Puolisen sataa asiakirjapyyntöä

(Julkaistu Helsingin Yrittäjät 23.1.2017)

Haluatko sosiaali- ja terveysalan yrittäjäksi? Kyseessä on säännelty ja valvottu toimiala, jossa eri viranomaiset tulevat tutuksi. Lupien hakeminen edellyttää, että yrittäjä toimittaa monipuolisesti erilaisia selvityksiä, liitteitä ja asiakirjoja viranomaisille. Hakemisesta on muodostunut mystistä salatiedettä, mikä johtuu valtion, AVI:n, Valviran ja kunnan välisen työjaon sekavuudesta ja eri käytännöistä.

Asiaan saatiin helpotusta, kun useat kunnat ottivat käyttöön Parasta palvelua -palveluseteli- ja ostopalvelujärjestelmän. Myönteistä asiassa on, että kerrankin yhteen nettipalveluun on koottu kuntakohtaisesti sote-palvelut, joiden on mahdollista päästä palveluseteli- ja ostopalveluihin – kuntien välillä kun on eroavaisuuksia. Toiseksi, yrittäjää helpottaa se, että tarvittavat, oikeat asiakirjat saa toimittaa sähköisesti.

Hyvinvointi vaatii asiakirjoja, siis valtavasti

Kerrankin yhdessä nettijärjestelmässä on lueteltu kaikki mahdollisesti sote-palveluihin liittyvät asiakirjat. Määrä yllätti jopa itseni. Osa viranomaisten vaatimista asiakirjoista tulee automaattisesti Tilaajavastuun kautta, mutta toiset vaativat jopa toistakymmentä sivua tarkkaa selvitystä. Luetellaan ensin perustiedot:

Arvonlisäverovelvollisuus, ennakkoperintärekisteri, kaupparekisteriote, potilasvakuutustodistus, tapaturmavakuutus, Tyel-vakuutusote, työehtosopimus, työnantajarekisteri, työterveyshuolto, vastuuvakuutustodistus, veromaksutiedot (yhteensä 11 asiakirjapyyntöä).

Kaikki on vielä tässä vaiheessa hyvin. Näillä perustiedoilla varmistetaan, että kaikki alan yrittäjät ovat hoitaneet asiallisesti velvoitteensa. Mutta sitten seuraa pitkä lista.

AVI:n ilmoitus vastuuhenkilön muutoksesta, AVI:n tai Valviran lupa ympärivuorokautisen sosiaalipalvelujen tuottamisesta, AVI:n tai Valviran todistus yksityisten sosiaalipalveluiden antajien rekisteriin kuulumisesta, AVI:n tai Valviran todistus yksityisten terveyspalveluiden antajien rekisteriin kuulumisesta, Esiopetussuunnitelma, Henkilöstöluettelo (vakanssit, nimikkeet ja koulutustiedot), Hygieniakäytännön kuvaus, Kielitodistus, Kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma, Kunnan toimielimen tai sen määräämän viranhaltijan lausunto, Kuvaus toimipaikan välinehuollosta, Laitteiden kelpoisuustodistus, Lääkehoitosuunnitelma, Muut palvelualuekohtaiset edellytykset, Oikeus ammatin harjoittamiseen, Omavalvontasuunnitelma, Omavaraisuustodistus ja todistus ulosottorekisteristä, Palvelukohtaiset sopimusehdot, Palvelukuvaus, Pankin tai luottotietoyhtiön antama talous- ja luottokelpoisuusraportti, Pelastussuunnitelma, Pelastusviranomaisen lausunto, Poistumisturvallisuusselvitys, Rakennusvalvonnan viranomaisen lupa, Rekisteriseloste, Selvitys henkilötietolain 32§ edellyttämien toimenpiteiden toteuttamisesta, Selvitys saaduista julkisista tuista, Tilojen kelpoisuustodistus, Tilojen pohjapiirustus ja käyttösuunnitelma, Toimintakertomus, Toimintasuunnitelma, Turvallisuussuunnitelma, Varhaiskasvatussuunnitelma, Vastuuhenkilön tai muun henkilön tutkintotodistus, Vuokrasopimus, Yel-vakuutustodistus, Yhtiöjärjestys, -sopimus, tai selvitys yhteisön tai säätiön säännöistä, Ympäristöterveydenhuollon viranomaisen lausunto (yhteensä 37 asiakirjapyyntöä).

Myönnetään. Lista on täyden palvelun paketti. Sote-yrittäjät tulevat tutuksi usean yllämainitun dokumentti- ja selvityspyynnön kanssa. Itse laskin, että meidän kotisiivouspalveluistamme on tähän mennessä toimitettu lähes 40 sivua erilaista asiakirjaa, selvitystä ja liitettä.

Mikä mättää? Sote-yritykset tuottavat voittoa

(Julkaistu Uusi Suomi 7.1.2017)

Sosiaali- ja terveysyritykset (sote) tuottavat taloudellista voittoa osakkailleen. Miten tämä voi olla mahdollista? Nimittäin liikevoitollehan ei pitäisi olla tilaa, sillä sosiaali- ja terveysasiat vaativat aina saman määrän henkilökuntaa, resursseja ja toimintatavatkin ovat identtiset. Tai siis, näin ajatellee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri​n (HUS) toimitusjohtaja Aki Lindén, jonka mukaan täydellisten markkinoiden teoria ei päde terveydenhoitoon (Kauppalehti 2.1.2017).

Mielipidekirjoituksessaan hän moittii potilaan valinnanvapausmahdollisuutta, sillä “tuotteet ovat vaikeasti hahmotettavia, ja potilas-asiakas on heikossa asemassa tuottajiin verrattuna”. Samalla hän epäilee, että valinnanvapaus johtaisi ylihoitoon, verovarojen väärinkäyttöön ja kermankuorintaan. Ei huoli aiheeton ole, mutta sitä ei voi käyttää valinnanvapauden kumoamiseen. Muiden moittimisen sijaan HUS-sairaanhoitopiiri voisi miettiä millä tavalla ”julkisen terveydenhuollon, erityisesti yliopistosairaaloiden ja keskussairaaloiden, taso on korkea ja toiminta on tehokasta”. Olisiko liikaa pyydetty, jos asiakkaat voisivat arvioida avoimesti asiaa eri toimijoiden välillä?

Perinteisessä organisaatiossa kaikille löytyy tarkoitus, paikka ja johtaja. Vain asiakas voi häiritä näin hienoa rakennelmaa

Ruotsissa halutaan rajoittaa voittoa, mutta ei itse valinnanvapautta

Saavatko sote-yritykset tuottaa liikevoittoa? Ruotsissa laadittiin mielipidetiedustelu (2.11.2016), jonka mukaan suurin osa (53 %) haluaisi rajoittaa voitontekoa ja 27 prosenttia kieltää sen kokonaan. Tästä innostuneena eräs suomalainen demarikansanedustaja näki blogissaan, että kysely osoittaa Ruotsin valinnanvapauden epäonnistuneen. Väite on liioiteltu.

Ruotsissa ei käydä keskustelua itse valinnanvapaudesta, koska sille on selkeä kansan enemmistön tuki. Sen sijaan keskustelua käydään siitä, että markkinoita hallitsevat suuret sote-yritykset ja, että monet niistä ovat kansainvälisesti omistettuja. Markkinoita halutaan avata pienemmille toimijoille ja rajoittaa voitontekoa. Asiasta on käyty useamman vuoden ajan keskustelua, mutta mitään konkreettista sille ei olla tehty – huolimatta siitä, että vallassa on vasemmistovihreä hallitus. Mistä homma kiikastaa?

Puretaan asiaa. Ruotsalaisten kuluttajien valinnoista kertoo jotain se, että voittoa tavoittelemattomat (non-profit) organisaatiot ovat saaneet ainoastaan kahden prosentin osuuden markkinoista. Mistä on kyse? Eikö kuluttajien pitänyt valita se eettisesti kestävin ratkaisu? Nähtävästi ei. Kuluttajat haluavat itselleen palvelua, eivät organisaatiota.

Uusi organisaatio katsoo itseään asiakkaan silmin. Häntä palvelevat ihmiset, eivät organisaation alimmat portaat.

Miksi sote-palvelu on aivan normaalia palvelua?

HUS-pomo Lindén on väärässä. Sote-palvelut eivät älä omassa maailmassa. Siellä pätevät aivan samat säännöt kuin muissakin palveluissa – asiakas päättää, ei organisaatio. Juuri viimeksi mainittua perinteisen julkishallinto-organisaation (ja miksei myös vanhanaikaisen pyramidihierarkialla toimivan yrityksen) on mahdoton käsittää. Palvelua tarkastellaan ikään kuin se olisi kakkosnelonen lankku – kerran tehty ja se on hyvä. Ei. Palvelu on jatkuva prosessi, jossa asiakkaan mieltymykset ja tarpeet muuttuvat jatkuvasti. Mikäli et pysy mukana, olet pian entinen organisaatio.

Miten sote-palvelut ovat ratkaistu yksityisissä yrityksissä? Talouselämä (31/2016) listasi useamman syyn onnistumisiin, joista nostan muutamaan. Ensinnäkin yksityisillä on matalampi hierarkia, jossa asiakasrajapinnassa toimivilla on riittävät valtuudet. Asiakasta varten voidaan muodostaa hoivatiimi. Toiseksi ennaltaehkäisy on todettu halvemmaksi ja tehokkaammaksi. Asiakkaista alkukartoitukset, hoitosuunnitelmat ja ohjeet hoivahenkilökunnalle. Tietotaito monistetaan, eikä pyörää keksitä joka kerta uudestaan. Kolmanneksi, asiakas ohjataan hoitoon nopeasti ja erilaiset hoitopolut ovat jo valmiiksi mietittynä.

Pöö! Sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapaudessa ei ole mitään pelättävää. Liikevoitot syntyvät, mikäli asiakasta palvellaan tehokkaammin, edullisemmin ja yksilöllisemmin. Tähän ei ole oikotietä.

Palvelualoite lisäämään tehokuutta ja läpinäkyvyyttä

Palvelualoite (palveluhaaste) voisi olla erinomainen tapa lisätä kunnallisten palveluiden tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä. Kyse on siitä, että mikä tahansa yritys tai kolmannen sektorin toimija voisi haastaa kunnan oman palvelutuotanto joko alhaisemmilla kustannuksilla tai paremmalla laadulla. Malli on toiminut Ruotsissa kymmenen vuoden ajan.

Mikäli ulkopuolinen toimija haastaa kunnan oman tuotannon, niin sillä olisi velvollisuus verrata esitetystä nykyiseen toimintaan. Haastaja voi esittää edullisempaa hintaa tai vastaavasti tarjota samalla hinnalla parempaa laatua. Käytäntö olisi kunnalle täysin vapaaehtoinen. Sen olisi pakko vastata haasteeseen tai kilpailuttaa kohdetta, mutta malliin sitoutuneissa kunnissa tehtäisiin kuitenkin “haasteen” pohjalta julkinen arvio ja sen tulokset julkistettaisiin. Näin kuntalaiset näkisivät läpinäkyvästi kuinka tehokasta nykyinen toiminta on. Parhaassa tapauksessa saataisiin paras mahdollinen laatu alhaisimpaan mahdolliseen hintaan.

Suomessa malli on käytössä alle kymmenessä kunnassa. Suurista kaupungeista malli on käytössä ainoastaan Kuopiossa vuoden 2016 alusta – ja sekin kokeiluluonteisena kevääseen 2017 asti. Palvelualoitteessa suurin pelko on ollut sen johtaminen palvelluiden ulkoistamiseen, mutta mitään velvollisuutta tällaiseen mallissa ei ole. Itse asiassa voidaan puhua monikossa malleista, sillä asiaan ei ole yhtenäistä lainsäädäntöä vaan jokainen kunta päättää asian itsenäisesti.

Helsingissä kokoomus esitti palvelualoitetta kaupunginhallitukselle vuonna 2013, mutta tuolloin se kaatui Vasemmistoliiton, SDP:n ja Vihreiden vastustukseen. Mikäli palvelualoite saa myönteistä toimintaa aikaiseksi sitä käyttävissä kunnissa, niin asia nousee todennäköisesti ensi valtuustokaudella uudestaan pöydälle. Helsinkiläiset ansaitsevat parempaa palvelua tehokkaaseen hintaan – ja vieläpä läpinäkyvästi.