Takaisin asiantuntijoiden 12 maakuntaan?

(Julkaistu Uudesssa Suomessa 21.12.2017)

Hallitus ilmoitti sopineensa (20.12.2017), että asiakassetelin velvoittavuus ei tule koskemaan erikoissairaanhoidon palveluita. Tämä merkitsee, että asiakas, kunta ja/tai maakunta ei saa jatkossakaan valita itselleen sopivinta erikoissairaanhoitoa, vaan asiakkaalle osoitetaan julkisen sektorin tuottama palvelu. Samalla kilpailulta säästyi merkittävä osa terveyspalveluita, mikä sementoi nykytilanteen ja hankaloittaa rakenteellisten säästöjen saavuttamisen.

Mistä säästöt olisivat syntyneet? Suomen Yrittäjien selvityksen mukaan palveluseteleillä (asiakasseteleillä) tuotettu palvelu on 20 prosenttia edullisempaa verrattuna kuntien omaan tuotantoon. Samaan aikaan erikoissairaanhoidolle ei löydy mitään kilpailullista kirittäjää tai vertailukohtaa. Sairaanhoitopiiri lähettää laskun ja kunta maksaa – vastuu on ”jossakin”.

Asiantuntijat: 12 maakuntaa

Erikoissairaanhoidon jättämistä pois valinnanvapaudesta on perusteltu julkisuudessa ”asiantuntijoiden lausunnoilla”. Viimeksi mainitut olivat lähinnä julkisen sektorin leipää nauttivia, joiden omat edut olivat uudistuksessa vaarassa. Mikäli kuitenkin haluamme uskoa asiantuntijoita, niin samalla voitaisiin miettiä sote-kokonaisuutta laajemminkin.

Virkamiesselvityksen mukaan (5.11.2015) sosiaali- ja terveyshuollon näkökulmasta 12 maakunnan ratkaisua voitaisiin pitää parhaana. Ehkäpä kuuntelisimme myös tässä asiantuntijoita?

Kirjoittaja sosiaalialan yrittäjä sekä Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan jaoston jäsen.

Missä pienten sote-yritysten ääni?

(Julkaistu Uudessa Suomessa 15.12.2017)

Kuka pitää pienempien sosiaali- ja terveysalan yritysten ääntä? Tänään (15.12.2017) päättyy pienille sote-yrityksille tärkeä lausuntokierros sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapaudesta. Helsingin Sanomien mielipidetutkimuksen mukaan (12.12.2017) suurin osa suomalaisista kannattaa valinnanvapautta. Samalla kuitenkin halutaan, että yksityinen terveyshuolto ei kasvaisi. Mistä sitten ihmiset voisivat valita, jos yksityisiä tarjoajia ei olisi nykyistä enempää?

Ristiriitaan lienee syynä pelko. Televisio, radio ja lehdistö nostavat otsikoihin julkisen sektorin leipää nauttivan henkilön näkemykset, kun sen sijaan vaihtoehdottomuus loistaa poissaolollaan. Ihmisille jää käsitys ahneista yksityisistä sote-alan yrityksistä, kun vastaavasti julkisen sektorin – sopivasti valikoitu – toimija ei tietenkään voi ajaa omaa etuaan. Eihän?

Ei heru aikaa radiosta pienyrittäjälle

Suomessa valtaosa sosiaali- ja terveysalan yrityksistä on pieniä – enimmäkseen yhden tai kahden hengen mikroyrityksiä. Heidän leipänsä tulee vain ja ainoastaan asiakkaan valintojen seurauksena. Tällä hetkellä se tapahtuu suoraan tai asiakasseteleillä – tulevaisuudessa ehkä myös maakunnan määrittämän henkilökohtaisen budjetin kautta. Pk-yrittäjä ei ymmärrä puhetta veroparatiiseista tai yksityisten ahneudesta.

Sote-yrittäjiä on Suomessa tuhansia. Missä heidän äänensä on? Miten olisi vaikkapa tunnin mittainen haastattelu Yle Puheessa? Ei heru. Sen sijaan julkisella sektorilla työskentelevälle suodaan yksinpuhelu, jossa hän haukkuu kaikki nykyjärjestelmän vaihtoehdot yksityiseksi veroparatiisijärjestelyiksi. Pähkähullua!

Nykytilanne ajaa jätteihin muutosta tarvitaan

Julkisuudessa voivotellaan miksi muutamat terveysjätit laajenevat. Tässä vaiheessa kannattaisi poliitikkojen ja kuntapäättäjien ottaa peili käteen. Kuntien ja kuntayhtymien sote-palveluiden kilpailutuksessa yksi asia lyö kaikki muut. Nimittäin hinta. Tämä voidaan ilmaista suoraan tai epäsuoraan. Erään yrittäjän kertoman mukaan tarjouspyynnössä ilmoitettiin valintakriteerit seuraavasti: “90 % hinta ja 10 % laatu”. Koeta pienyrittäjänä tarjota uusia toimintamalleja ja yksilöllisempää hoitoa aavistuksen isommalla panostuksella. Ei onnistu.

Suomen Yrittäjien mukaan ehdotettu lakiluonnos tulisi parantamaan pk-yritysten asemaa markkinoilla. Erityisesti asiakassetelit ja henkilökohtainen budjetti parantaisivat kilpailua ja loisivat uusia toimintamalleja. Olen samaa mieltä. Paras palvelu ei taata ylhäältä annettuna yhtenä monoliittina, vaan siinä pitää olla joustovaraa. Mikäli asiakas pääsisi itse valitsemaan, niin se pakottaisi sekä julkiset että yksityiset toimijat muokkaamaan palvelupakettinsa lähtökohtaisesti yksilön tarpeiden – ei organisaation tuotantokaavion – mukaan.

Kirjoittaja sosiaalialan yrittäjä sekä Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan jaoston jäsen.