Ruotsi – rakenteet kunnossa ja talous porskuttaa

(Julkaistu Uudessa Suomessa 10.1.2018)

Ne teki sen taas. Nimittäin Ruotsin valtionvelkakonttori ilmoitti (9.1.2018) veroylijäämän nousevan peräti 61 miljardia kruunua (6,21 miljardia euroa) ylijäämäiseksi  Vertailun vuoksi Suomi ottaa uutta velkaa ensi vuonna noin 3 miljardia euroa. Ruotsin valtionvelka suhteessa BKT:hen laskee 30 prosenttiin, kun Suomessa noustaan yli 60 prosentin.

Miksi Ruotsin taloudella menee paremmin? Tässä muutamia syitä.

  1. ​Työllisyysaste (81 prosenttia) on huomattavasti korkeampi kuin Suomessa (70 prosenttia). Työmarkkinoilla on enemmän paikallista sopimista ja joustoa, vähemmän lakkoja sekä paremmat kannusteet.
  2. Työn verotus, erityisesti keskituloisilla, on alhaisempaa. Ero voi olla jopa viiden prosenttiyksikön luokkaa.
  3. Maahanmuutto on vapaampaa ja maahanmuuttajien työllisyysaste on kohtalaisen hyvä. Huomioitava on, että maassa on vapautettu työperäinen maahanmuutto. Maahanmuuton ansiosta myös väestörakenne on terveemmällä pohjalla.
  4. Ruotsissa asutaan enemmän tiiviissä kaupungeissa, missä taloudellinen tuottavuus on haja-asutusta parempaa.

Kaupungin kirjastot yhä suositumpia

Digitaalisuus lopettaa kirjastot? Ei suinkaan. Helsingin kaupunki tiedotti (31.1.2017), että lainaukset ovat lisääntyneet yli viidellä prosentilla ja käynnit yli kahdella prosentilla. Nousua selittää osin se, että viime vuonna Töölön kirjasto avattiin remontoituna.

Töölön kirjastosta löytyy satupiha lapsille sekä tilaa opiskella ja työskennellä.

Perinteinen kirjojen lainaaminen ei ole häviämässä mihinkään. Sen sijaan kaupungin kirjastojen valikoima on kasvanut sähköisiin kirjoihin, kokoontumistiloiksi, lasten leikkipaikoiksi ja vaikkapa kävelysauvojen lainaamiseksi. Kattavana teema on ollut kulttuuri- ja vapaa-ajan tarjonta.

Suhtaudun kirjaston nykyiseen rooliin myönteisesti. Näen kirjastopalveluiden lisäävän sivistystä, tasa-arvoa ja estävän syrjäytymistä. Kirjastojen tulee pysyä jatkossakin maksuttomana ja lähipalveluna. Siinä missä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa saadaan suuremmilla yksiköillä aikaan erikoistumista, tehokkuutta ja parempaa palvelua, niin kirjastojen kohdalla kaava ei toimi näin. Pienuus ei ole haitta kirjastoverkostossa.

Kirjasto on meille kaikille kaupunkisille.

Helsingin valtionosuuden tasausmaksu vastaa lähes 2 % kunnallisveroa

Kuntaliitto tiedotti vuoden alussa valtionosuusrahoituksen muutoksista vuodelle 2017.  Taloudellisesti vahva Helsingin seutu joutuu maksamaan – tai näkökannasta riippuen luopumaan – osasta verotuloistaan heikommin meneville kunnille. Järjestelmää kutsutaan valtionosuuden tasausmaksuksi.

Vuonna 2016 pääkaupunkiseudulle muutti lisää ihmisiä ja sen taloudellinen toimeliaisuus lisääntyi. Tämä on hyvä uutinen, mutta sen kääntöpuolena on, että alueemme kaupungit joutuvat tästä hyvästä maksamaan vuonna 2017 nykyistä enemmän valtionosuuden tasausmaksua.

Helsinki
2016: 265 milj. euroa, 2017: 289 milj. euroa (nousua +9 %)
– Jokainen helsinkiläinen tukee 450 eurolla vuosittain muita kuntia
Espoo
2016: 162 milj. euroa, 2017: 172 milj. euroa (nousua +6 %)
– Jokainen espoolainen tukee 630 eurolla vuosittain muita kuntia
Vantaa
2016: 47 milj. euroa, 2017: 45 milj. euroa (laskua -4 %)
– Jokainen vantaalainen tukee 210 eurolla vuosittain muita kuntia

Mikäli Helsinki saisi pitää osuutensa, niin sen talous olisi joko 140 miljoonaa euroa ylijäämäinen tai se voisi laskea kunnallisveroa lähes kaksi prosenttiyksikköä.

Onko tasausmaksu perusteltavissa?

Voiko tasausmaksua perustella? Yhden argumentin mukaan Helsingissä suurin osa valtionvirastoista, joten tasausmaksu on kohtuullinen. Itse asiassa, valtion osuus Uudenmaan elinkeinoelämästä on vähäisempi kuin valtaosassa muita Suomen alueita. Toinen argumentti vertaa järjestelmää samanlaiseksi oikeudenmukaisuudeksi kuin mitä tapahtuu tulosiirroissa kansalaisten kesken. Nykyisen järjestelmä ongelmana on, että vahvat kunnat laitetaan automaatilla maksamaan omasta pussista heikoille kunnille. Sen sijaan läpinäkyvämpää olisi jos kunnat saisivat pitää tulonsa, ja valtio tukisi valtion yleisistä verotuloista halutessaan heikompia kuntia. Asia olisi selkeämmin lokerossa, ja valtion tahtotila aluepolitiikalle läpinäkyvämpää.

Pääkirjoitukseni Viikissä tapahtuu -lehdessä

(Julkaistu Viikissä tapahtuu -lehdessä, 18.1.2017)

Viikkimme avoimeksi myös nuorille

Tässä numerossa kerromme, kuinka yhden nuoren suunnittelema teknomusiikin konsertti kasvoi kokopäiväiseksi festivaaliksi Maaherranpuistossa. Nuorelta Matias Taavitsaiselta ei puutu rohkeutta, sillä seuraavaksi hän suunnittelee tapahtumasta vielä suurempaa. Hyvä. Matiaksen idea lähti siitä, että Viikissä ei ole tarjolla nuorille juuri mitään. Hän kertookin asuinalueemme jääneen jumiin sille aikakaudelle, jolle se rakennettiin. Matias peräänkuuluttaa avoimuutta uusia asioita kohtaan. Näihin ajatuksiin on helppo yhtyä. Kaupunginosamme tarjoaa loistavia mahdollisuuksia lapsiperheille, koululaisille ja senioreille, mutta nuoret ovat jääneet hieman taka-alalle. Tässä yhteydessä voisin vihjaista, että nuoria aikuisia kaivattaisiin vaikuttamaan alueemme kehittymiseen vaikkapa Viikki-seuran toiminnan kautta. Mutta en halua vihjata, vaan sanoa suoraan: Nuoret aikuiset tervetuloa!

***

Minua vastaan käveli lähes huomaamaton hyvä ele. Uudenvuodenpäivänä kahta koiraa ulkoiluttanut herra poimi maasta muutaman edellisen päivän juhlista maahan heitetyn roskan. Hän ei odottanut puisto-osaston työntekijää tai ketään toista, vaan eleettömästi toimi. Vastaantulijan pieni teko herätti itsessäni lämpimän tunteen. Sen sijaan toinen puoleni ihmetteli miksi kukaan halusi roskata omaa asuinaluettaan?

***

P.S. Muistithan käydä pulkkamäessä! Talvella pidetään hauskaa niin vauvojen, vanhempien kuin vaarienkin kanssa.

Helsingin kantakaupungin toimistotilat asuinkäyttöön

(Julkaistu Uusi Suomi 15.12.2016)

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa on herännyt huoli toimitilojen vähyydestä kantakaupungin alueella. Virasto on esittänyt toimitilojen muutoksen kieltämistä asunnoiksi kokonaan osalla alueilla (Vyöhyke 1) sekä sallimista vain tapauskohtaisesti muilla alueilla (Vyöhyke 2).

Perusteluissaan virasto katsoo toimitilojen säilymisen olevan perusteltu hyvällä tavoitettavuudelle joukkoliikenteellisesti sekä toimitilakysynnän turvaamisella. Se katsoo myös, että kantakaupunki tarvitsee erikoistuneita yrityksiä, palveluita, kansalaisjärjestöjä sekä eri toimijoiden välisiä verkostoja. Viraston mukaan nyt on käynnissä massiivinen toimistotilojen muuttaminen asuinkäyttöön, ja esityksen olisi ymmärtääkseni tarkoituksena estää tai ainakin hidastaa tätä kehitystä. Monet muunneltavaksi jo haetut kohteet sisältävät pieniä ja keskisuuria yrityksiä käyttäjinä, joten ne eivät ole tyhjinä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti palauttaa asian uudelleen käsittelyyn. Uusi ehdotus voi syntyä jo alkuvuoden 2017 aikana.

Tarina eräästä toimistorakennuksesta

Tunnen erään ison toimistorakennuksen kantakaupungin alueelta. Se on lähes täynnä käyttäjiä, ja sen omistus on jakautunut pieninä palasina eri pienomistajille. Silti kaikki nämä lukuisat omistajat haluaisivat purkaa rakennuksen. Mistä on kyse? Rakennus vaatisi tällä hetkellä kiireellistä putkiremonttia – se on yksinkertaisesti tullut tiensä päähän. Putkiremontin kustannukset tulisivat erittäin kalliiksi.

Niinpä eräs rakennusliike on tarjoutunut ostamaan rakennuksen, purkamaan sen ja rakentamaan tontille asuinkerrostaloja. Tämä sopisi kaikille omistajille mainiosti; Otetaan rahat ja muutetaan johonkin toiseen tilaan. Mutta kaupunkisuunnitteluvirasto ei suostu etenemään asiassa. Hoputtaminen ei auta, vaan virkamiehet ovat yksinkertaisesti lyöneet jarrun pohjaan. Tähän ei auta edes järkiselitys siitä, että ko. rakennus vaatisi kiireellisen päätöksen.

Virkamiesten huoli on liioiteltu

Mielestäni nyt ammutaan tykillä kärpästä. Syitä on useita.

  1. Helsingin toimistotiloista peräti 10,9 % on tyhjillään. Tasapainoinen, terve tilanne olisi siinä viiden prosentin tienoilla.
  2. Uusien kaupunkibulevardien varrella katutason 1. ja 2. kerroksiin on suunnitteilla toimitiloja, sillä alakerroksiin ei voi tulla melun ja katupölyn takia asumista. Tarjontaa on siis tulossa valtavasti lisää.
  3. Työskentelytavat ovat murroksessa. Avokonttorien, tehokkuuden ja säästöjen nimissä yksittäisen työntekijän neliötarve on pienentynyt. Samaten varsinkin tietotyöläiset työskentelevät yhä enemmän eri toimipaikoissa ilmaan kiinteää työpistettä. Tavallaan keskusta-asunnosta voi tulla yhtä aikaa koti ja toimisto.
  4. Kaikkien toimistotilojen ei tarvitse sijaita kantakaupungissa. Uudessa yleiskaavassa haetaan pikemminkin alueiden keskuksia. Sen sijaan voitaisiin turvata, että alueellisissa keskuksissa on riittävästi erimuotoista rakentamista, kuin keskittyä kaiken tuomiseen kantakaupungin keskustaan. Yhtä lailla innovaatiokeskuksia syntyy kantakaupungin ulkopuolelle kuten Espoon Otaniemi ja mahdollisesti tuleva Myllypuron Metropolia ammattikorkeakoulu.

Toisaalta aivan ydinkeskustassa, suppealla alueella voitaisiin miettiä kieltoa ja sallia muutos ainoastaan hotelliksi. Tällöin turvattaisiin matkailu- ja ravintola-alalle riittävät toimintaedellytykset ydinkeskustassa.

Mielestäni nyt voitaisiin antaa myönteiset päätöksen toimitilojen muuttamiseksi asunnoiksi ja seurata sen vaikutusta. Mikäli markkinatilanne muuttuu, niin puututaan sitten tilanteeseen.

Helsingille taide- ja kulttuurirakennustoimintojen yleiskaava?

(Julkaistu Uusi Suomi 2.12.2016)

Helsingin Guggenheim-museohanke tuli tiensä päähän (1.12.2016). Seuraavaksi media on jo kysellyt, mitä voitaisiin rakentaa parkkipaikkojen tilalle ( Yle 2.12.2016 , HS 2.12.2016 ). Mielestäni kysymys on osittain väärä. Se on liian pitkälle viety. Parempi kysymys on, että mitä taide- ja kulttuuritoimintoja haluamme kaupunkiin? Ehdotan Helsingin taide- ja kulttuurirakennustoiminnoille laajaa tiekarttaa – tai raflaavammin yleiskaavaa.

Valmistelu alhaalta ylöspäin

Millä saadaan yhtä aikaa Helsingin kokoomuslainen hyväksymään Malmin lentokentän lakkauttaminen tai kaupunkilainen Vihreä hyväksymään puistojen nakertaminen? Vastaus on sitouttaminen! Helsingin uusi yleiskaava hyväksyttiin 26.10.2016, mutta tässä ei ole koko tarina. Yleiskaavan valmistelutyö aloitettiin neljä vuotta aikaisemmin osallistumis- ja arviointisuunnitelmalla. Seuraavana vuonna lähti pyörimään kaupunkisuunnittelumessut ja teemaseminaarit. Muistan itsekin lätkineeni post-it lappuja erilaisiin arvotauluihin ja karttoihin.

Ensimmäiset kysymykset koskivat sitä, millaisen kaupungin haluamme. Aivan ensimmäisessä vaiheessa ei mietitty, minne rakennetaan vaan miksi ylipäänsä rakennetaan. Valmisteluvaiheet olivat avoimet kaikille kaavoituksesta kiinnostuneille ja niistä tiedotettiin laajasti eri foorumeilla. Sain tietoa suoraan verkkosivuilta, sosiaalisesta mediasta, kaupunginosayhdistykseni kautta ja jopa yrittäjäjärjestöni kautta. Samaten virkamiehet kiersivät päätukikohdan, Kampin Laiturin , lisäksi kaupunginosatilaisuuksissa.

Viimein kun konkreettiset luonnokset yleiskaavasta valmistautuivat, oli projektin aloituksesta kulunut jo vuosia. Useimmat kaupunkilaiset heräsivät vasta tässä vaiheessa. Valitettavasti liian myöhään. Suunnitteluvaiheen osallistujat kattoivat jo riittävän suuren määrän asianosasia – eri järjestötoimijoita ja poliittisia päättäjiä. Kelloa ei voinut enää kääntää taaksepäin. Valtuuston maratonistunnosta ja monista äänestyksistä huolimatta uusi yleiskaava kesti monikärkihyökkäykset.

Kertauksena. Valmistelu aloitettava alhaalta käsin. Lisäksi sille on varattava riittävästi aikaa. Laaja sitoutuminen tapahtuu vain laajan keskustelun ja kuuntelemisen kautta.

Esitetään oikeat kysymykset ensin

Ensimmäinen mietinnän aihe ei ole rakennus – puhumattakaan minkä värinen se on. Ensimmäiseksi luodaan ”pilvi”, eräänlainen arvomaailma. Konkreettiset kysymykset koskevat nykytilannetta, kohderyhmää ja ylipäänsä tarvetta. Vasta kun osallistujilta – kansalaisjärjestöt, asiantuntijat, päättäjät – löytyy yhteinen yleisnäkemys (visio), niin otetaan seuraava askel.

Helsingin johtamisjärjestelmä muuttuu 2017 kuntavaalien jälkeen. Nykyiset lautakunnat lakkaavat ja muodostetaan neljä suurta lautakuntaa ja niiden alle jaostot. Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta voisi ensimmäiseksi työkseen aloittaa laajan kansalaiskeskustelun aiheesta.

Toimiva kaupunki elää työstä ja yrittämisestä

Yrittäjäsanomat listasi numerossaan 9/2016 eri kuntien yrittäjävaltuutettujen määrään kunnanvaltuustoissa. Parhaimpiin prosenttiosuuksiin pääsivät pienet kunnat, kuten Petäjävesi, Vesilahti ja Joutsa. Niissä saattoi parhaimmillaan jopa yli puolet valtuutetuista olla yrittäjiä. Tämä asetelman myötä pienet kunnat ovat hyvin herkkiä kuuntelemaan paikallisten yrittäjien toiveita.  Haastatellut päättäjät antoivat kiitosta siitä, että kuntien päätöksentekoon on saatu näin luovuutta nähdä asiat toisin sekä saatu käytännön työelämän kokemusta.

Valitettavasti Helsingin valtuuston jäsenistä ainoastaan 15 prosentilla on yrittäjätaustaa. Tulos on lähellä häntäpäätä. Käytännössä tämä näkyy siinä, että asiat hoidetaan kuten “aina ennenkin” – virkamiehet valmistelevat päätökset ja valtuutettujen tehtäväksi jää vain päättää. Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että virkamiesvalmistelut ovat laajentuneet viime vuosina siten, että asukkaita ja järjestöjä – kuten Helsingin Yrittäjiä ja kaupunginosayhdistyksiä – kuullaan yhä varhaisemmassa vaiheessa. Toisaalta yrittäjien puute on näkynyt siinä, että yrittäjämyönteiset aloitteet – kuten palvelualoite –  ovat pysähtyneet jo kaupunginhallituksessa tai viimeistään valtuustossa. Helsingissä tämä tapahtui vuonna 2013, jolloin palvelualoite kaatui Vasemmistoliiton, SDP:n ja Vihreiden vastustukseen.

Mutta tapahtuu paljon hyvääkin. Nimittäin Helsingin kaupunki on ottanut yhdeksi arvoksi yrittäjämyönteisyyden. Paperilta on pitkä matka käytäntöön, mutta jotain konkreettistakin tapahtuu. Marian sairaala remontoitiin vuoden 2016 aikana aloitteleville kasvuyrityksille, ja nyt Startup Maria on lajissaan pohjoismaiden suurin. Keskuksen on kerännyt saman katon peräti 60 alkuvaiheen kasvuyritystä.

Helsingillä on vielä matkaa Suomen yrittäjäystävällisemmäksi kunnaksi, mutta kyllä meillä kaikki edellytykselle sille löytyvät. Tehdään Helsingistä paras paikka onnistumiselle. Toimiva kaupunki elää työstä ja yrittämisestä.