”Ostitte sitten halvinta”

(Julkaistu Helsingin Yrittäjät 12.2.2019)

Viime aikoina on kohuttu hoivakotien kehnosta palvelusta ja suoranaisista laiminlyönneistä. Yksityisten hoivakotien tapauksessa palveluntarjoaja on ollut joku suurista ketjuista, ja ostajana on toiminut kunta tai kuntayhtymä.

En ole yrittäjäurani aikana osallistunut yli 20 vuoteen julkisiin kilpailuttamisiin. Syynä on se, että kilpailun voittaa halvin hinta – huolimatta siitä mitä laatukriteerejä tarjouskilpailutusehtoihin on satuttu kirjaamaan. Erään sutkautuksen mukaan eniten pieleen laskettu tarjous voittaa. Noh, asia ei ole välttämättä näin yksinkertainen, vaan taustalla voi olla aitoja palveluinnovaatioita ja massatuotannon etuja.

Kirjoitan muutaman ajatuksen aiheesta. Ensinnäkin kahta asiaa ei pidä sekoittaa keskenään – ostopalveluita ja palveluseteleitä. Toiseksi käytän esimerkkinä vanhusten hoivakoteja, vaikka ostopalveluita ja palveluseteleitä käytetään laajassa valikoimassa muitakin sosiaali- ja terveysalan palveluita. Mainitsen erikseen, että vaikka yrityksemme ei osallistu ostopalvelukilpailutuksiin, niin toimimme kyllä palvelusetelituottajana kahden ja yksityisenä sosiaalipalveluiden tuottajana kuuden kunnan alueella.

Ostopalvelut toimivat kustannustehokkaasti

Ostopalveluissa kunta tai kuntayhtymä ostaa palvelukokonaisuuden tarjoajalta. Esimerkiksi kunta X ostaa vanhusten hoivakotipalvelut tarjoajalta Y. Viimeksi mainittu voi olla suuri kansainvälinen jätti tai vaikka pieni perheyritys. Varsinainen loppukäyttäjä eli vanhus ei pääse valitsemaan eri tarjoajien väliltä, vaan kunta X määrää, että hän siirtyy kilpailun voittaneen tarjoajan Y hoivakotiin.

Tämä voi olla toimiva ratkaisu, kun palvelut halutaan ostaa kustannustehokkaasti ja hoidettavat ovat heikkokuntoisia – jopa kyvyttömiä itse arvioimaan oman hoivansa tarpeen.

Palvelusetelit toimivat yksilöllisemmin

Vastaavasti palveluseteleissä valinnan suorittaa loppukäyttäjä eli vanhus itse. Kunta on etukäteen kilpailuttanut hoivakodit, joiden välillä vanhus suorittaa valinnan. Kunta määrittää palvelusetelin arvon, mikä voi kattaa palvelut kokonaan tai osittain (omavastuu). Lisäksi vanhus voi ostaa lisäpalveluita omilla varoillaan.

Asetelman heikkoutena on aidon kilpailutilanteen saavuttaminen. Pienellä paikkakunnalla valinnanvaraa ei välttämättä jää, kun vastaavasti suurissa kaupungeissa mahdollisuudet ovat monipuolisemmat. Mikäli tarjoajia ei ole tarpeeksi, niin kustannukset voivat karata käsistä.

Mitä ratkaisuksi?

Kaikki vanhukset eivät ole samassa elämäntilanteessa. Jotkut voivat terveemmin, ja toisi voisi olla mahdollisuus maksaa lisäpalveluista. Tästä johtuen yhteen ostopalveluputkeen laittaminen ei ole järkevää. Eräs ratkaisu ostopalveluiden laadun parantamiseksi voi olla ns. ranskalainen kilpailutus (käänteinen kilpailutus). Tällöin kunta X määrittää hinnan ja kilpailuun osallistuvat tarjoajat kertovat mitä palveluita ne voivat tarjota kyseiseen hintaan.

Nykymuotoiset ostopalveluhoivakodit ovat ongelmallisia sekä yksilön valinnan että laadun kannalta. Mikäli vanhukset pääsisivät itse valitsemaan hoivapaikkansa, esimerkiksi palveluseteleillä, niin tällöin markkinoilta karsiutuisivat pois huonot hoivakodit. Vanhukset ja heidän omaisensa pääsivät äänestämään jaloillaan.

Yrittäjyys on vaihtoehto edetä uralla

Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 29.12.2018

Onko eläkeikää lähestyvä ihminen liian vanha uusiin työtehtäviin? Nimimerkki Ei enää nuori mutta edelleen innokas kirjoitti mielipidesivulla (HS 27.12.), ettei hän kokeneena, eläkeikää lähestyvänä työnhakijana pääse edes työhaastatteluihin.

Olen toiminut yli kahdenkymmenen vuoden ajan yrittäjänä eri muodoissa ja erilaisilla toimialoilla. Tutuiksi ovat tulleet niin yksinyrittäjyys, kimppayrittäjyys, sivutoimiyrittäjyys kuin vähemmistöosuudella toimiminenkin.

Käsieni kautta on kulkenut välillä hyvällä ja välillä kehnolla menestyksellä eri palvelualan toimialoja. Mitään yhtä yrittämisen tarinaa en ole kokenut, vaan kaikissa on ollut eri lähtökohta ja eri elinkaari.

Minulle yrittäminen on tuonut jatkuvaa uudistusmiskykyä, uusia ihmisiä ja mielekästä työuralla kulkemista – joskus eteenpäin, joskus sivuttain. Suomessa on useita toimialoja, joilla yrittäjän korkeammalla iällä on myönteinen vaikutus menestymiseen. Iän myötä suhdeverkostot, kokemuspohja ja auktoriteetti lisääntyvät.

Mikko Savelius
yrittäjä, Helsinki

Mitä jos kokeiltaisiin yksinkertaistamista?

(Julkaistu Helsingin Yrittäjät 26.1.2018)

Yrittäminen on yksinkertaisten ihmisten työtä. Kyllä, kuulun joukkoon. En suoraan sanottuna ymmärrä miksi asiat täytyy tehdä monimutkaisesti, tulkittavaksi, visaiseksi – suoraan sanottuna vaikeaksi. Mitä jos kokeilisit suoraviivaisempaa lähestymistapaa?

Tässä on juju. Nimittäin asioiden tekeminen yksinkertaisesti ei ole… no, yksinkertaista. Helpoimman, suoraviivaisimman ja yksiselitteisemmän tavan löytäminen vaatii runsaasti kokeiluja, erehtymistä ja resursseja. Kun lopulta se yksinkertaisin tapa löytyy, niin mieleen hiipii hirvittävä ajatus: ”tämänkin miettimiseen meni paljon arvokasta aikaa”. Ja kahta kauheammalta tuntuu, jos valittu yksinkertaisin toimintamalli oli juuri se malli, joka oli ensimmäisenä mielessä, kun koko monimutkainen miettimisprosessi alunperinkin aloitettiin.

Miksi kiky ja aktiivimalli ovat ontuvia

Mennään politiikan puolelle. Poimin kaksi valtiovallan päätöstä, joissa ei poliittisista syistä ole valittu yksinkertaisinta ajatusta vaan on rakennettu monimutkainen himmeli.

Kilpailukykysopimuksessa (kiky) haluttiin pidentää vuosittaista työaikaa. Yksinkertaisin tapa olisi ollut tehdä kahdesta täysin turhasta pyhäpäivästä, helatorstai ja loppiainen, normaali työpäivä. Sen sijaan päädyttiin niin monimutkaiseen malliin, että ainakin pienemmät ja osapäiväisesti työllistävät yritykset ovat jättäneet sen suosiolla väliin.

Toinen monimutkainen viritelmä on rakennettu työttömien työnhakijoiden aktiivimallista. Mikäli haluttaisiin työnhakijoita patistaa hakemaan töitä puuttumalla työttömyyskorvaukseen, niin se oltaisiin voitu porrastaa mekaanisesti. Korvausta olisi voitu laskea mekaanisesti vaikkapa kolme tai kuuden kuukauden välein. Näin työnhakijalle tulee automaattisesti motivaatio hakea parempaa toimeentuloa palkkatyöstä tai yrittämisestä ajan myötä. Sen sijaan päädyttiin byrokraattiseen järjestelyyn, jossa työnhakijan ja viranomaisten välillä liikkuu jatkuvaa raportointia ja tulkinnanvaraisuutta.

Sote-jaoston ensimmäinen vuosi takana

Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan jaoston ensimmäinen vuosi on takana. Tai tarkalleen ottaen kahdesta jaostosta yhdistetyn ja kesällä 2017 aloittaneen uuden jaoston ensimmäinen syyskausi on takana. Jaoston jäsenyys on ollut hyvin mielenkiintoinen ja tiivistahtinen. Kokouksia pidetään joka toinen viikko,  mikä on enemmän kuin suurimmalla osalla muita Helsingin poliittisia lautakuntia tai jaostoja.

Sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelussa näkyi ohjeistuksen muuttuminen omaishoidon tuessa.

Sain tilastot viime vuodelta ja avaan hieman niitä tässä blogissa. Muutoksenhaut koskevat tavallisten kaupunkilaisten sosiaali- ja terveyspalveluita, joten ne ovat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä. Sen sijaan käsittelen annettuja julkisia numeroita.

Perhe- ja sosiaalipalveluissa näkyivät muutoksissa kuljetuspalvelu, omaishoidon tuki ja toimeentulotuki.

Kaiken kaikkiaan jaosto käsitteli 620 muutoksenhakua. Näistä 475 pysyi ennallaan, 99 kumottiin, 12 jätettiin pöydälle, 6 poistettiin, 3 palautettiin uudelleen valmistetavaksi ja 25 ei tutkittu. Kannattaa huomioida, että kumoamisista merkittävä osa liittyi omaishoidon tuen muuttumiseen vuonna 2017 sekä vastaavasti sen vaikutusten kumoamiseen lautakunnassa myöhemmin keväällä. Jaoston tehtävä oli lähinnä pitää edut ennallaan, kunnes uusi ohjeistus astuisi voimaan. Koko sotkun voi lukea esimerkiksi tästä linkistä.

Terveys- ja päihdepalveluiden harvoissa tapauksissa hylättiin kaikki muutoksenhaut.

Eri Helsingin poliittisia ryhmiä edustavien jaoston jäsenten  rooli näkyi äänestyksissä. Niitä järjestettiin 21 kertaa, eli reilut kolme prosenttia tapauksista. Missä kysymyksissä syntyi eniten eroja jäsenten keskuudessa? Vastaus on asumispalvelumaksuissa (6 äänestystä; 20 muutoksenhakua), peruuttamattoman vastaanottoajan maksussa (3 äänestystä; 6 muutoksenhakua) sekä kuljetuspalveluissa (7 äänestystä; 102 muutoksenhakua).

Talous- ja tukipalveluissa muutoksia tuli asumispalvelumaksuissa ja peruuttamattoman vastaanottoajan maksuissa.

Toinen merkittävä lähde alkuperäisen päätöksen kumoamiseen – poliittiseen harkinnan lisäksi – oli esittelijän valmistelema muutosehdotus. Kyse oli siitä, että ylemmän virkakoneiston käsittelyn jälkeen alemman virkakoneiston päätös ehdotettiin muutettavaksi. Nämä asiantuntijamuutokset oli helppo hyväksyä.

Ruotsi – rakenteet kunnossa ja talous porskuttaa

(Julkaistu Uudessa Suomessa 10.1.2018)

Ne teki sen taas. Nimittäin Ruotsin valtionvelkakonttori ilmoitti (9.1.2018) veroylijäämän nousevan peräti 61 miljardia kruunua (6,21 miljardia euroa) ylijäämäiseksi  Vertailun vuoksi Suomi ottaa uutta velkaa ensi vuonna noin 3 miljardia euroa. Ruotsin valtionvelka suhteessa BKT:hen laskee 30 prosenttiin, kun Suomessa noustaan yli 60 prosentin.

Miksi Ruotsin taloudella menee paremmin? Tässä muutamia syitä.

  1. ​Työllisyysaste (81 prosenttia) on huomattavasti korkeampi kuin Suomessa (70 prosenttia). Työmarkkinoilla on enemmän paikallista sopimista ja joustoa, vähemmän lakkoja sekä paremmat kannusteet.
  2. Työn verotus, erityisesti keskituloisilla, on alhaisempaa. Ero voi olla jopa viiden prosenttiyksikön luokkaa.
  3. Maahanmuutto on vapaampaa ja maahanmuuttajien työllisyysaste on kohtalaisen hyvä. Huomioitava on, että maassa on vapautettu työperäinen maahanmuutto. Maahanmuuton ansiosta myös väestörakenne on terveemmällä pohjalla.
  4. Ruotsissa asutaan enemmän tiiviissä kaupungeissa, missä taloudellinen tuottavuus on haja-asutusta parempaa.

Takaisin asiantuntijoiden 12 maakuntaan?

(Julkaistu Uudesssa Suomessa 21.12.2017)

Hallitus ilmoitti sopineensa (20.12.2017), että asiakassetelin velvoittavuus ei tule koskemaan erikoissairaanhoidon palveluita. Tämä merkitsee, että asiakas, kunta ja/tai maakunta ei saa jatkossakaan valita itselleen sopivinta erikoissairaanhoitoa, vaan asiakkaalle osoitetaan julkisen sektorin tuottama palvelu. Samalla kilpailulta säästyi merkittävä osa terveyspalveluita, mikä sementoi nykytilanteen ja hankaloittaa rakenteellisten säästöjen saavuttamisen.

Mistä säästöt olisivat syntyneet? Suomen Yrittäjien selvityksen mukaan palveluseteleillä (asiakasseteleillä) tuotettu palvelu on 20 prosenttia edullisempaa verrattuna kuntien omaan tuotantoon. Samaan aikaan erikoissairaanhoidolle ei löydy mitään kilpailullista kirittäjää tai vertailukohtaa. Sairaanhoitopiiri lähettää laskun ja kunta maksaa – vastuu on ”jossakin”.

Asiantuntijat: 12 maakuntaa

Erikoissairaanhoidon jättämistä pois valinnanvapaudesta on perusteltu julkisuudessa ”asiantuntijoiden lausunnoilla”. Viimeksi mainitut olivat lähinnä julkisen sektorin leipää nauttivia, joiden omat edut olivat uudistuksessa vaarassa. Mikäli kuitenkin haluamme uskoa asiantuntijoita, niin samalla voitaisiin miettiä sote-kokonaisuutta laajemminkin.

Virkamiesselvityksen mukaan (5.11.2015) sosiaali- ja terveyshuollon näkökulmasta 12 maakunnan ratkaisua voitaisiin pitää parhaana. Ehkäpä kuuntelisimme myös tässä asiantuntijoita?

Kirjoittaja sosiaalialan yrittäjä sekä Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan jaoston jäsen.

Missä pienten sote-yritysten ääni?

(Julkaistu Uudessa Suomessa 15.12.2017)

Kuka pitää pienempien sosiaali- ja terveysalan yritysten ääntä? Tänään (15.12.2017) päättyy pienille sote-yrityksille tärkeä lausuntokierros sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapaudesta. Helsingin Sanomien mielipidetutkimuksen mukaan (12.12.2017) suurin osa suomalaisista kannattaa valinnanvapautta. Samalla kuitenkin halutaan, että yksityinen terveyshuolto ei kasvaisi. Mistä sitten ihmiset voisivat valita, jos yksityisiä tarjoajia ei olisi nykyistä enempää?

Ristiriitaan lienee syynä pelko. Televisio, radio ja lehdistö nostavat otsikoihin julkisen sektorin leipää nauttivan henkilön näkemykset, kun sen sijaan vaihtoehdottomuus loistaa poissaolollaan. Ihmisille jää käsitys ahneista yksityisistä sote-alan yrityksistä, kun vastaavasti julkisen sektorin – sopivasti valikoitu – toimija ei tietenkään voi ajaa omaa etuaan. Eihän?

Ei heru aikaa radiosta pienyrittäjälle

Suomessa valtaosa sosiaali- ja terveysalan yrityksistä on pieniä – enimmäkseen yhden tai kahden hengen mikroyrityksiä. Heidän leipänsä tulee vain ja ainoastaan asiakkaan valintojen seurauksena. Tällä hetkellä se tapahtuu suoraan tai asiakasseteleillä – tulevaisuudessa ehkä myös maakunnan määrittämän henkilökohtaisen budjetin kautta. Pk-yrittäjä ei ymmärrä puhetta veroparatiiseista tai yksityisten ahneudesta.

Sote-yrittäjiä on Suomessa tuhansia. Missä heidän äänensä on? Miten olisi vaikkapa tunnin mittainen haastattelu Yle Puheessa? Ei heru. Sen sijaan julkisella sektorilla työskentelevälle suodaan yksinpuhelu, jossa hän haukkuu kaikki nykyjärjestelmän vaihtoehdot yksityiseksi veroparatiisijärjestelyiksi. Pähkähullua!

Nykytilanne ajaa jätteihin muutosta tarvitaan

Julkisuudessa voivotellaan miksi muutamat terveysjätit laajenevat. Tässä vaiheessa kannattaisi poliitikkojen ja kuntapäättäjien ottaa peili käteen. Kuntien ja kuntayhtymien sote-palveluiden kilpailutuksessa yksi asia lyö kaikki muut. Nimittäin hinta. Tämä voidaan ilmaista suoraan tai epäsuoraan. Erään yrittäjän kertoman mukaan tarjouspyynnössä ilmoitettiin valintakriteerit seuraavasti: “90 % hinta ja 10 % laatu”. Koeta pienyrittäjänä tarjota uusia toimintamalleja ja yksilöllisempää hoitoa aavistuksen isommalla panostuksella. Ei onnistu.

Suomen Yrittäjien mukaan ehdotettu lakiluonnos tulisi parantamaan pk-yritysten asemaa markkinoilla. Erityisesti asiakassetelit ja henkilökohtainen budjetti parantaisivat kilpailua ja loisivat uusia toimintamalleja. Olen samaa mieltä. Paras palvelu ei taata ylhäältä annettuna yhtenä monoliittina, vaan siinä pitää olla joustovaraa. Mikäli asiakas pääsisi itse valitsemaan, niin se pakottaisi sekä julkiset että yksityiset toimijat muokkaamaan palvelupakettinsa lähtökohtaisesti yksilön tarpeiden – ei organisaation tuotantokaavion – mukaan.

Kirjoittaja sosiaalialan yrittäjä sekä Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan jaoston jäsen.

Työllisyysaste nousi 70 prosenttiin

(Julkaistu Uusi Suomi 21.11.2017)

Tilastokeskus uutisoi lokakuun työvoimatutkimuksesta (21.11.2017), jonka mukaan työttömyys laski 7,3 prosenttiin ja työllisyysaste nousi 70,0 prosenttiin. Vuosi sitten työttömyysaste oli 8,1 prosenttia ja työllisyysaste ainoastaan 68,4 prosenttia. Parannus oli niin voimakasta, että Juha Sipilän hallituksen tavoittelema 72,0 prosentin työllisyysaste ei vaikuta enää mahdottomalta. Toisaalta siihen pääseminen vaatisi rakenteiden uudistamista.

Ihmiset eivät halua muuttaa työn perässä
Duunitorin tutkimuksen (15.11.2017) mukaan suomalaiset eivät halua muuttaa työn perässä. Peräti 65 prosenttia suhtautuu kielteisesti työn perässä muuttamiseen. Ei ihme, että kansanedustaja-ekonomisti Juhana Vartiainen arvioi, että työttömien määrä on vaikea laskea ilman rakenneuudistuksia. Suomen heikosti toimivilla työmarkkinoilla työvoimapula alkaa jo 7 prosentin työttömyysasteella. Nykyrakenteilla olemme siis lähellä täystyöllisyyttä.

Vinkit työllisyyden ja työmarkkinoiden parantamiseksi
Yrittäjänä kummastelen missä viipyvät rakenneuudistukset? Ohessa kolme vinkkiä valtiovallalle työmarkkinoiden uudistamiseksi.

  • Paikallisen sopimisen lisääminen. Työmarkkinoiden muuttumisen myötä tarvetta olisi tehdä yksilöllisempiä ja yrityskohtaisia ratkaisuja. Esimerkiksi palkanmuodostus on Suomessa maailman jäykin. Tällä ei enää pärjätä ja työtä jää syntymättä Suomeen
  • Perhevapaauudistuksen läpivienti. Tarvitsemme niin osa-aikaista kuin kokopäivästä työpanosta molemmilta vanhemmilta.
  • EU-maiden ulkopuolisen työlupien vapauttaminen. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on pulaa aivan kaikenlaisesta työvoimasta – niin korkean tuottavuuden asiantuntijoista kuin osa-aikaisista ihmisistä. Muualta Suomesta ei muuteta työn perässä pääkaupunkiseudulle, ja uudet työpaikat jäävät syntymättä. Ulkomaiselle työluvan saaminen kestää jopa puoli vuotta – myös työluvasta ”vapautetuille” erityisasiantuntijoille. Järjestelmä tulisi virittää niin, että lupa heltiäisi kahdessa viikossa.

Kansainvälistyminen pysymällä paikallaan

(Julkaistu: Helsingin Yrittäjät 06.11.2017)

Yrityksessämme kävi työsuojelutarkastaja. Kyseessä oli rutiinitarkastus, joita järjestetään eri viranomaisten toimesta epäsäännöllisin väliajoin. Toisinaan tarkastajat käyvät läpi yrityksiä toimialan perusteella, mutta sattuipa viime vuonna sellainen tarkastus, jossa yritys valikoitui katuosoitteen perusteella.

Kun kaikki asiat ovat kunnossa, niin tarkastukset ovat suhteellisen helppo käydä läpi. Lisäksi tällä tavalla saadaan toivottavasti karsittua alalta ne yritykset, jotka turvautuvat vippaskonsteihin kilpailuedun saavuttamiseksi. Tosin hieman epäilen kuinka pitkäjänteistä liiketoimintaa voi harjoittaa, jos epärehellisellä yrittäjällä pelko on koko ajan selän takana.

Virolainen voi tarvita työluvan

Tällä kertaa yhtenä tarkastuksen aiheena olivat ulkomaalaiset työntekijät. Useimmille yrittäjille lienee selvää, että Euroopan Unionin ulkopuolelta palkatulla henkilöllä täytyy olla työlupa. Sen sijaan monelle tulee yllätyksenä, että toisen EU-maan passi ei takaa sitä, että työntekijä saa työskennellä. Nimittäin Virossa on runsaasti venäjänkielestä väestöä, jolla on olemassa vain ns. muukalaispassi. Tai ehkä pikemmin muukalaisstatus.

Työntekijällä voi olla virolainen henkilökortti ja hänellä voi olla Suomen Kela-kortti ja verokortti. Siitä huolimatta hän tarvitsee Suomessa erillisen työluvan. Asia ilmenee ainoastaan virolaisen henkilökortin lopputunnuksesta. Viron kansalaisilla se on numerosarja, mutta muukalaisstatuksella asuvilla se on XXXX. Ja juuri näitä henkilöitä työsuojelutarkastajat etsivät.
Meidän yrityksemme kohdalla muutamilla on kyseinen muukalaisstatus, mutta heillä on erikseen olemassa työlupa. Suoraan sanottuna käytäntö on sekava, varsinkin kun henkilö on saattanut asua koko ikänsä Virossa. Toisaalta asia ei ole Suomen vaan Viron viranomaisten käsissä.

Siivousala on kansainvälistä

Tarkastuksen yhteydessä laskimme kaikki ulkomaalaista työperää olevat henkilöt. Historiallisesti siivousala on ollut se, mihin ulkomaalaiset työntekijät ovat hakeutuneet herkästi. Yksi tätä asiaa ajava tekijä on ollut työvoimapula. Muistan, miten ulkomaalaiset olivat siivoustöissä jo 1980-luvulla, kun muilla toimialoilla muualta Suomeen muuttanut oli ihmetyksen aihe. Seuraavalla vuosikymmenellä 1990-luvulla siivousalan ulkomaalaisten työntekijöiden määrä lähti selvään nousuun, ja samalla myös asiakkaiden suhtautuminen vähitellen pehmeni.

Tänä päivänä yrityksemme työntekijöistä reilu puolet on syntyjään muualta kuin Suomessa. Olen hieman vitsaillut, ettei edes ICT-alalla ole näin kansainvälistä henkilökuntaa. Työn vaatimukset ovat kaikille samat, ja kyseessä on ollut vähittäinen muutos, ei päämäärä. Siivousala on siinä mielessä etuoikeutettu, että tässä pääsee kansainvälistymään pelkästään pysymällä paikallaan.

Helsingin kunnallisvero laskee – analyysi

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti eilen (15.11.2017) laskea kunnallisveroa 0,5 prosenttiyksiköllä. Uusi kunnallisvero on vuoden 2018 alusta lähtien saman verran kuin Espoossa eli 18,0 prosenttia. Samalla päätettiin  pitää kiinteistövero ennallaan sekä poistaa koiravero.

Kunnallisvero laskee

Lähde: Veronmaksajat – Kuntien verot 2017

Veroilla on Suomessa tapana pikemminkin nousta kuin laskea. Viimeksi Helsingin kaupunki laski kunnallista tuloveroa (aikaisemmin nimellä veroäyrin hinta) vuonna 1996. Tosin on hyvä tietää, että valtiovalta on lisännyt vuosien varrella kuntien tehtäviä ja sen myötä kuluja. Ensi vuodeksi päätetty 18,0 prosenttia on yksi manner-Suomen alhaisempia.

Helsingin taloudellinen näkymä on lähivuodet myönteinen, mikä antaa vankan pohjan pitää kunnallisvero jatkossakin alhaisena. Näillä näkymin talous kestää  sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) siirtymisen maakunnalle vuodesta 2019 lähtien. Esimerkiksi Kauniaisten kunnassa tuleva sote-uudistus voi johtaa taloudellisen katastrofiin – tai vähintään siihen, että kaupunki menettää asemansa manner-Suomen matalimmalla kunnallisveroprosentilla.

Kunnallisveron laskusta huolimatta Helsingin kaupungin (sisältäen liikelaitokset) tilikauden ylijäämän arvioidaan olevan ensi vuonna yli 200 miljoonaa euroa voitollista. Laskelmien mukaan nyt tehty 0,5 prosenttiyksikön alentaminen laskee ensi vuoden verotuloja 70 miljoonaa euroa. Joku voisi kysyä olisiko kannattanut laskea kunnallisveroa saman tien kokonaisella 1,0 prosenttiyksiköllä? Varsinkin kun ottaa huomioon, että asuminen ja eläminen on Helsingissä kalliimpaa kuin muualla Suomessa.

Helsingin kaupungin arvioitu ylijäämä asettuu mielenkiintoiseen valoon kun ottaa huomioon, että kaupunki menettää tuloja niin valtiolle kuin muille Suomen kunnille. Valtionosuus vähenee nykyisestä 220 miljoonasta eurosta 175 miljoonaan euroon. Samaten Helsingin maksama verotulostasaus kasvaa tämän vuoden 289 miljoonasta eurosta arviolta 325 miljoonaan euroon. Näin ollen Helsinki tulemaan rahoittamaan muuta Suomea lähes sata miljoonaa euroa tätä vuotta enemmän. Kuka elättää ketä?

Kiinteistövero pysyy ennallaan

Helsingin yleinen kiinteistövero pysyy 0,93 prosentissa. Onneksi näin. Kunnallisveron laskun vastineeksi Vihreissä väläyteltiin jopa kiinteistöveron nostoa. Vastakkaisista vakuutteluista huolimatta nosto olisi siirtynyt kaikkiin asumiseen – myös pientuloisten vuokra-asumiseen. Matala taso on siis sekä omistus- että vuokra-asujien etu. Vaikka ensimmäiset saa vuokralapun suoraan käteen, ja jälkimmäiset indeksitarkastusten myötä epäsuorasti viiveellä. Ruotsissa kiinteistöveroa ei edes peritä.

Koiravero poistuu

Helsingin verotuksen kummajainen eli koiravero poistuu ensi vuonna. Helsingin lisäksi ainoastaan Tampereella on käytössä koiravero, mutta ensi vuonna molemmat kaupungit luopuvat siitä.  Helsingissä koiraveroa maksetaan vielä tänä vuonna 50 euroa, mutta ainoastaan joka viides koiran omistaja on tilittänyt sen. Veron kertymä on ollut varsin mitätön 350 000 euroa. Eräs perustelu koiraverolle on ollut saatujen tulojen kohdentaminen koirien aitauksiin, huoltoon ja muuhun vastaavaan. Jatkossa rahat tulevat yleisestä Kaupunkiympäristön budjetista.