavasti palataan lähiaikoina.

Listasin työsuhteen muutokset vuodelle 2017 tiivistetysti ja yksinkertaistetusti. Kannattaa tutustua asiasta kirjoitettuihin tarkempiin reunaehtoihin ja poikkeuksiin.

  • Koeaika pitenee 6 kuukauteen (nyt 4 kuukautta).
  • Takaisinottovelvollisuus lyhenee 4 kuukauteen (nyt 9 kuukautta).
  • Pitkäaikaistyöttömän voi palkata ilman perusteluita määräaikaiseen työsuhteeseen.
  • Työnantajan sivukulut pienenevät (TyEL -0,2%, työttömyysvakuutusmaksu -0,45%, sosiaaliturvamaksu -1,04%).
  • Työnantajalle 2.500 euron kertakorvaus perhevapaasta.
  • Yli 30 hengen yritys joutuu järjestämään irtisanotuille koulutusta ja työterveyshoidon 6 kuukauden ajan työsuhteen päättymisestä.

Muutokset helpottavat työnantajan kynnystä palkata uusia ihmisiä. Erityisen ilahduttava on naisvaltaisia aloja koskettava kertakorvaus perhevapaasta – Yrittäjänaiset ovat vuosia ajaneet vanhemmuudenkulujen tasaamista. Ainoa tässä yhtälössä työllistämistä haittaava asia on yli 30 hengen yrityksille asetetut lisävelvoitteet. Mikäli yrityksen henkilömäärä lähestyy tätä rajapyykkiä, niin yrittäjälle tulee eteen valintatilanne haluaako hän ottaa riskiä uusista, kalliista velvoitteista – vai pelaako hän varman päälle ja rajaa henkilömäärän alle 30.

Tutkimus: Valtaosa kannattaa sote-palveluiden valinnanvapautta

(Julkaistu Uusi Suomi 20.12.2016)

Suomen Yrittäjät julkaisi (20.12.2016) tutkimuksen suomalaisten näkemyksistä sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) valinnanvapauteen. Tutkimuksen mukaan peräti 70 prosenttia pitää valinnanvapautta melko tai erittäin tärkeänä. Tämä on erittäin rohkaisevaa niiden sote-yrittäjien, päättäjien ja asiantuntijoiden kannalta, jotka ovat suhtautuneet myönteisesti sote-uudistuksen yhteydessä liitettävään valinnanvapauteen.

Tutkimuksessa kysyttiin tulisiko kaikkia sote-palveluiden tuottajia kohdella samalla tavalla riippumatta niiden omistuspohjasta. Tällä tarkoitetaan sitä, että saako omistaja olla julkinen, yksityinen tai järjestö. Tähän kysymyksen vastasi myönteisesti 67 prosenttia. Ainoastaan 13 prosenttia suhtautui asiaan melko tai erittäin kielteisesti.

Sen sijaan mielipiteet miten sote-uudistus ja valinnanvapaus tulevat toteumaan jakautuvat. Ainoastaan 29 prosenttia uskoi palveluiden parantuvan ja 31 prosenttia arvioi niiden heikentyvän. Palveluiden arvioidaan pysyvän ennallaan 20 prosentin mielestä ja saman suuruinen joukko ei osannut arvioida asiaa. Toteutumista varjostaa suuri epävarmuus. Alueellisesti katsoen pääkaupunkiseutulaiset arvioivat palveluiden paranevan, kun vastaavasti muissa Suomen kaupungeissa ei jaettu samaa optimismia.

Suomessa lähes 20 000 sote-yritystä

Yksityinen hyvinvointiala (sote-ala) työllistää enimmäkseen pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Yksityisistä terveysalan yrityksistä vajaa 16 000 on alle 50 henkilön yrityksiä. Vastaavasti yli 50 hengen yrityksiä on alle sata.  Tosin viimeksi mainittujen osuus henkilöstöstä ja liikevaihdosta on yli 40 prosenttia. Vastaavasti sosiaalipalvelualalla toimii yli 3 000 yritystä. Kuvaavaa on, että yksityiset hoitavat kolmanneksen lääkäripalveluista, puolet hammashuollosta sekä yli puolet erityisryhmien asumispalveluista ja lastensuojelusta.

Yksityinen hyvinvointiala haluaa reilua kilpailua, jossa myös pienet yrittäjät pääsisivät mukaan. Tähän on esitetty palvelusetelimallia, jossa jokainen kuntalainen saisi tehdä itse päätöksensä missä hän asioi. Tällöin jokainen tuottaja – myös julkinen tarjoaja – joutuisi kuuntelemaan asiakasta tarkalla korvalla. Muutoksen tuulet puhaltavat jo. Ensimmäistä kertaa kunnallisten terveyskeskusten henkilökunnalta on alettu kyselemään heidän hyvinvointiaan ja kehittämisajatuksia. Tätä ei ole aikaisemmin tapahtunut. Muutos parempaan asiakaspalveluun lähtee siitä, että organisaation alinta porrasta kuunnellaan ja se saa vastuuta.

Helsingin kantakaupungin toimistotilat asuinkäyttöön

(Julkaistu Uusi Suomi 15.12.2016)

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa on herännyt huoli toimitilojen vähyydestä kantakaupungin alueella. Virasto on esittänyt toimitilojen muutoksen kieltämistä asunnoiksi kokonaan osalla alueilla (Vyöhyke 1) sekä sallimista vain tapauskohtaisesti muilla alueilla (Vyöhyke 2).

Perusteluissaan virasto katsoo toimitilojen säilymisen olevan perusteltu hyvällä tavoitettavuudelle joukkoliikenteellisesti sekä toimitilakysynnän turvaamisella. Se katsoo myös, että kantakaupunki tarvitsee erikoistuneita yrityksiä, palveluita, kansalaisjärjestöjä sekä eri toimijoiden välisiä verkostoja. Viraston mukaan nyt on käynnissä massiivinen toimistotilojen muuttaminen asuinkäyttöön, ja esityksen olisi ymmärtääkseni tarkoituksena estää tai ainakin hidastaa tätä kehitystä. Monet muunneltavaksi jo haetut kohteet sisältävät pieniä ja keskisuuria yrityksiä käyttäjinä, joten ne eivät ole tyhjinä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti palauttaa asian uudelleen käsittelyyn. Uusi ehdotus voi syntyä jo alkuvuoden 2017 aikana.

Tarina eräästä toimistorakennuksesta

Tunnen erään ison toimistorakennuksen kantakaupungin alueelta. Se on lähes täynnä käyttäjiä, ja sen omistus on jakautunut pieninä palasina eri pienomistajille. Silti kaikki nämä lukuisat omistajat haluaisivat purkaa rakennuksen. Mistä on kyse? Rakennus vaatisi tällä hetkellä kiireellistä putkiremonttia – se on yksinkertaisesti tullut tiensä päähän. Putkiremontin kustannukset tulisivat erittäin kalliiksi.

Niinpä eräs rakennusliike on tarjoutunut ostamaan rakennuksen, purkamaan sen ja rakentamaan tontille asuinkerrostaloja. Tämä sopisi kaikille omistajille mainiosti; Otetaan rahat ja muutetaan johonkin toiseen tilaan. Mutta kaupunkisuunnitteluvirasto ei suostu etenemään asiassa. Hoputtaminen ei auta, vaan virkamiehet ovat yksinkertaisesti lyöneet jarrun pohjaan. Tähän ei auta edes järkiselitys siitä, että ko. rakennus vaatisi kiireellisen päätöksen.

Virkamiesten huoli on liioiteltu

Mielestäni nyt ammutaan tykillä kärpästä. Syitä on useita.

  1. Helsingin toimistotiloista peräti 10,9 % on tyhjillään. Tasapainoinen, terve tilanne olisi siinä viiden prosentin tienoilla.
  2. Uusien kaupunkibulevardien varrella katutason 1. ja 2. kerroksiin on suunnitteilla toimitiloja, sillä alakerroksiin ei voi tulla melun ja katupölyn takia asumista. Tarjontaa on siis tulossa valtavasti lisää.
  3. Työskentelytavat ovat murroksessa. Avokonttorien, tehokkuuden ja säästöjen nimissä yksittäisen työntekijän neliötarve on pienentynyt. Samaten varsinkin tietotyöläiset työskentelevät yhä enemmän eri toimipaikoissa ilmaan kiinteää työpistettä. Tavallaan keskusta-asunnosta voi tulla yhtä aikaa koti ja toimisto.
  4. Kaikkien toimistotilojen ei tarvitse sijaita kantakaupungissa. Uudessa yleiskaavassa haetaan pikemminkin alueiden keskuksia. Sen sijaan voitaisiin turvata, että alueellisissa keskuksissa on riittävästi erimuotoista rakentamista, kuin keskittyä kaiken tuomiseen kantakaupungin keskustaan. Yhtä lailla innovaatiokeskuksia syntyy kantakaupungin ulkopuolelle kuten Espoon Otaniemi ja mahdollisesti tuleva Myllypuron Metropolia ammattikorkeakoulu.

Toisaalta aivan ydinkeskustassa, suppealla alueella voitaisiin miettiä kieltoa ja sallia muutos ainoastaan hotelliksi. Tällöin turvattaisiin matkailu- ja ravintola-alalle riittävät toimintaedellytykset ydinkeskustassa.

Mielestäni nyt voitaisiin antaa myönteiset päätöksen toimitilojen muuttamiseksi asunnoiksi ja seurata sen vaikutusta. Mikäli markkinatilanne muuttuu, niin puututaan sitten tilanteeseen.

Mitä jos kaikki työntekijät saisivat valita?

(Julkaistu Uusi Suomi 7.12.2016)

Suomen Yrittäjät on ajanut mallia, jossa kaikki yrityksen työntekijät pääsivät neuvottelupöytiin. Nyt työtuomioistuimen tuore päätös antaa pontta tälle vaatimukselle, sillä päätöksen mukaan vain ammattiliittoon kuuluva työntekijä voi tulla valituksi luottamushenkilöksi. Yrittäjien Janne Makkula kirjoittaa blogissaan (7.12.2016), että päätös oli yksimielinen ja odotusten mukainen.

Luottamushenkilö ja luottamusvaltuutettu

Kilpailukykysopimus saatiin solmittua tänä vuonna. Alun perin siihen haluttiin lisätä mahdollisuus nykyistä laajempaan paikalliseen sopimiseen. Valitettavasti työnantajan kannalta pakettiin oli sisällytetty myrkkypilleri. Nimittäin paikallinen sopiminen tulisi onnistumaan vain, mikäli työntekijöitä edustaisi luottamusmies. Jo tuolloin Suomen Yrittäjät huomautti, että luottamusmiehen valitsevat ainoastaan työntekijät, jotka kuuluvat ammattiliittoon. Muilla – eli järjestäytymättömillä – työntekijöillä ei olisi tätä oikeutta.

Suomen Yrittäjät esitti, että oikeampi henkilö olisi esimerkiksi luottamusvaltuutettu tai vastaava kaikkien työntekijöiden valitsema henkilö. Hän voisi olla yhtä lailla luottamusmies – mitään estettä tälle ei olisi. Erona olisi kaikkien työntekijöiden äänen kuuluminen.

Käytännössä alkuperäinen kilpailukykysopimuksessa esitetty “luottamusmiespakko” olisi lukinnut ammattiliiton vallan käyttää kaikkien työntekijöiden ääntä – kuuluivatpa he ammattiliittoon tai eivät. Ja juuri jälkimmäinen asia olisi muodostunut ongelmalliseksi.

Luottamushenkilöpakko ongelmallinen pienyrityksille

Valtaosa suomalaisista yrityksistä on pieniä, lähinnä mikroyrityksiä. Mikäli muutaman työntekijää pyörittävä pienyritys olisi halunnut esitetyn kilpailukykysopimuksen mukaisen paikallisen jouston, niin asiassa olisi voinut tulla muutama mutka matkaan.

  • Skenaario 1: Kaikki työntekijät kuuluvat ammattiliittoon. Työntekijöiden on helppo valita keskuudestaan luottamushenkilö ja tällä on vahva mandaatti kaikilta. Ei ongelmia.
  • Skenaario 2: Osa kuuluu ammattiliittoon, osa ei. Nyt vain osa pääsee valitsemaan edustajaa eli luottamusmiestä. Neuvottelutulos työnantajan kanssa sitoo kuitenkin kaikkia. Epäoikeudenmukainen järjestäytymättömien osalta.
  • Skenaario 3: Kukaan ei kuulu ammattiliittoon. Työnantaja ei saa joustoa työehtosopimuksesta, ellei joku työntekijöistä ”pakoteta” ammattiliiton jäseneksi ja siten neuvotteluosapuoleksi. Aivan pähkähullua.

Suomen Yrittäjiä on kohtuuttomasti syytetty paikallisten joustojen kaatamisesta. Kilpailukykysopimuksessa ehdotettu malli olisi kelvannut suurille yrityksille, mutta pienille yrityksille siinä ei olisi ollut järjen häivääkään. Esimerkiksi yksityisistä palvelualan yrityksien työntekijöistä ainoastaan noin puolet kuuluu ammattiliittoon. – toinen puoli olisi jäänyt ilman ääntä. Ero on vielä hurjempi alle 30-vuotiassa, joista ainoastaan kolmannes kuuluu ammattiliittoon.

Työmarkkinaosapuolten olisi syytä miettiä uudelleen ratkaisua paikalliseen sopimiseen. Tällä kertaa tavalla, että kaikkien työntekijöiden ääni kuuluu.

Helsingille taide- ja kulttuurirakennustoimintojen yleiskaava?

(Julkaistu Uusi Suomi 2.12.2016)

Helsingin Guggenheim-museohanke tuli tiensä päähän (1.12.2016). Seuraavaksi media on jo kysellyt, mitä voitaisiin rakentaa parkkipaikkojen tilalle ( Yle 2.12.2016 , HS 2.12.2016 ). Mielestäni kysymys on osittain väärä. Se on liian pitkälle viety. Parempi kysymys on, että mitä taide- ja kulttuuritoimintoja haluamme kaupunkiin? Ehdotan Helsingin taide- ja kulttuurirakennustoiminnoille laajaa tiekarttaa – tai raflaavammin yleiskaavaa.

Valmistelu alhaalta ylöspäin

Millä saadaan yhtä aikaa Helsingin kokoomuslainen hyväksymään Malmin lentokentän lakkauttaminen tai kaupunkilainen Vihreä hyväksymään puistojen nakertaminen? Vastaus on sitouttaminen! Helsingin uusi yleiskaava hyväksyttiin 26.10.2016, mutta tässä ei ole koko tarina. Yleiskaavan valmistelutyö aloitettiin neljä vuotta aikaisemmin osallistumis- ja arviointisuunnitelmalla. Seuraavana vuonna lähti pyörimään kaupunkisuunnittelumessut ja teemaseminaarit. Muistan itsekin lätkineeni post-it lappuja erilaisiin arvotauluihin ja karttoihin.

Ensimmäiset kysymykset koskivat sitä, millaisen kaupungin haluamme. Aivan ensimmäisessä vaiheessa ei mietitty, minne rakennetaan vaan miksi ylipäänsä rakennetaan. Valmisteluvaiheet olivat avoimet kaikille kaavoituksesta kiinnostuneille ja niistä tiedotettiin laajasti eri foorumeilla. Sain tietoa suoraan verkkosivuilta, sosiaalisesta mediasta, kaupunginosayhdistykseni kautta ja jopa yrittäjäjärjestöni kautta. Samaten virkamiehet kiersivät päätukikohdan, Kampin Laiturin , lisäksi kaupunginosatilaisuuksissa.

Viimein kun konkreettiset luonnokset yleiskaavasta valmistautuivat, oli projektin aloituksesta kulunut jo vuosia. Useimmat kaupunkilaiset heräsivät vasta tässä vaiheessa. Valitettavasti liian myöhään. Suunnitteluvaiheen osallistujat kattoivat jo riittävän suuren määrän asianosasia – eri järjestötoimijoita ja poliittisia päättäjiä. Kelloa ei voinut enää kääntää taaksepäin. Valtuuston maratonistunnosta ja monista äänestyksistä huolimatta uusi yleiskaava kesti monikärkihyökkäykset.

Kertauksena. Valmistelu aloitettava alhaalta käsin. Lisäksi sille on varattava riittävästi aikaa. Laaja sitoutuminen tapahtuu vain laajan keskustelun ja kuuntelemisen kautta.

Esitetään oikeat kysymykset ensin

Ensimmäinen mietinnän aihe ei ole rakennus – puhumattakaan minkä värinen se on. Ensimmäiseksi luodaan ”pilvi”, eräänlainen arvomaailma. Konkreettiset kysymykset koskevat nykytilannetta, kohderyhmää ja ylipäänsä tarvetta. Vasta kun osallistujilta – kansalaisjärjestöt, asiantuntijat, päättäjät – löytyy yhteinen yleisnäkemys (visio), niin otetaan seuraava askel.

Helsingin johtamisjärjestelmä muuttuu 2017 kuntavaalien jälkeen. Nykyiset lautakunnat lakkaavat ja muodostetaan neljä suurta lautakuntaa ja niiden alle jaostot. Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta voisi ensimmäiseksi työkseen aloittaa laajan kansalaiskeskustelun aiheesta.