Työllisyysaste nousi 70 prosenttiin

(Julkaistu Uusi Suomi 21.11.2017)

Tilastokeskus uutisoi lokakuun työvoimatutkimuksesta (21.11.2017), jonka mukaan työttömyys laski 7,3 prosenttiin ja työllisyysaste nousi 70,0 prosenttiin. Vuosi sitten työttömyysaste oli 8,1 prosenttia ja työllisyysaste ainoastaan 68,4 prosenttia. Parannus oli niin voimakasta, että Juha Sipilän hallituksen tavoittelema 72,0 prosentin työllisyysaste ei vaikuta enää mahdottomalta. Toisaalta siihen pääseminen vaatisi rakenteiden uudistamista.

Ihmiset eivät halua muuttaa työn perässä
Duunitorin tutkimuksen (15.11.2017) mukaan suomalaiset eivät halua muuttaa työn perässä. Peräti 65 prosenttia suhtautuu kielteisesti työn perässä muuttamiseen. Ei ihme, että kansanedustaja-ekonomisti Juhana Vartiainen arvioi, että työttömien määrä on vaikea laskea ilman rakenneuudistuksia. Suomen heikosti toimivilla työmarkkinoilla työvoimapula alkaa jo 7 prosentin työttömyysasteella. Nykyrakenteilla olemme siis lähellä täystyöllisyyttä.

Vinkit työllisyyden ja työmarkkinoiden parantamiseksi
Yrittäjänä kummastelen missä viipyvät rakenneuudistukset? Ohessa kolme vinkkiä valtiovallalle työmarkkinoiden uudistamiseksi.

  • Paikallisen sopimisen lisääminen. Työmarkkinoiden muuttumisen myötä tarvetta olisi tehdä yksilöllisempiä ja yrityskohtaisia ratkaisuja. Esimerkiksi palkanmuodostus on Suomessa maailman jäykin. Tällä ei enää pärjätä ja työtä jää syntymättä Suomeen
  • Perhevapaauudistuksen läpivienti. Tarvitsemme niin osa-aikaista kuin kokopäivästä työpanosta molemmilta vanhemmilta.
  • EU-maiden ulkopuolisen työlupien vapauttaminen. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on pulaa aivan kaikenlaisesta työvoimasta – niin korkean tuottavuuden asiantuntijoista kuin osa-aikaisista ihmisistä. Muualta Suomesta ei muuteta työn perässä pääkaupunkiseudulle, ja uudet työpaikat jäävät syntymättä. Ulkomaiselle työluvan saaminen kestää jopa puoli vuotta – myös työluvasta ”vapautetuille” erityisasiantuntijoille. Järjestelmä tulisi virittää niin, että lupa heltiäisi kahdessa viikossa.

Kansainvälistyminen pysymällä paikallaan

(Julkaistu: Helsingin Yrittäjät 06.11.2017)

Yrityksessämme kävi työsuojelutarkastaja. Kyseessä oli rutiinitarkastus, joita järjestetään eri viranomaisten toimesta epäsäännöllisin väliajoin. Toisinaan tarkastajat käyvät läpi yrityksiä toimialan perusteella, mutta sattuipa viime vuonna sellainen tarkastus, jossa yritys valikoitui katuosoitteen perusteella.

Kun kaikki asiat ovat kunnossa, niin tarkastukset ovat suhteellisen helppo käydä läpi. Lisäksi tällä tavalla saadaan toivottavasti karsittua alalta ne yritykset, jotka turvautuvat vippaskonsteihin kilpailuedun saavuttamiseksi. Tosin hieman epäilen kuinka pitkäjänteistä liiketoimintaa voi harjoittaa, jos epärehellisellä yrittäjällä pelko on koko ajan selän takana.

Virolainen voi tarvita työluvan

Tällä kertaa yhtenä tarkastuksen aiheena olivat ulkomaalaiset työntekijät. Useimmille yrittäjille lienee selvää, että Euroopan Unionin ulkopuolelta palkatulla henkilöllä täytyy olla työlupa. Sen sijaan monelle tulee yllätyksenä, että toisen EU-maan passi ei takaa sitä, että työntekijä saa työskennellä. Nimittäin Virossa on runsaasti venäjänkielestä väestöä, jolla on olemassa vain ns. muukalaispassi. Tai ehkä pikemmin muukalaisstatus.

Työntekijällä voi olla virolainen henkilökortti ja hänellä voi olla Suomen Kela-kortti ja verokortti. Siitä huolimatta hän tarvitsee Suomessa erillisen työluvan. Asia ilmenee ainoastaan virolaisen henkilökortin lopputunnuksesta. Viron kansalaisilla se on numerosarja, mutta muukalaisstatuksella asuvilla se on XXXX. Ja juuri näitä henkilöitä työsuojelutarkastajat etsivät.
Meidän yrityksemme kohdalla muutamilla on kyseinen muukalaisstatus, mutta heillä on erikseen olemassa työlupa. Suoraan sanottuna käytäntö on sekava, varsinkin kun henkilö on saattanut asua koko ikänsä Virossa. Toisaalta asia ei ole Suomen vaan Viron viranomaisten käsissä.

Siivousala on kansainvälistä

Tarkastuksen yhteydessä laskimme kaikki ulkomaalaista työperää olevat henkilöt. Historiallisesti siivousala on ollut se, mihin ulkomaalaiset työntekijät ovat hakeutuneet herkästi. Yksi tätä asiaa ajava tekijä on ollut työvoimapula. Muistan, miten ulkomaalaiset olivat siivoustöissä jo 1980-luvulla, kun muilla toimialoilla muualta Suomeen muuttanut oli ihmetyksen aihe. Seuraavalla vuosikymmenellä 1990-luvulla siivousalan ulkomaalaisten työntekijöiden määrä lähti selvään nousuun, ja samalla myös asiakkaiden suhtautuminen vähitellen pehmeni.

Tänä päivänä yrityksemme työntekijöistä reilu puolet on syntyjään muualta kuin Suomessa. Olen hieman vitsaillut, ettei edes ICT-alalla ole näin kansainvälistä henkilökuntaa. Työn vaatimukset ovat kaikille samat, ja kyseessä on ollut vähittäinen muutos, ei päämäärä. Siivousala on siinä mielessä etuoikeutettu, että tässä pääsee kansainvälistymään pelkästään pysymällä paikallaan.

Helsingin kunnallisvero laskee – analyysi

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti eilen (15.11.2017) laskea kunnallisveroa 0,5 prosenttiyksiköllä. Uusi kunnallisvero on vuoden 2018 alusta lähtien saman verran kuin Espoossa eli 18,0 prosenttia. Samalla päätettiin  pitää kiinteistövero ennallaan sekä poistaa koiravero.

Kunnallisvero laskee

Lähde: Veronmaksajat – Kuntien verot 2017

Veroilla on Suomessa tapana pikemminkin nousta kuin laskea. Viimeksi Helsingin kaupunki laski kunnallista tuloveroa (aikaisemmin nimellä veroäyrin hinta) vuonna 1996. Tosin on hyvä tietää, että valtiovalta on lisännyt vuosien varrella kuntien tehtäviä ja sen myötä kuluja. Ensi vuodeksi päätetty 18,0 prosenttia on yksi manner-Suomen alhaisempia.

Helsingin taloudellinen näkymä on lähivuodet myönteinen, mikä antaa vankan pohjan pitää kunnallisvero jatkossakin alhaisena. Näillä näkymin talous kestää  sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) siirtymisen maakunnalle vuodesta 2019 lähtien. Esimerkiksi Kauniaisten kunnassa tuleva sote-uudistus voi johtaa taloudellisen katastrofiin – tai vähintään siihen, että kaupunki menettää asemansa manner-Suomen matalimmalla kunnallisveroprosentilla.

Kunnallisveron laskusta huolimatta Helsingin kaupungin (sisältäen liikelaitokset) tilikauden ylijäämän arvioidaan olevan ensi vuonna yli 200 miljoonaa euroa voitollista. Laskelmien mukaan nyt tehty 0,5 prosenttiyksikön alentaminen laskee ensi vuoden verotuloja 70 miljoonaa euroa. Joku voisi kysyä olisiko kannattanut laskea kunnallisveroa saman tien kokonaisella 1,0 prosenttiyksiköllä? Varsinkin kun ottaa huomioon, että asuminen ja eläminen on Helsingissä kalliimpaa kuin muualla Suomessa.

Helsingin kaupungin arvioitu ylijäämä asettuu mielenkiintoiseen valoon kun ottaa huomioon, että kaupunki menettää tuloja niin valtiolle kuin muille Suomen kunnille. Valtionosuus vähenee nykyisestä 220 miljoonasta eurosta 175 miljoonaan euroon. Samaten Helsingin maksama verotulostasaus kasvaa tämän vuoden 289 miljoonasta eurosta arviolta 325 miljoonaan euroon. Näin ollen Helsinki tulemaan rahoittamaan muuta Suomea lähes sata miljoonaa euroa tätä vuotta enemmän. Kuka elättää ketä?

Kiinteistövero pysyy ennallaan

Helsingin yleinen kiinteistövero pysyy 0,93 prosentissa. Onneksi näin. Kunnallisveron laskun vastineeksi Vihreissä väläyteltiin jopa kiinteistöveron nostoa. Vastakkaisista vakuutteluista huolimatta nosto olisi siirtynyt kaikkiin asumiseen – myös pientuloisten vuokra-asumiseen. Matala taso on siis sekä omistus- että vuokra-asujien etu. Vaikka ensimmäiset saa vuokralapun suoraan käteen, ja jälkimmäiset indeksitarkastusten myötä epäsuorasti viiveellä. Ruotsissa kiinteistöveroa ei edes peritä.

Koiravero poistuu

Helsingin verotuksen kummajainen eli koiravero poistuu ensi vuonna. Helsingin lisäksi ainoastaan Tampereella on käytössä koiravero, mutta ensi vuonna molemmat kaupungit luopuvat siitä.  Helsingissä koiraveroa maksetaan vielä tänä vuonna 50 euroa, mutta ainoastaan joka viides koiran omistaja on tilittänyt sen. Veron kertymä on ollut varsin mitätön 350 000 euroa. Eräs perustelu koiraverolle on ollut saatujen tulojen kohdentaminen koirien aitauksiin, huoltoon ja muuhun vastaavaan. Jatkossa rahat tulevat yleisestä Kaupunkiympäristön budjetista.