Työllä ja yrittämisellä rahoitetaan julkiset palvelut

Kuntien tehtävänä on järjestää koulutusta ja sivistystä. (kuva: wikipedia)

Me kaupunkilaiset arvostamme kirjastoja, lähiliikuntapaikkoja, varhaiskasvatusta, katujen kunnossapitoa, nuorisotyötä, perus-, ammatti-, aikuis- ja ammattikorkeakoulutusta sekä sosiaali- ja terveyspalveluita – siis asioita joista kunnat nyt päättävät. Viimeksi mainittu siirtyy kahden vuoden kuluttua kunnilta pois maakuntiin, mutta paljon jää vielä. Lähitulevaisuudessa kunnat keskittyvät entistä enemmän jäljelle jääviin tehtäviin sekä huolehtivat niistä syntyvien menojen kattamisesta.

Toimivan ja kestävän rahalähteen löytäminen on monesti se kuntapäättäjille vaikein asia. Mikäli kunta on pahasti velkaantunut eikä sillä ole elinvoimaa, niin päättäjien ainoaksi tehtäväksi jää palveluiden karsiminen. Joskus karsiminen voi olla perusteltua, ja sen avulla saadaan esimerkiksi palveluverkostoa tehokkaammaksi ja monipuolisemmaksi. Valitettavasti toisinaan kyse on ainoastaan talouden sanelemasta pakosta. Mikäli kunta on hukannut elinvoimaisuutensa ja rahoituksen lähteensä, niin se ei ole oikeastaan enää itsenäinen ja asukkaitaan palveleva julkinen toimija.

Helsingillä kaikki edellytykset yrittäjämyönteisyyteen

Mitä voimme tehdä Helsingissä, jotta julkiset palvelut säilyvät ja kehittyvät. Huolehditaan siitä, että meiltä löytyy yrittäjyyttä ja työnteon arvostamista.  Helsingin Yrittäjät listaa kahdeksan neuvoa tuleville päättäjille:

  1. Yritystoiminta ja yrittäjät kaupungin keskiöön.
  2. Yrittäjien ja kaupungin yhteistyötä tiivistettävä uudessa pormestarimallissa.
  3. Yrityksille tarjottava yritystoimintaa tukevaa toimintaa.
  4. Hyvällä maankäytöllä edellytyksiä monipuoliselle yritystoiminnalle.
  5. Sujuva liikenne – toimiva työelämä.
  6. Yrityksille luotava kilpailukykyinen toimintaympäristö.
  7. Pienet yritykset mukaan julkisiin hankintoihin.
  8. Sote- ja maankuntauudistuksessa vahvistettava paikallista yritystoimintaa.

Hyvät julkiset palvelut rakentuvat terveeseen ja kestävään talouteen. Pidetään huolta kaupunkimme yrittäjäystävällisyydestä ja työntekokulttuurista.

Laajennetaan palvelusetelit varhaiskasvatukseen

Helsinkiläisille veronmaksajille kunnallisen päiväkodin kustannus on huomattavasti korkeampi kuin yksityisen päiväkodin tukeminen.

Helsinki selvitettää voidaanko palvelusetelijärjestelmää laajentaa varhaiskasvatukseen. Asiaa nostettiin pöydälle kokoomuksen aloitteesta. Kaupunkimme on jo tähän mennessä laajentanut palvelusetelijärjestelmää ikääntyneiden ihmisten palveluihin, mutta varhaiskasvatus odottaa vielä vuoroaan.

Nyt haettava varhaiskasvatuksen linjaus ulottuu pitkälle tulevaisuuteen, sillä varhaiskasvatus tulee jäämään kuntien vastuulle, eikä se siirry sote- ja maakuntauudistuksen myötä niiltä pois vuonna 2019.

Miksi yksityisiä päiväkoteja tuetaan verovaroin?

Ensin hieman taustaa yksityisten päiväkotien toimintamalliin. Yksikään yksityinen päiväkoti ei toimi ilman – ainakin osittaista – julkista rahaa. Syynä on se, että täysimääräisesti vyörytettynä kustannukset nousisivat liian korkeaksi perheille, eikä kukaan käyttäisi niitä.

Miksi kunnat sitten haluavat yksityisiä päiväkoteja? Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin yksityiset voivat joustavammin erikoistua vaikkapa vieraisiin kieliin, musiikkiin, liikuntaan tai luontoon. Toiseksi kyse on rahasta. Kunnan omalla tuotannolla toimiva julkinen päiväkoti vaatii sekin verorahojen käyttämistä. Mikäli yksityistä hieman tuetaan ja vanhemmat maksavat loput, niin lopputuloksen verovaroja käytetään vähemmän.

Yksityisten päiväkotien tukeminen on osoittautunut poliitikoille nihkeäksi tehtäväksi. Esimerkiksi Helsinki myöntää monia suuria kaupunkeja vähemmän tukea päiväkodin perustamiseen ja toiminnan pyörittämiseen. Tämän johdosta  eräänkin yksityisen päiväkotiketjun kohdalla perheiltä perittävä maksu on Helsingissä noin 450 euroa, kun se Espoossa jää noin 400 euroon. Vertailun vuoksi todettakoon, että korkein julkisessa helsinkiläisessä julkisessa päiväkodissa perittävä asiakas-/varhaiskasvatusmaksu on 291 euroa. Ero on siis julkisen ja yksityisen välillä noin 150 euroa. Vertailukohtana voidaan käyttää Tampereen kaupunkia, jossa tarjolla on useita yksityisiä vaihtoehtoja ja lisähinta vaihtelee 20 eurosta 60 euroon.

Helsingin kaupungin selvitys valmistuu todennäköisesti tämän vuoden aikana. Vantaan kaupungilla palveluseteli on käytössä, ja siinä erotus on 30 euroa. Uskallammeko ravistella rakenteita perheiden hyväksi?

Viikin vaalipaneeli käsitteli arkisia kysymyksiä

Kyllä se näin on – ihmisiä puhuttavat aivan arkiset ja läheiset asiakysymykset. Osallistuin asuinalueeni Viikin vaalipaneeliin (23.3.2017), jossa eniten keskustelua herättivät kysymykset varhaiskasvatuksesta, kaavoituksesta, liikenteestä, kaupungin taloudesta ja Malmin lentokentästä.

Olen asunut Viikissä 11 vuotta, joista viimeiset seitsemän vuotta Viikki-seuran johtoryhmässä. Lisäksi toimin kolme kertaa vuodessa ilmestyvän Viikissä tapahtuu -lehden päätoimittajana. Mainittakoon tässä yhteydessä, että toimin myös Helsingin Yrittäjät – Vanhakaupunki ry:n varapuheenjohtajana ja Helsingin Kansallisseuran hallituksen pitkäaikaisena jäsenenä.

Viikin erityiskysymykset

Oma näkemykseni on, että Viikin olisi hyvä saada omat edunvalvojat kaupunginvaltuustoon. Samalla heidän olisi hyvä toimia läheisessä yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa, jotta viestintä toimii molempiin suuntiin. Kirjoitan edellisten virkkeiden henkilöt monikossa. Toivon, että valtuutettuja tulisi useasta eri puolueesta, jotta erilaisiin tahoihin löytyisi suorat yhteydet.

Alueen erityiskysymyksiä ovat uusi yleiskaava, raide-jokeri, Viikin pellot sekä Gardenia. Tosin Viikki-seuran puheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas Riitta Korhonen kertoi viimeksi mainitusta, että neuvottelut ovat loppusuoralla. Muutenkin Viikki-seuran Riitta ansaitsee kiitokset alueen hyvästä tehdystä työstä.

Kiitos kaikille panelisteille sekä yleisölle paikan päällä ja videolähetyksen kautta.

Helsingin talous erinomaisessa kunnossa

(Julkaistu Uusi Suomi 17.3.2017)

Nyt on syytä hymyyn! Helsingin kaupunki julkaisi (16.3.2017) vuoden 2016 tilinpäätöksen ja se oli erinomainen. Kaupungin talouden nykytilan juuret ovat keväässä 2013, jolloin kaupunki otti käyttöön tuottavuustavoitteet. Käytännössä se hillitsi menojen kasvua, ja pakotti virastot käyttämään toimintamenonsa huolellisemmin.

Mallissa ideana on “käyttömenojen reaalikasvu asukasmäärän kasvun mukaisena vähennettynä vuotuisella yhden prosentin tuottavuuden nousutavoitteella”. Kyseessä ei ole siis nykyisten menojen leikkuri vaan kasvusta johtuvien menojen hillitsijä.

Tarkastellaan vuoden 2016 tilinpäätöslukuja.

  • Tilikauden ylijäämä nousi 29 milj. eurosta 465 milj. euroon. Pelkästään tällä summalla maksettaisiin neljät “guggenheimit”.
  • Lainamäärä laski asukasta kohti 2.518 eurosta 2.156 euroon. Lainaa oli siis vähemmän reilut 200 milj. euroa.
  • Toimintamenot pienenivät yhtiöittämisten ja tehostamisten seurauksena -50 milj. euroa, verotulot kasvoivat +140 milj. euroa ja lisäksi saatiin satunnaisia tuloja maan myynnistä +150 milj. euroa tavallista enemmän.
  • Investointimenot nousivat 571 milj. eurosta 663 milj. euroon. Tämä tarkoittaa, että investoinneista ei ole tarvinnut yhtään puristaa pois.
  • Helsingin työllisyysaste on 73,1 prosenttia, kun se koko maassa on 67,0 prosenttia. Kaupungin elinkeinorakenne nojautuu yksityiseen sektoriin ja palvelualoille. Helsingissä on korkea ja lisääntyvä määrä maahanmuuttajia.
  • Valtionosuus nousi 273 milj. eurosta 316 milj. euroon. Se vastaa noin 9 prosenttia verotuloista. Tämä liittyy kasvuun, arvostuksiin ja jaksotuksiin eikä sisällä mitään erityisiä asioita. Yleisemmällä tasolla tarkastellen Helsingin valtionosuus on erittäin pieni, kun vastaavasti esimerkiksi Ranua saa 70 prosenttia tuloista valtion pussista. Helsinki elättää muuta maata.
  • Helsingin Sataman ja Helsingin Energian (Helen Oy) yhtiöittämisen seurauksena tilitykset niiltä pieninivät. Tosin Helen Oy:n kohdalla kyse on enemmän yhtiön aloittamasta jätti-investointiohjelmasta. Takavuosina tilitykset saattoivat olla 200 milj. euroa, mutta viime vuonna päästiin lainakorkojen ja osinkojen kautta noin 70 milj. euroon.

Mitä seuraavaksi? Kaupungille on tulossa suuret investoinnit uusille asuinalueille sekä liikenneinvestointeja kuten raide-jokeri, kruununsillat ja mahdollisesti itämetro Östersundomiin. Tai sitten voitaisiin harkita kunnallisveron alentamista hieman ja silti rahaa jäisi investointeihin.

Vahva talous on tehnyt Helsingistä itsenäisemmän toimijan. Esimerkiksi valtion mahdollistamaa subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ole rajattu eikä ryhmäkokoja ole kasvatettu.

Koillis-Helsingin Yrittäjien vaalipaneeli

Koillis-Helsingin Yrittäjät järjesti yrittäjille, asukkaille ja kuntavaaliehdokkaille avoimen vaalipaneelin 9. maaliskuuta 2017. Perinteisestä paneelista erotettuna jatkuvasti eturivissä istumisen sijaan meidät koillisen Helsingin kuntavaaliehdokkaat jaettiin erilaisiin työryhmiin. Ratkaisu oli erittäin onnistunut.

Tuloksena syntyi mielenkiintoisia keskusteluita, jotka aiheesta riippuen joko yhdistivät tai erottivat vastaajia ja kuulijoita. Parasta pienkeskusteluissa oli ratkaisukeskeisyys. Pienryhmissä on vaikeampi päästä kysymystä pakoon ympäri pyöreällä vastauksella, vaan joutuu aidosti pohtimaan asiaa.  Keskusteluita oli seuraamassa myös Koillis-Helsingin Lähitiedon toimittaja, ja tilaisuudesta julkaistiin lehtijuttu tämän viikon Lähitiedossa (16.3.2017, sivu 6).

Pienryhmissä haettiin ratkaisuja koillisen Helsingin imagon nostamiseksi. Itse ehdotin seuraavia toimenpiteitä.

  • Malmin radanvarren ja keskusalueiden rakentamisen tiivistäminen toisi uusia yrittäjiä erityisesti palvelualalle ja nostaisi nykyisten putiikkien kävijämääriä.
  • Aloittavat, uudet yritykset ovat ehkä määrällisesti pieniä, mutta uuden ympärille syntyvä “pöhinä” nostaisi alueen imagoa. Yksi vaihtoehto on miettiä StartUp Marian tapaista teknologiayrityksille suunnattua kaupunkivetoista rakennusta, ehkä StartUp Malmi.
  • Kannattaa myös kiinnittää huomiota pieniinkin ratkaisuihin alueella. Yksi työryhmässä noussut käytännön teko olisi paremman valaistuksen asentaminen Malmin aseman alueelle.
  • Viikkiläisenä muistutin, että saamme pian poikittaisen raide-jokerin “eteläiseen” osaan aluettamme. Lisäksi ilmoitin kannattavani “pohjoisempaa” raide-jokeri 2:n suunnittelua Malmin läpi. Se toisi laadukkaampaa joukkoliikennettä ja sitä kautta toimisi houkuttimena yrityksille.
  • Laajemmin ajatellen Helsingin kaupunki voisi avata julkisia palveluitaan kilpailuille. Yksi vaihtoehto on nykyisten liikelaitosten Staran ja Palmia avaaminen enemmän yksityisille markkinoille.
  • Samaten saisimme lisää sosiaali- ja terveyden alan yrityksiä ja kilpailua, mikäli ottaisimme laajemmin käyttöön palvelusetelit.
  • Tein myös lupauksen esittää palvelualoitetta kaupunginvaltuustossa. Siinä kuka tahansa pieni tai suuri yritys saisi esittää kustannustehokkaamman tai paremmin palvelevan vaihtoehdon kaupungin palvelulle. Kaupungin tehtävänä olisi selvittää ja antaa lausunto, mutta ei pakko ottaa vaihtoehtoa käyttöön. Viime valtuustokaudella palvelualoite kaatui vasemmistoenemmistön äänin. Kysyn seuraavalta kaupunginvaltuustolta sen yrittäjämyönteisyyttä.

 

Polkupyöräily on osa fiksua kaupunkia

Allekirjoitin Helsingin Polkupyöräilijöiden (HePO) kuntavaaliteesit (2.3.2017). Niissä haluttiin (1) pyöräliikennejärjestelyt kuntoon ohjeistuksella ja valvonnalla, (2) pyörätunnelin Rautatieaseman ali, (3) puuttumista pyöräteille pysäköintiin sekä (4) Helsingin pyöräliikenteen budjetin nostamisen jo valtuustossa päätetylle 20 miljoona eurolle.  Yleisesti ottaen olen varovainen sitoutumaan etukäteen minkään eturyhmän lupauksiin, mutta vakuutuin asiasta, kun olin tutustunut ohjelmaan ja vierailut vaalipaneelissa maaliskuun alussa.

Mitä etuja Helsinki voi saada mikäli edistämme polkupyöräilyä? Valtakunnallinen Pyöräliitto ja Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ovat listanneet useita hyötyjä. Näitä ovat mm. terveydenhuollon kustannusten aleneminen, kaupunkikuvan paraneminen, liikenteen tilantarpeen tehostuminen, ilmanlaadun paraneminen ja melun väheneminen. Nostan lyhyesti muutamia kaupunkipyöräilyn faktoja esille.

  • Pyöräily tuottaa yli miljardin euron verran terveyshyötyjä vuodessa. Kuntoilu parantaa fyysistä aktiivisuutta ja laskee yhteiskunnan terveysmenoja.
  • Talvella pyöräily laskee Helsingissä jopa alle viidennekseen kesän lukemista, mutta esimerkiksi Joensuussa ja Oulussa pyöräilijöistä vain puolet pitää talvella taukoa.  Helsinki voisi panostaa enemmän pyöräteiden kunnossapitoon talvella.
  • Pyöräilyinfraan tehdyt investoinnit tuottavat paremmin. Helsingin baanojen tuotoksi arvioidaan jokaista euroa kohti saatavan takaisin muun muassa terveyshyötyinä 7,8 euroa.
  • Viime vuonna Helsinki sai vihdoin kunnollisen kaupunkipyöräjärjestelmän. Ensi kesänä se laajenee huomattavasti. Jo ensimmäinen kesä on osoittautunut menestykseksi. Pyörillä on ollut 22 000 käyttäjää, joista helsinkiläisiä on ollut peräti 80 prosenttia.
  • Investoimalla polkupyöräteihin saamme lisää käyttäjiä. Pyöräilijöiden määrä ei ole vakio, vaan se lisääntyy mitä enemmän investoimme baanaverkoston keskusta-alueella ja rakennamme pikapyöräteitä pidemmille reiteille.
  • Turismi lisääntyy. Esimerkiksi Saksassa pyörämatkailijoita on 10 prosenttia kaikista turisteista ja Berliinissä osuus nousee peräti 25 prosenttiin.
  • Pyöräily lisääntyy, kun se on turvallista (omat kaista, hidas autoliikenne) ja sille on luotu hyvä infra (muita kulkuneuvoja nopeammat reitit, kunnossapito).

Totean vielä lopuksi, että helsinkiläisistä peräti 96 prosenttia tukee pyöräilynedistämistä.

Kaupungin kirjastot yhä suositumpia

Digitaalisuus lopettaa kirjastot? Ei suinkaan. Helsingin kaupunki tiedotti (31.1.2017), että lainaukset ovat lisääntyneet yli viidellä prosentilla ja käynnit yli kahdella prosentilla. Nousua selittää osin se, että viime vuonna Töölön kirjasto avattiin remontoituna.

Töölön kirjastosta löytyy satupiha lapsille sekä tilaa opiskella ja työskennellä.

Perinteinen kirjojen lainaaminen ei ole häviämässä mihinkään. Sen sijaan kaupungin kirjastojen valikoima on kasvanut sähköisiin kirjoihin, kokoontumistiloiksi, lasten leikkipaikoiksi ja vaikkapa kävelysauvojen lainaamiseksi. Kattavana teema on ollut kulttuuri- ja vapaa-ajan tarjonta.

Suhtaudun kirjaston nykyiseen rooliin myönteisesti. Näen kirjastopalveluiden lisäävän sivistystä, tasa-arvoa ja estävän syrjäytymistä. Kirjastojen tulee pysyä jatkossakin maksuttomana ja lähipalveluna. Siinä missä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa saadaan suuremmilla yksiköillä aikaan erikoistumista, tehokkuutta ja parempaa palvelua, niin kirjastojen kohdalla kaava ei toimi näin. Pienuus ei ole haitta kirjastoverkostossa.

Kirjasto on meille kaikille kaupunkisille.