Blogi

Laajennetaan palvelusetelit varhaiskasvatukseen

Helsinkiläisille veronmaksajille kunnallisen päiväkodin kustannus on huomattavasti korkeampi kuin yksityisen päiväkodin tukeminen.

Helsinki selvitettää voidaanko palvelusetelijärjestelmää laajentaa varhaiskasvatukseen. Asiaa nostettiin pöydälle kokoomuksen aloitteesta. Kaupunkimme on jo tähän mennessä laajentanut palvelusetelijärjestelmää ikääntyneiden ihmisten palveluihin, mutta varhaiskasvatus odottaa vielä vuoroaan.

Nyt haettava varhaiskasvatuksen linjaus ulottuu pitkälle tulevaisuuteen, sillä varhaiskasvatus tulee jäämään kuntien vastuulle, eikä se siirry sote- ja maakuntauudistuksen myötä niiltä pois vuonna 2019.

Miksi yksityisiä päiväkoteja tuetaan verovaroin?

Ensin hieman taustaa yksityisten päiväkotien toimintamalliin. Yksikään yksityinen päiväkoti ei toimi ilman – ainakin osittaista – julkista rahaa. Syynä on se, että täysimääräisesti vyörytettynä kustannukset nousisivat liian korkeaksi perheille, eikä kukaan käyttäisi niitä.

Miksi kunnat sitten haluavat yksityisiä päiväkoteja? Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin yksityiset voivat joustavammin erikoistua vaikkapa vieraisiin kieliin, musiikkiin, liikuntaan tai luontoon. Toiseksi kyse on rahasta. Kunnan omalla tuotannolla toimiva julkinen päiväkoti vaatii sekin verorahojen käyttämistä. Mikäli yksityistä hieman tuetaan ja vanhemmat maksavat loput, niin lopputuloksen verovaroja käytetään vähemmän.

Yksityisten päiväkotien tukeminen on osoittautunut poliitikoille nihkeäksi tehtäväksi. Esimerkiksi Helsinki myöntää monia suuria kaupunkeja vähemmän tukea päiväkodin perustamiseen ja toiminnan pyörittämiseen. Tämän johdosta  eräänkin yksityisen päiväkotiketjun kohdalla perheiltä perittävä maksu on Helsingissä noin 450 euroa, kun se Espoossa jää noin 400 euroon. Vertailun vuoksi todettakoon, että korkein julkisessa helsinkiläisessä julkisessa päiväkodissa perittävä asiakas-/varhaiskasvatusmaksu on 291 euroa. Ero on siis julkisen ja yksityisen välillä noin 150 euroa. Vertailukohtana voidaan käyttää Tampereen kaupunkia, jossa tarjolla on useita yksityisiä vaihtoehtoja ja lisähinta vaihtelee 20 eurosta 60 euroon.

Helsingin kaupungin selvitys valmistuu todennäköisesti tämän vuoden aikana. Vantaan kaupungilla palveluseteli on käytössä, ja siinä erotus on 30 euroa. Uskallammeko ravistella rakenteita perheiden hyväksi?

Viikin vaalipaneeli käsitteli arkisia kysymyksiä

Kyllä se näin on – ihmisiä puhuttavat aivan arkiset ja läheiset asiakysymykset. Osallistuin asuinalueeni Viikin vaalipaneeliin (23.3.2017), jossa eniten keskustelua herättivät kysymykset varhaiskasvatuksesta, kaavoituksesta, liikenteestä, kaupungin taloudesta ja Malmin lentokentästä.

Olen asunut Viikissä 11 vuotta, joista viimeiset seitsemän vuotta Viikki-seuran johtoryhmässä. Lisäksi toimin kolme kertaa vuodessa ilmestyvän Viikissä tapahtuu -lehden päätoimittajana. Mainittakoon tässä yhteydessä, että toimin myös Helsingin Yrittäjät – Vanhakaupunki ry:n varapuheenjohtajana ja Helsingin Kansallisseuran hallituksen pitkäaikaisena jäsenenä.

Viikin erityiskysymykset

Oma näkemykseni on, että Viikin olisi hyvä saada omat edunvalvojat kaupunginvaltuustoon. Samalla heidän olisi hyvä toimia läheisessä yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa, jotta viestintä toimii molempiin suuntiin. Kirjoitan edellisten virkkeiden henkilöt monikossa. Toivon, että valtuutettuja tulisi useasta eri puolueesta, jotta erilaisiin tahoihin löytyisi suorat yhteydet.

Alueen erityiskysymyksiä ovat uusi yleiskaava, raide-jokeri, Viikin pellot sekä Gardenia. Tosin Viikki-seuran puheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas Riitta Korhonen kertoi viimeksi mainitusta, että neuvottelut ovat loppusuoralla. Muutenkin Viikki-seuran Riitta ansaitsee kiitokset alueen hyvästä tehdystä työstä.

Kiitos kaikille panelisteille sekä yleisölle paikan päällä ja videolähetyksen kautta.

Helsingin talous erinomaisessa kunnossa

(Julkaistu Uusi Suomi 17.3.2017)

Nyt on syytä hymyyn! Helsingin kaupunki julkaisi (16.3.2017) vuoden 2016 tilinpäätöksen ja se oli erinomainen. Kaupungin talouden nykytilan juuret ovat keväässä 2013, jolloin kaupunki otti käyttöön tuottavuustavoitteet. Käytännössä se hillitsi menojen kasvua, ja pakotti virastot käyttämään toimintamenonsa huolellisemmin.

Mallissa ideana on “käyttömenojen reaalikasvu asukasmäärän kasvun mukaisena vähennettynä vuotuisella yhden prosentin tuottavuuden nousutavoitteella”. Kyseessä ei ole siis nykyisten menojen leikkuri vaan kasvusta johtuvien menojen hillitsijä.

Tarkastellaan vuoden 2016 tilinpäätöslukuja.

  • Tilikauden ylijäämä nousi 29 milj. eurosta 465 milj. euroon. Pelkästään tällä summalla maksettaisiin neljät “guggenheimit”.
  • Lainamäärä laski asukasta kohti 2.518 eurosta 2.156 euroon. Lainaa oli siis vähemmän reilut 200 milj. euroa.
  • Toimintamenot pienenivät yhtiöittämisten ja tehostamisten seurauksena -50 milj. euroa, verotulot kasvoivat +140 milj. euroa ja lisäksi saatiin satunnaisia tuloja maan myynnistä +150 milj. euroa tavallista enemmän.
  • Investointimenot nousivat 571 milj. eurosta 663 milj. euroon. Tämä tarkoittaa, että investoinneista ei ole tarvinnut yhtään puristaa pois.
  • Helsingin työllisyysaste on 73,1 prosenttia, kun se koko maassa on 67,0 prosenttia. Kaupungin elinkeinorakenne nojautuu yksityiseen sektoriin ja palvelualoille. Helsingissä on korkea ja lisääntyvä määrä maahanmuuttajia.
  • Valtionosuus nousi 273 milj. eurosta 316 milj. euroon. Se vastaa noin 9 prosenttia verotuloista. Tämä liittyy kasvuun, arvostuksiin ja jaksotuksiin eikä sisällä mitään erityisiä asioita. Yleisemmällä tasolla tarkastellen Helsingin valtionosuus on erittäin pieni, kun vastaavasti esimerkiksi Ranua saa 70 prosenttia tuloista valtion pussista. Helsinki elättää muuta maata.
  • Helsingin Sataman ja Helsingin Energian (Helen Oy) yhtiöittämisen seurauksena tilitykset niiltä pieninivät. Tosin Helen Oy:n kohdalla kyse on enemmän yhtiön aloittamasta jätti-investointiohjelmasta. Takavuosina tilitykset saattoivat olla 200 milj. euroa, mutta viime vuonna päästiin lainakorkojen ja osinkojen kautta noin 70 milj. euroon.

Mitä seuraavaksi? Kaupungille on tulossa suuret investoinnit uusille asuinalueille sekä liikenneinvestointeja kuten raide-jokeri, kruununsillat ja mahdollisesti itämetro Östersundomiin. Tai sitten voitaisiin harkita kunnallisveron alentamista hieman ja silti rahaa jäisi investointeihin.

Vahva talous on tehnyt Helsingistä itsenäisemmän toimijan. Esimerkiksi valtion mahdollistamaa subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ole rajattu eikä ryhmäkokoja ole kasvatettu.

Koillis-Helsingin Yrittäjien vaalipaneeli

Koillis-Helsingin Yrittäjät järjesti yrittäjille, asukkaille ja kuntavaaliehdokkaille avoimen vaalipaneelin 9. maaliskuuta 2017. Perinteisestä paneelista erotettuna jatkuvasti eturivissä istumisen sijaan meidät koillisen Helsingin kuntavaaliehdokkaat jaettiin erilaisiin työryhmiin. Ratkaisu oli erittäin onnistunut.

Tuloksena syntyi mielenkiintoisia keskusteluita, jotka aiheesta riippuen joko yhdistivät tai erottivat vastaajia ja kuulijoita. Parasta pienkeskusteluissa oli ratkaisukeskeisyys. Pienryhmissä on vaikeampi päästä kysymystä pakoon ympäri pyöreällä vastauksella, vaan joutuu aidosti pohtimaan asiaa.  Keskusteluita oli seuraamassa myös Koillis-Helsingin Lähitiedon toimittaja, ja tilaisuudesta julkaistiin lehtijuttu tämän viikon Lähitiedossa (16.3.2017, sivu 6).

Pienryhmissä haettiin ratkaisuja koillisen Helsingin imagon nostamiseksi. Itse ehdotin seuraavia toimenpiteitä.

  • Malmin radanvarren ja keskusalueiden rakentamisen tiivistäminen toisi uusia yrittäjiä erityisesti palvelualalle ja nostaisi nykyisten putiikkien kävijämääriä.
  • Aloittavat, uudet yritykset ovat ehkä määrällisesti pieniä, mutta uuden ympärille syntyvä “pöhinä” nostaisi alueen imagoa. Yksi vaihtoehto on miettiä StartUp Marian tapaista teknologiayrityksille suunnattua kaupunkivetoista rakennusta, ehkä StartUp Malmi.
  • Kannattaa myös kiinnittää huomiota pieniinkin ratkaisuihin alueella. Yksi työryhmässä noussut käytännön teko olisi paremman valaistuksen asentaminen Malmin aseman alueelle.
  • Viikkiläisenä muistutin, että saamme pian poikittaisen raide-jokerin “eteläiseen” osaan aluettamme. Lisäksi ilmoitin kannattavani “pohjoisempaa” raide-jokeri 2:n suunnittelua Malmin läpi. Se toisi laadukkaampaa joukkoliikennettä ja sitä kautta toimisi houkuttimena yrityksille.
  • Laajemmin ajatellen Helsingin kaupunki voisi avata julkisia palveluitaan kilpailuille. Yksi vaihtoehto on nykyisten liikelaitosten Staran ja Palmia avaaminen enemmän yksityisille markkinoille.
  • Samaten saisimme lisää sosiaali- ja terveyden alan yrityksiä ja kilpailua, mikäli ottaisimme laajemmin käyttöön palvelusetelit.
  • Tein myös lupauksen esittää palvelualoitetta kaupunginvaltuustossa. Siinä kuka tahansa pieni tai suuri yritys saisi esittää kustannustehokkaamman tai paremmin palvelevan vaihtoehdon kaupungin palvelulle. Kaupungin tehtävänä olisi selvittää ja antaa lausunto, mutta ei pakko ottaa vaihtoehtoa käyttöön. Viime valtuustokaudella palvelualoite kaatui vasemmistoenemmistön äänin. Kysyn seuraavalta kaupunginvaltuustolta sen yrittäjämyönteisyyttä.

 

Polkupyöräily on osa fiksua kaupunkia

Allekirjoitin Helsingin Polkupyöräilijöiden (HePO) kuntavaaliteesit (2.3.2017). Niissä haluttiin (1) pyöräliikennejärjestelyt kuntoon ohjeistuksella ja valvonnalla, (2) pyörätunnelin Rautatieaseman ali, (3) puuttumista pyöräteille pysäköintiin sekä (4) Helsingin pyöräliikenteen budjetin nostamisen jo valtuustossa päätetylle 20 miljoona eurolle.  Yleisesti ottaen olen varovainen sitoutumaan etukäteen minkään eturyhmän lupauksiin, mutta vakuutuin asiasta, kun olin tutustunut ohjelmaan ja vierailut vaalipaneelissa maaliskuun alussa.

Mitä etuja Helsinki voi saada mikäli edistämme polkupyöräilyä? Valtakunnallinen Pyöräliitto ja Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ovat listanneet useita hyötyjä. Näitä ovat mm. terveydenhuollon kustannusten aleneminen, kaupunkikuvan paraneminen, liikenteen tilantarpeen tehostuminen, ilmanlaadun paraneminen ja melun väheneminen. Nostan lyhyesti muutamia kaupunkipyöräilyn faktoja esille.

  • Pyöräily tuottaa yli miljardin euron verran terveyshyötyjä vuodessa. Kuntoilu parantaa fyysistä aktiivisuutta ja laskee yhteiskunnan terveysmenoja.
  • Talvella pyöräily laskee Helsingissä jopa alle viidennekseen kesän lukemista, mutta esimerkiksi Joensuussa ja Oulussa pyöräilijöistä vain puolet pitää talvella taukoa.  Helsinki voisi panostaa enemmän pyöräteiden kunnossapitoon talvella.
  • Pyöräilyinfraan tehdyt investoinnit tuottavat paremmin. Helsingin baanojen tuotoksi arvioidaan jokaista euroa kohti saatavan takaisin muun muassa terveyshyötyinä 7,8 euroa.
  • Viime vuonna Helsinki sai vihdoin kunnollisen kaupunkipyöräjärjestelmän. Ensi kesänä se laajenee huomattavasti. Jo ensimmäinen kesä on osoittautunut menestykseksi. Pyörillä on ollut 22 000 käyttäjää, joista helsinkiläisiä on ollut peräti 80 prosenttia.
  • Investoimalla polkupyöräteihin saamme lisää käyttäjiä. Pyöräilijöiden määrä ei ole vakio, vaan se lisääntyy mitä enemmän investoimme baanaverkoston keskusta-alueella ja rakennamme pikapyöräteitä pidemmille reiteille.
  • Turismi lisääntyy. Esimerkiksi Saksassa pyörämatkailijoita on 10 prosenttia kaikista turisteista ja Berliinissä osuus nousee peräti 25 prosenttiin.
  • Pyöräily lisääntyy, kun se on turvallista (omat kaista, hidas autoliikenne) ja sille on luotu hyvä infra (muita kulkuneuvoja nopeammat reitit, kunnossapito).

Totean vielä lopuksi, että helsinkiläisistä peräti 96 prosenttia tukee pyöräilynedistämistä.

Kaupungin kirjastot yhä suositumpia

Digitaalisuus lopettaa kirjastot? Ei suinkaan. Helsingin kaupunki tiedotti (31.1.2017), että lainaukset ovat lisääntyneet yli viidellä prosentilla ja käynnit yli kahdella prosentilla. Nousua selittää osin se, että viime vuonna Töölön kirjasto avattiin remontoituna.

Töölön kirjastosta löytyy satupiha lapsille sekä tilaa opiskella ja työskennellä.

Perinteinen kirjojen lainaaminen ei ole häviämässä mihinkään. Sen sijaan kaupungin kirjastojen valikoima on kasvanut sähköisiin kirjoihin, kokoontumistiloiksi, lasten leikkipaikoiksi ja vaikkapa kävelysauvojen lainaamiseksi. Kattavana teema on ollut kulttuuri- ja vapaa-ajan tarjonta.

Suhtaudun kirjaston nykyiseen rooliin myönteisesti. Näen kirjastopalveluiden lisäävän sivistystä, tasa-arvoa ja estävän syrjäytymistä. Kirjastojen tulee pysyä jatkossakin maksuttomana ja lähipalveluna. Siinä missä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa saadaan suuremmilla yksiköillä aikaan erikoistumista, tehokkuutta ja parempaa palvelua, niin kirjastojen kohdalla kaava ei toimi näin. Pienuus ei ole haitta kirjastoverkostossa.

Kirjasto on meille kaikille kaupunkisille.

Matkailu kasvaa Helsingissä

(Julkaistu Uusi Suomi 21.2.2017)

Helsingin kaupunki uutisoi (18.2.2017) matkailijoiden yöpymisten saavuttaneen uuden ennätyksen vuonna 2016. Kasvua tuli sekä kotimaisista että ulkomaisista matkailijoista. Eniten ulkomaisia matkailijoita tuli suurusjärjestyksessä Saksasta, Ruotsista, Yhdysvalloista, Venäjältä, Iso-Britanniasta, Japanista ja Kiinasta. Kasvu-uralle pääsemisen tekee mielenkiintoiseksi se, että venäläisten matkailijoiden määrä romahti peräti kahdeksan prosenttia. Tästä huolimatta muiden maiden matkailijoiden – erityisesti amerikkalaisten – kasvu paikkasi venäläisten jättämän aukon.

Yöpymisten syistä noin puolet liittyy työhön ja se kasvoikin nopeammin kuin vapaa-ajan yöpymiset. Hotellialan yrittäjien mieleen on se, että keskimääräinen täyttöaste nousi 72 prosenttiin. Sivumennen mainiten luku on täsmälleen sama kuin Tukholmassa.

Taidemuseo kiinalaisia houkuttelemaan?

Eniten potentiaalia löytyisi japanilaisista ja kiinalaisista matkailijoista. Ensin mainittujen määrä lisääntyy verrattuna muihin Euroopan kaupunkeihin. Vastaavasti kiinalaisista yöpyjistä ainoastaan 39 prosenttia jää Helsinkiin – suurin osa tyytyi Vantaan lentokenttähotelleihin. Kiinalaisten houkutteleminen jäämään Helsingin keskustaan oli yksi peruste Guggenheim -taidemuseon ajamiselle viime vuonna.

Luvut ovat rohkaisevia ja antavat lisäpontta uusille hotellihankkeille, kuten norjalaisen liikemiehen suunnittelema lasinen hotelli Helsingin Hakaniemeen. Tietysti pieni positiivinen ongelmakin löytyy. Nimittäin muissa pohjoismaisissa pääkaupungeissa matkailijoiden yöpymiset kasvavat vieläkin nopeammin (Tukholma +8 %, Oslo +7 %, Kööpenhamina +9 %).

Myös Lapin matkailu kasvaa 

Helsingissä yövyttiin viime vuonna 3,6 miljoona kertaa, mutta lähes samanlaisiin lukuihin päästiin Lapissa 2,6 miljoonalla kerralla. Joulukuussa kasvua tuli peräti neljännes lisää edellisvuoteen verrattuna! Kaivosteollisuuden sijaan Lapin kannattaisi laittaa aikaa ja energiaa mieluummin matkailun kehittämiseen.

Ei ihme, että matkailuala investoi voimakkaasti lähivuosina. Matkailu- ja ravintola-ala Mara tiedottaa, että uusia hotelli- ja kylpylähankkeita syntyy miljardilla eurolla vuoteen 2020 mennessä. Suurin imu on Helsingin seudulla ja Lapissa. Muun Suomen kannattaisi löytää omat vahvuutensa ja tulla mukaan imuun.

Kippis ja kiitos!

Elinkeinoelämän järjestöjen viestissä kuusi keinoa talouskasvuun

(Julkaistu Uusi Suomi 9.2.2017)

Elinkeinoelämän keskusliitto, Keskuskauppakamari, Perheyritysten liitto ja Suomen Yrittäjät ovat julkaisseet (8.2.2017) kuusi keinoa, joilla talouteen saadaan lisää työllisyyttä ja kasvua. Tosin pääministeri Juha Sipilän mukaan mitään leikkauksia ei tarvita, ja elinkeinoministerin Mika Lintilän mukaan talouskasvu tulee ohittamaan kaikki asiantuntijoiden arviot. Mutta jos tapahtuu niinkin epätodennäköinen asia, että paikallaan jähmettymällä kaikki ei käännykään parhaaksi? Tässä varmuuden vuoksi järjestöjen yhteiset neuvot.

1. Rakenteet reippaasti uusiksi, sääntely säälliseksi

Lisää kilpailua ja työelämän joustoja. Suomen Yrittäjät on esittänyt mekaanista ”yksi sääntely sisään, kaksi ulos” periaatetta käyttöönotettavaksi lainvalmistelussa. Tätä on sovellettu ainakin Saksassa ja Isossa-Britanniassa.

2. Verotuksesta kilpailuetua

Verotuksessa tulee kannustaa yrittämiseen, omistamiseen ja työntekoon. Suomen jyrkkä palkkaverotuksen progressio heikentää kannustamia ja haittaa kotimaisen omistajuuden syntymistä. Toisaalta ulkomainen omistaja herättää vähemmän kateutta suomalaisissa. Työn verotusta kuvaa se, että 42 200 euron palkkatasolla Suomi on Pohjoismaiden ankarin verottaja.

3. Julkinen sektori tälle vuosituhannelle

Julkisen sektorin näkymä huolestuttaa huoltosuhteen heikkenemisen myötä. Tarvitaan lisää yksityisiä toimijoita julkisiin palveluihin. Sote-uudistuksen ja valinnanvapauden myötä julkisen sosiaali- ja terveysalan markkinoita avataan nykyistä enemmän, jotta verorahoille saadaan kustannustehokkaampaa vastinetta. Vaarana on, että ideologisista syistä yksityisille sote-yrityksille – joita Suomen on yli 16 000 terveydenhoitoalalla ja yli 3 000 sosiaalialalla – suljetaan markkinat. Viimeksi mainittu ei pysäyttäisi julkisen sektorin kasvua.

4. Sote-uudistus ja valinnanvapaus valmiiksi

Sosiaali- ja terveyspalvelu- ja maakuntauudistus on vietävä maaliin ja kansalaisille on taattava valinnanvapaus. Enemmän asiakaslähtöisyyttä, korkealaatuisuutta ja innovatiivisuutta. Toistaiseksi uudistus etenee myötäpurjeessa, mutta ensi vaalikaudella vaarana on uudistusten osittainen peruminen.

5. Maahanmuuttajille mahdollisuus yrittäjyyteen ja työhön

Tarvitsemme lisää ulkomaista työvoimaa. Kyse voi olla erityisosaamista vaativista tehtävistä tai suoranaisista työvoimapula-aloista. Lisäisin vielä, että viime vuosien syntyvyyden romahtaminen on pitkällä aikavälillä vinouttamassa huoltosuhdetta entisestään.

6. Työtä vapaakaupan puolesta 

Suomi on vientivetoinen maa, jolla on pienet sisämarkkinat. Viime aikojen maailmanpoliittiset tapahtuvat ovat osoittaneet, että vapaan kaupan eteen on aidosti tehtävä työtä. Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen maailmalla on luotu yli kolme tuhatta eri kaupanestettä. Niiden myötä suomalaiset yritykset menettävät vientituloja ja markkinoita. Byrokratia iskee erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Helsinkiläiset tyytyväisiä liikuntapalveluihinsa

Eurooppalaisessa vertailussa Helsinki on pääkaupunkien ykkönen.

Helsingin Sanomat uutisoi (3.2.2017), että helsinkiläisten tyytyväisyys liikuntapalveluihin on Euroopan kärkikastia. Uutisessa viitattiin Euroopan Unionin vuoden 2015 tutkimukseen ”Quality of life in European cities”. Samassa uutisessa ilmeni, että Helsingin kaupungin Liikuntaviraston omassa tutkimuksessa kaikkien asiakkaiden yhteenlaskettu tyytyväisyys oli tasolla 4,07 (asteikko 1-5). Tämä on erittäin hyvä taso.

Liikuntapalvelut ovat tärkeitä kaupunkilaisille. Tämän johdosta se on yksi merkittävä teema kuntavaaleissa. Osallistuin Helsingin kokoomuksen järjestämään suoraan videoituun (facebook live) keskustelupaneeliin (31.1.2017), jossa muita panelisteja olivat Oge Oguejiofor-Eneh, Jonna Temonen ja Timo Vuori. Nauhoitus on nähtävillä Helsingin kokoomuksen facebook-sivulla.

Keskustelupaneelissa todettiin liikunnan tärkeys kaikille, ja toivottiin liikunnan kynnyksen laskemista nuorille ja vanhuksille. Itse toin keskusteluun konkreettisia ehdotuksia, kuten tekonurmikenttien lisäämistä. Toivoin alueellista tasapainoa siten, että joukkuelajeja, kuten jalkapalloa, tulisi voida harrastaa jatkossakin kantakaupungin alueella ja nykyistä enemmän itäisessä Helsingissä.

Jätkäsaareen tulossa urheilukenttä, muualla epävarmuutta

Kantakaupungissa vaarana on, että kaavoituksessa unohdetaan avoimet liikuntakentät. Jätkäsaareen on tulossa täysimittainen jalkapallo- ja jääkiekkokenttä. Sen sijaan Kalasataman tilanne on huolestuttavampi. Itäisessä Helsingissä ongelmana on rahoituksen puute. Nimittäin uudet tekonurmikentät tehdään seurojen ja sponsorien voimin, ja kaupunki myöntää ainoastaan lainaa. Tämä on johtanut siihen, että itäisissä kaupunginosissa avoimet urheilukentät ovat harvemmassa.

Liikunnalliset kuntavaaliehdokkaat hetkeä ennen keskustelupaneelia. Vasemmalta ylhäältä alkaen Mikko Savelius, Timo Vuori, Jonna Temonen ja Oge Oguejiofor-Eneh.

Tässä kohtaan on myönnettävä, että minulla on oma lehmä ojassa. Nimittäin aloin selvittää Herttoniemen alueelle ylipainehallin (kuplahalli) rakentamista. Motiivini oli oman tyttöni harrastusolosuhteet, jotka ovat puutteelliset nykyjalkapallolle. Selvitin eri toimijoiden kanssa asiaa, ja nyt vahvin ehdokas on Herttoniemen sairaala-alue liikuntapuisto, johon on tulossa kaavamuutos. Asia on alulla, ja mahdollinen rakentamispäätös tehdään ehkä muutaman vuoden kuluttua. Jo alkuvaihe on osoittanut, että ylipainehallin perustamisen on suuritöinen hanke. Hieman vastaavan projektin toteuttanut herrasmies totesi, että homma muistutti ydinvoimalan rakentamista, sillä niin runsasta oli juokseminen eri virastojen ja virkamiesten välillä.

Pormestarimalli tuo muutoksen liikuntavirastoon

Muutos on tulossa. Kesällä 2017 voimaan astuvan pormestarimallin myötä liikuntapalvelut siirtyvät kulttuurin ja nuorisopalveluiden ohella yhteiseen Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialaan. Sen poliittinen ohjaus annetaan kulttuuri-ja vapaa-aika -lautakunnalle. Uusi malli antaa vapaammat kädet tehdä päätökset yhdeltä luukulta, kun aikaisemmin asiat olivat enemmän hajalle useammalle eri virastolle. Tai näin periaatteessa asian tulisi mennä. Nyt vaaditaan päättäjiä, jotka huolehtivat kaupunkilaisten eduista.

Pidetään kaupunkimme liikuntapalvelut korkealla tasolla, kehitetään toimintaa ja otetaan aivan kaikki mukaan liikkumaan!

Opettajille taattava toimintaresurssit

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:lla on mielenkiintoinen ehdokkaille suunnattu kuntapäättäjätesti. Täytän testin ja roolikseni valitsen kahden koululaisen vanhemman, joka lähestyy asiaa taloudelliselta näkökulmalta. Poimin muutamia kysymyksiä esille.

Ryhmäkoot ja oppiminen

Kuntapäättäjätesti vetää  mutkia suoraksi. Ensimmäinen kysymys sijoittaa ryhmäkoot samaan kategoriaan kuin opetustuntien karsiminen. Hiljattain julkaistiin tutkimus, jonka mukaan ryhmäkoolla ei ole löydetty yhteyttä selkeää yhteyttä oppimiseen (Luokkakoko, 11/2017). Jälleen kuntapäättäjien tulee miettiä millä keinoilla oikeat tulokset saavutetaan parhaiten.

Kuunnellaan asiantuntijoita, pidetään erityisopettajat

Poliittiset valinnat tulisi suorittaa enemmän asiantuntijoiden kuin enemmistön tai eturyhmien mielihalujen mukaan.  Totuus tulee kentältä. Helsingissä on pula erityisopettajista, joka pitäisi ratkaista koulutuksen ja palkkauksen keinoin. Toisaalta meiltä löytyy laajalti käytettyjä palveluita, kuten kakkosluokkalaisten iltapäiväkerhotoiminta, jonka hyöty suhteessa kustannuksiin ei ole niin hyvä kuin vaikkapa vastaavan rahan sijoittaminen erityisopetukseen. Viimeksi mainittua käytetään lukumääräisesti vähemmän, mutta se on oppilaan tulevaisuuden kannalta huomattavan paljon tärkeämpi.

Homekoulujen korjaamiselle tavoiteohjelma

Kysymys homekouluista ihmetyttää. Siis se, että homekouluja on näinä aikoina edes olemassa. Kaupungin tehtävänä on laatia selkeä tavoiteohjelma ja raapia tarvittavat rahat. Helsingissä korjausvelka on yli puoli miljardia euroa. Mikäli sen jakaa viidelle vuodelle, niin kasaan pitäisi saada sata miljoonaa joka vuosi – en näkisi tätä Helsingin budjetissa mahdottomaksi. Osa rahoista voisi saada purkamalla vanhan rakennuksen ja rakentamalla samalle tontille koulun lisäksi asuntoja. Tosin se ei lupaa hyvää, että homekoulut edustavat enimmäkseen uutta rakennuskantaa.

Panokset opettajiin ja digitaalisuuteen

Lupaanko, että “jokaisella päiväkodilla, koululla ja oppilaitoksella on oma johtaja tai rehtori”. En lupaa. Säästetään hallinnosta ja seinistä, mutta satsataan opettajiin määrään ja laatuun sekä digitaalisuuteen.

Vastuullinen talouspolitiikka koulujen turva

Viimeinen kysymys. Lupaatko, että opettajalle löytyy sijainen ja, että häntä ei lomauteta. Tämä on helppo. Totta kai. Helsinki on onneksi siitä onnellisessa asema, että kaupungin talous on kunnossa. Näin ei ollut vielä joitakin vuosia sitten. Kuntapäättäjiltä on vaadittu vastuullista ajattelua, menosäästöjä ja harkittuja investointeja.

Pidetään huolta, että Helsingin talous on kunnossa jatkossakin. Puhun usein laadusta, mutta nyt nostan esille määrän. Opettajille tulee taata riittävät henkilöresurssit ja asianmukaiset tilat.