Opettajille taattava toimintaresurssit

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:lla on mielenkiintoinen ehdokkaille suunnattu kuntapäättäjätesti. Täytän testin ja roolikseni valitsen kahden koululaisen vanhemman, joka lähestyy asiaa taloudelliselta näkökulmalta. Poimin muutamia kysymyksiä esille.

Ryhmäkoot ja oppiminen

Kuntapäättäjätesti vetää  mutkia suoraksi. Ensimmäinen kysymys sijoittaa ryhmäkoot samaan kategoriaan kuin opetustuntien karsiminen. Hiljattain julkaistiin tutkimus, jonka mukaan ryhmäkoolla ei ole löydetty yhteyttä selkeää yhteyttä oppimiseen (Luokkakoko, 11/2017). Jälleen kuntapäättäjien tulee miettiä millä keinoilla oikeat tulokset saavutetaan parhaiten.

Kuunnellaan asiantuntijoita, pidetään erityisopettajat

Poliittiset valinnat tulisi suorittaa enemmän asiantuntijoiden kuin enemmistön tai eturyhmien mielihalujen mukaan.  Totuus tulee kentältä. Helsingissä on pula erityisopettajista, joka pitäisi ratkaista koulutuksen ja palkkauksen keinoin. Toisaalta meiltä löytyy laajalti käytettyjä palveluita, kuten kakkosluokkalaisten iltapäiväkerhotoiminta, jonka hyöty suhteessa kustannuksiin ei ole niin hyvä kuin vaikkapa vastaavan rahan sijoittaminen erityisopetukseen. Viimeksi mainittua käytetään lukumääräisesti vähemmän, mutta se on oppilaan tulevaisuuden kannalta huomattavan paljon tärkeämpi.

Homekoulujen korjaamiselle tavoiteohjelma

Kysymys homekouluista ihmetyttää. Siis se, että homekouluja on näinä aikoina edes olemassa. Kaupungin tehtävänä on laatia selkeä tavoiteohjelma ja raapia tarvittavat rahat. Helsingissä korjausvelka on yli puoli miljardia euroa. Mikäli sen jakaa viidelle vuodelle, niin kasaan pitäisi saada sata miljoonaa joka vuosi – en näkisi tätä Helsingin budjetissa mahdottomaksi. Osa rahoista voisi saada purkamalla vanhan rakennuksen ja rakentamalla samalle tontille koulun lisäksi asuntoja. Tosin se ei lupaa hyvää, että homekoulut edustavat enimmäkseen uutta rakennuskantaa.

Panokset opettajiin ja digitaalisuuteen

Lupaanko, että “jokaisella päiväkodilla, koululla ja oppilaitoksella on oma johtaja tai rehtori”. En lupaa. Säästetään hallinnosta ja seinistä, mutta satsataan opettajiin määrään ja laatuun sekä digitaalisuuteen.

Vastuullinen talouspolitiikka koulujen turva

Viimeinen kysymys. Lupaatko, että opettajalle löytyy sijainen ja, että häntä ei lomauteta. Tämä on helppo. Totta kai. Helsinki on onneksi siitä onnellisessa asema, että kaupungin talous on kunnossa. Näin ei ollut vielä joitakin vuosia sitten. Kuntapäättäjiltä on vaadittu vastuullista ajattelua, menosäästöjä ja harkittuja investointeja.

Pidetään huolta, että Helsingin talous on kunnossa jatkossakin. Puhun usein laadusta, mutta nyt nostan esille määrän. Opettajille tulee taata riittävät henkilöresurssit ja asianmukaiset tilat.

Puolisen sataa asiakirjapyyntöä

(Julkaistu Helsingin Yrittäjät 23.1.2017)

Haluatko sosiaali- ja terveysalan yrittäjäksi? Kyseessä on säännelty ja valvottu toimiala, jossa eri viranomaiset tulevat tutuksi. Lupien hakeminen edellyttää, että yrittäjä toimittaa monipuolisesti erilaisia selvityksiä, liitteitä ja asiakirjoja viranomaisille. Hakemisesta on muodostunut mystistä salatiedettä, mikä johtuu valtion, AVI:n, Valviran ja kunnan välisen työjaon sekavuudesta ja eri käytännöistä.

Asiaan saatiin helpotusta, kun useat kunnat ottivat käyttöön Parasta palvelua -palveluseteli- ja ostopalvelujärjestelmän. Myönteistä asiassa on, että kerrankin yhteen nettipalveluun on koottu kuntakohtaisesti sote-palvelut, joiden on mahdollista päästä palveluseteli- ja ostopalveluihin – kuntien välillä kun on eroavaisuuksia. Toiseksi, yrittäjää helpottaa se, että tarvittavat, oikeat asiakirjat saa toimittaa sähköisesti.

Hyvinvointi vaatii asiakirjoja, siis valtavasti

Kerrankin yhdessä nettijärjestelmässä on lueteltu kaikki mahdollisesti sote-palveluihin liittyvät asiakirjat. Määrä yllätti jopa itseni. Osa viranomaisten vaatimista asiakirjoista tulee automaattisesti Tilaajavastuun kautta, mutta toiset vaativat jopa toistakymmentä sivua tarkkaa selvitystä. Luetellaan ensin perustiedot:

Arvonlisäverovelvollisuus, ennakkoperintärekisteri, kaupparekisteriote, potilasvakuutustodistus, tapaturmavakuutus, Tyel-vakuutusote, työehtosopimus, työnantajarekisteri, työterveyshuolto, vastuuvakuutustodistus, veromaksutiedot (yhteensä 11 asiakirjapyyntöä).

Kaikki on vielä tässä vaiheessa hyvin. Näillä perustiedoilla varmistetaan, että kaikki alan yrittäjät ovat hoitaneet asiallisesti velvoitteensa. Mutta sitten seuraa pitkä lista.

AVI:n ilmoitus vastuuhenkilön muutoksesta, AVI:n tai Valviran lupa ympärivuorokautisen sosiaalipalvelujen tuottamisesta, AVI:n tai Valviran todistus yksityisten sosiaalipalveluiden antajien rekisteriin kuulumisesta, AVI:n tai Valviran todistus yksityisten terveyspalveluiden antajien rekisteriin kuulumisesta, Esiopetussuunnitelma, Henkilöstöluettelo (vakanssit, nimikkeet ja koulutustiedot), Hygieniakäytännön kuvaus, Kielitodistus, Kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma, Kunnan toimielimen tai sen määräämän viranhaltijan lausunto, Kuvaus toimipaikan välinehuollosta, Laitteiden kelpoisuustodistus, Lääkehoitosuunnitelma, Muut palvelualuekohtaiset edellytykset, Oikeus ammatin harjoittamiseen, Omavalvontasuunnitelma, Omavaraisuustodistus ja todistus ulosottorekisteristä, Palvelukohtaiset sopimusehdot, Palvelukuvaus, Pankin tai luottotietoyhtiön antama talous- ja luottokelpoisuusraportti, Pelastussuunnitelma, Pelastusviranomaisen lausunto, Poistumisturvallisuusselvitys, Rakennusvalvonnan viranomaisen lupa, Rekisteriseloste, Selvitys henkilötietolain 32§ edellyttämien toimenpiteiden toteuttamisesta, Selvitys saaduista julkisista tuista, Tilojen kelpoisuustodistus, Tilojen pohjapiirustus ja käyttösuunnitelma, Toimintakertomus, Toimintasuunnitelma, Turvallisuussuunnitelma, Varhaiskasvatussuunnitelma, Vastuuhenkilön tai muun henkilön tutkintotodistus, Vuokrasopimus, Yel-vakuutustodistus, Yhtiöjärjestys, -sopimus, tai selvitys yhteisön tai säätiön säännöistä, Ympäristöterveydenhuollon viranomaisen lausunto (yhteensä 37 asiakirjapyyntöä).

Myönnetään. Lista on täyden palvelun paketti. Sote-yrittäjät tulevat tutuksi usean yllämainitun dokumentti- ja selvityspyynnön kanssa. Itse laskin, että meidän kotisiivouspalveluistamme on tähän mennessä toimitettu lähes 40 sivua erilaista asiakirjaa, selvitystä ja liitettä.

Helsingin valtionosuuden tasausmaksu vastaa lähes 2 % kunnallisveroa

Kuntaliitto tiedotti vuoden alussa valtionosuusrahoituksen muutoksista vuodelle 2017.  Taloudellisesti vahva Helsingin seutu joutuu maksamaan – tai näkökannasta riippuen luopumaan – osasta verotuloistaan heikommin meneville kunnille. Järjestelmää kutsutaan valtionosuuden tasausmaksuksi.

Vuonna 2016 pääkaupunkiseudulle muutti lisää ihmisiä ja sen taloudellinen toimeliaisuus lisääntyi. Tämä on hyvä uutinen, mutta sen kääntöpuolena on, että alueemme kaupungit joutuvat tästä hyvästä maksamaan vuonna 2017 nykyistä enemmän valtionosuuden tasausmaksua.

Helsinki
2016: 265 milj. euroa, 2017: 289 milj. euroa (nousua +9 %)
– Jokainen helsinkiläinen tukee 450 eurolla vuosittain muita kuntia
Espoo
2016: 162 milj. euroa, 2017: 172 milj. euroa (nousua +6 %)
– Jokainen espoolainen tukee 630 eurolla vuosittain muita kuntia
Vantaa
2016: 47 milj. euroa, 2017: 45 milj. euroa (laskua -4 %)
– Jokainen vantaalainen tukee 210 eurolla vuosittain muita kuntia

Mikäli Helsinki saisi pitää osuutensa, niin sen talous olisi joko 140 miljoonaa euroa ylijäämäinen tai se voisi laskea kunnallisveroa lähes kaksi prosenttiyksikköä.

Onko tasausmaksu perusteltavissa?

Voiko tasausmaksua perustella? Yhden argumentin mukaan Helsingissä suurin osa valtionvirastoista, joten tasausmaksu on kohtuullinen. Itse asiassa, valtion osuus Uudenmaan elinkeinoelämästä on vähäisempi kuin valtaosassa muita Suomen alueita. Toinen argumentti vertaa järjestelmää samanlaiseksi oikeudenmukaisuudeksi kuin mitä tapahtuu tulosiirroissa kansalaisten kesken. Nykyisen järjestelmä ongelmana on, että vahvat kunnat laitetaan automaatilla maksamaan omasta pussista heikoille kunnille. Sen sijaan läpinäkyvämpää olisi jos kunnat saisivat pitää tulonsa, ja valtio tukisi valtion yleisistä verotuloista halutessaan heikompia kuntia. Asia olisi selkeämmin lokerossa, ja valtion tahtotila aluepolitiikalle läpinäkyvämpää.

Pääkirjoitukseni Viikissä tapahtuu -lehdessä

(Julkaistu Viikissä tapahtuu -lehdessä, 18.1.2017)

Viikkimme avoimeksi myös nuorille

Tässä numerossa kerromme, kuinka yhden nuoren suunnittelema teknomusiikin konsertti kasvoi kokopäiväiseksi festivaaliksi Maaherranpuistossa. Nuorelta Matias Taavitsaiselta ei puutu rohkeutta, sillä seuraavaksi hän suunnittelee tapahtumasta vielä suurempaa. Hyvä. Matiaksen idea lähti siitä, että Viikissä ei ole tarjolla nuorille juuri mitään. Hän kertookin asuinalueemme jääneen jumiin sille aikakaudelle, jolle se rakennettiin. Matias peräänkuuluttaa avoimuutta uusia asioita kohtaan. Näihin ajatuksiin on helppo yhtyä. Kaupunginosamme tarjoaa loistavia mahdollisuuksia lapsiperheille, koululaisille ja senioreille, mutta nuoret ovat jääneet hieman taka-alalle. Tässä yhteydessä voisin vihjaista, että nuoria aikuisia kaivattaisiin vaikuttamaan alueemme kehittymiseen vaikkapa Viikki-seuran toiminnan kautta. Mutta en halua vihjata, vaan sanoa suoraan: Nuoret aikuiset tervetuloa!

***

Minua vastaan käveli lähes huomaamaton hyvä ele. Uudenvuodenpäivänä kahta koiraa ulkoiluttanut herra poimi maasta muutaman edellisen päivän juhlista maahan heitetyn roskan. Hän ei odottanut puisto-osaston työntekijää tai ketään toista, vaan eleettömästi toimi. Vastaantulijan pieni teko herätti itsessäni lämpimän tunteen. Sen sijaan toinen puoleni ihmetteli miksi kukaan halusi roskata omaa asuinaluettaan?

***

P.S. Muistithan käydä pulkkamäessä! Talvella pidetään hauskaa niin vauvojen, vanhempien kuin vaarienkin kanssa.

Kolmen minuutin puhe

Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonilta kysyttiin kerran, kuinka kauan häneltä menee puheen valmistamiseen. Hän vastasi: Se riippuu puheen pituudesta. Kymmenen minuutin puheen valmistamiseen menee minulta kaksi viikkoa; puolen tunnin puheeseen viikko; jos voin puhua niin pitkään kuin haluan, valmisteluja ei tarvita ollenkaan. Olen valmis heti.

Hyvät ystävät!

Yhteistuumin. Tämä on se ajatus, jolla lähden ajamaan asioita eteenpäin. Haluan olla mukana luomassa avointa päätöksentekoa, uusia ajatustapoja ja toisten kuuntelemista. Nämä tarkoittavat yhteisten päämäärien löytämistä muiden kanssa. Tarkoittaa niin omaa valtuustoryhmää kuin muitakin ryhmiä. Asioissa ei pidä jäädä yksin vaan ajamilleen asioille tulee löytää yhteinen arvo- ja keskustelupohja laajalti eri ihmisten ja intressiryhmien kesken.

Oikeassa paikassa vaikuttamista

Monelle kaupunkilaiselle tulee yllätyksenä, että valtaosa asioista ei käytännössä päätetä kaupunginvaltuustossa. Niitä ei myöskään päätetä kaupunginhallituksessa. Eikä edes poliittisten ryhmien päättäjien välisissä linjauksissa. Asiat valmistellaan lähes valmiiksi virkamiestasolla. Sen esityksistä hyvin pieni osa muuttuu koko päätäntäprosessin aikana. Puhumattakaan, että vielä pienempään osaan poliittiset päättäjät ottavat risteäviä kantoja. Henkilö, joka pystyy vaikuttamaan koko elinkaareen alkaen valmistelusta aina valtuuston päätökseen asti, on vahvoilla.

Kaupunki on lähellämme

Lähdin mukaan kuntavaaliehdokkaaksi, koska kaupungin päätökset koskettavat minua arjessa ja työssä. Päivittäisessä arjessa törmään kaupungin palveluihin kouluissa, terveydenhuollossa, joukkoliikenteessä sekä katujen ja urheilukenttine ylläpidossa. Lisäksi helsinkiläisenä yrittäjänä joudun tekemään jatkuvaa yhteistyötä alueella toimivien asiakkaiden, yhteistyökumppanien ja työntekijöiden kanssa. Haluan vaikuttaa ja kehittää kaupunkimme palvelut vastaamaan 2010-luvun tarpeita.

Tehdään Helsingistä paras paikka onnistumiselle.

Mikä mättää? Sote-yritykset tuottavat voittoa

(Julkaistu Uusi Suomi 7.1.2017)

Sosiaali- ja terveysyritykset (sote) tuottavat taloudellista voittoa osakkailleen. Miten tämä voi olla mahdollista? Nimittäin liikevoitollehan ei pitäisi olla tilaa, sillä sosiaali- ja terveysasiat vaativat aina saman määrän henkilökuntaa, resursseja ja toimintatavatkin ovat identtiset. Tai siis, näin ajatellee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri​n (HUS) toimitusjohtaja Aki Lindén, jonka mukaan täydellisten markkinoiden teoria ei päde terveydenhoitoon (Kauppalehti 2.1.2017).

Mielipidekirjoituksessaan hän moittii potilaan valinnanvapausmahdollisuutta, sillä “tuotteet ovat vaikeasti hahmotettavia, ja potilas-asiakas on heikossa asemassa tuottajiin verrattuna”. Samalla hän epäilee, että valinnanvapaus johtaisi ylihoitoon, verovarojen väärinkäyttöön ja kermankuorintaan. Ei huoli aiheeton ole, mutta sitä ei voi käyttää valinnanvapauden kumoamiseen. Muiden moittimisen sijaan HUS-sairaanhoitopiiri voisi miettiä millä tavalla ”julkisen terveydenhuollon, erityisesti yliopistosairaaloiden ja keskussairaaloiden, taso on korkea ja toiminta on tehokasta”. Olisiko liikaa pyydetty, jos asiakkaat voisivat arvioida avoimesti asiaa eri toimijoiden välillä?

Perinteisessä organisaatiossa kaikille löytyy tarkoitus, paikka ja johtaja. Vain asiakas voi häiritä näin hienoa rakennelmaa

Ruotsissa halutaan rajoittaa voittoa, mutta ei itse valinnanvapautta

Saavatko sote-yritykset tuottaa liikevoittoa? Ruotsissa laadittiin mielipidetiedustelu (2.11.2016), jonka mukaan suurin osa (53 %) haluaisi rajoittaa voitontekoa ja 27 prosenttia kieltää sen kokonaan. Tästä innostuneena eräs suomalainen demarikansanedustaja näki blogissaan, että kysely osoittaa Ruotsin valinnanvapauden epäonnistuneen. Väite on liioiteltu.

Ruotsissa ei käydä keskustelua itse valinnanvapaudesta, koska sille on selkeä kansan enemmistön tuki. Sen sijaan keskustelua käydään siitä, että markkinoita hallitsevat suuret sote-yritykset ja, että monet niistä ovat kansainvälisesti omistettuja. Markkinoita halutaan avata pienemmille toimijoille ja rajoittaa voitontekoa. Asiasta on käyty useamman vuoden ajan keskustelua, mutta mitään konkreettista sille ei olla tehty – huolimatta siitä, että vallassa on vasemmistovihreä hallitus. Mistä homma kiikastaa?

Puretaan asiaa. Ruotsalaisten kuluttajien valinnoista kertoo jotain se, että voittoa tavoittelemattomat (non-profit) organisaatiot ovat saaneet ainoastaan kahden prosentin osuuden markkinoista. Mistä on kyse? Eikö kuluttajien pitänyt valita se eettisesti kestävin ratkaisu? Nähtävästi ei. Kuluttajat haluavat itselleen palvelua, eivät organisaatiota.

Uusi organisaatio katsoo itseään asiakkaan silmin. Häntä palvelevat ihmiset, eivät organisaation alimmat portaat.

Miksi sote-palvelu on aivan normaalia palvelua?

HUS-pomo Lindén on väärässä. Sote-palvelut eivät älä omassa maailmassa. Siellä pätevät aivan samat säännöt kuin muissakin palveluissa – asiakas päättää, ei organisaatio. Juuri viimeksi mainittua perinteisen julkishallinto-organisaation (ja miksei myös vanhanaikaisen pyramidihierarkialla toimivan yrityksen) on mahdoton käsittää. Palvelua tarkastellaan ikään kuin se olisi kakkosnelonen lankku – kerran tehty ja se on hyvä. Ei. Palvelu on jatkuva prosessi, jossa asiakkaan mieltymykset ja tarpeet muuttuvat jatkuvasti. Mikäli et pysy mukana, olet pian entinen organisaatio.

Miten sote-palvelut ovat ratkaistu yksityisissä yrityksissä? Talouselämä (31/2016) listasi useamman syyn onnistumisiin, joista nostan muutamaan. Ensinnäkin yksityisillä on matalampi hierarkia, jossa asiakasrajapinnassa toimivilla on riittävät valtuudet. Asiakasta varten voidaan muodostaa hoivatiimi. Toiseksi ennaltaehkäisy on todettu halvemmaksi ja tehokkaammaksi. Asiakkaista alkukartoitukset, hoitosuunnitelmat ja ohjeet hoivahenkilökunnalle. Tietotaito monistetaan, eikä pyörää keksitä joka kerta uudestaan. Kolmanneksi, asiakas ohjataan hoitoon nopeasti ja erilaiset hoitopolut ovat jo valmiiksi mietittynä.

Pöö! Sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapaudessa ei ole mitään pelättävää. Liikevoitot syntyvät, mikäli asiakasta palvellaan tehokkaammin, edullisemmin ja yksilöllisemmin. Tähän ei ole oikotietä.

Yrittäjän mietteitä sote-uudistuksesta

(Julkaistu Helsingin Yrittäjien blogipalvelussa 2.1.2017)

Suomen hallitus julkaisi (21.12.2016) lakiluonnoksen sosiaali- ja terveysalan (sote) uudistuksesta. Yrittäjien kannalta olennaista on, että tavalliselle kuntalaiselle tulee rajoitettu valinnanvapaus. Mallin mukaan jokainen kuntalainen käy ensin julkisella terveysasemalla. Mikäli kuntalaisella todetaan jatkohoidon tarve, voi hän tässä vaiheessa tehdä oman valinnan eri tarjoajien välillä. Teknisesti valinta hoidetaan maksusetelillä. Toinen tapa saada valinnanvapaus on sote-keskuksen myöntämä henkilökohtainen budjetti. Tosin viimeksi mainittu koskee lähinnä erityisryhmiä kuten invalideja ja vanhuksia.

Toimin yrittäjänä siivousalan yrityksessä. Meidän kuluttaja-asiakkaistamme joka kuudes kuuluu yksityisten sosiaalipalveluiden piiriin. Palvelua saavat ainoastaan henkilöt, joilla on alentunut toimintakyky ja palvelulla tuetaan itsenäistä kodin asumista. Toimintaa varten rekisteröidytään kunnalliseen sosiaalitoimeen. Toiminta on luvanvaraista, mutta yksityisellä yrittäjällä on suhteellisen vapaat valtuudet suorittaa asiakasarviot ja allekirjoittaa sopimukset. Myönteistä asiassa on, että toiminta perustuu pitkälti luottamukseen. Toisaalta jokaiseen kuntaan täytyy erikseen rekisteröityä, ja jokaisella kunnalla on oma tapansa käsitellä hakemusta. Esimerkiksi yksi kunta hyväksyy laajat valtuudet, kun toisessa kunnassa palvelutarjontaa rajataan tarkemmin.

Mielestäni koko Uudenmaan kattava sote-keskus on nykyistä järkevämpi. Tällöin yhdellä hakemuksella saadaan katettua laajempi maantieteellinen alue ja sovittua yhden viranomaisen kanssa valtuudet. Samaten raportointi ja valvonta on selkeämpi suorittaa yhden toimijan kanssa.

Uusia mahdollisuuksia?

Avautuuko tässä mahdollisuuksia uuteen liiketoimintaan? Erittäin vaikea sanoa. Voi olla, että sote-keskus kilpailuttaa laajat kokonaisuudet, jossa yksi yritys tarjoaa samassa paketissa vaikkapa ruokahuollot, kodin siivoukset ja verenpainemittaukset. Toisaalta käytäntö on opettanut, että harvemmin yksi henkilö taipuu yhdellä kotikäynnillä aivan kaikkeen. Puhumattakaan, että korkeasti koulutetun terveysalan ammattilaisen ei ole tuotannollisesti ja taloudellisesti järkevää ryhtyä siivoamaan ja raivata lumia pois pihakäytäviltä. Jonkinlaista erikoistumista siis tapahtuu väkisinkin.

Toiveena tässä kohti on, että kilpailutuksen tekee kuntalainen itse. Hän saisi käyttöönsä henkilökohtaisen budjetin, josta hän voi itse valita mitkä palvelut hän ostaa keneltäkin yksittäiseltä tarjoajalta. Tämä avaisi mikro- ja pienyrittäjille parhaat mahdollisuudet kilpailla henkilökohtaisella, laadukkaalla palvelulla.