Yrittäjyys on vaihtoehto edetä uralla

Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 29.12.2018

Onko eläkeikää lähestyvä ihminen liian vanha uusiin työtehtäviin? Nimimerkki Ei enää nuori mutta edelleen innokas kirjoitti mielipidesivulla (HS 27.12.), ettei hän kokeneena, eläkeikää lähestyvänä työnhakijana pääse edes työhaastatteluihin.

Olen toiminut yli kahdenkymmenen vuoden ajan yrittäjänä eri muodoissa ja erilaisilla toimialoilla. Tutuiksi ovat tulleet niin yksinyrittäjyys, kimppayrittäjyys, sivutoimiyrittäjyys kuin vähemmistöosuudella toimiminenkin.

Käsieni kautta on kulkenut välillä hyvällä ja välillä kehnolla menestyksellä eri palvelualan toimialoja. Mitään yhtä yrittämisen tarinaa en ole kokenut, vaan kaikissa on ollut eri lähtökohta ja eri elinkaari.

Minulle yrittäminen on tuonut jatkuvaa uudistusmiskykyä, uusia ihmisiä ja mielekästä työuralla kulkemista – joskus eteenpäin, joskus sivuttain. Suomessa on useita toimialoja, joilla yrittäjän korkeammalla iällä on myönteinen vaikutus menestymiseen. Iän myötä suhdeverkostot, kokemuspohja ja auktoriteetti lisääntyvät.

Mikko Savelius
yrittäjä, Helsinki

Mitä jos kokeiltaisiin yksinkertaistamista?

(Julkaistu Helsingin Yrittäjät 26.1.2018)

Yrittäminen on yksinkertaisten ihmisten työtä. Kyllä, kuulun joukkoon. En suoraan sanottuna ymmärrä miksi asiat täytyy tehdä monimutkaisesti, tulkittavaksi, visaiseksi – suoraan sanottuna vaikeaksi. Mitä jos kokeilisit suoraviivaisempaa lähestymistapaa?

Tässä on juju. Nimittäin asioiden tekeminen yksinkertaisesti ei ole… no, yksinkertaista. Helpoimman, suoraviivaisimman ja yksiselitteisemmän tavan löytäminen vaatii runsaasti kokeiluja, erehtymistä ja resursseja. Kun lopulta se yksinkertaisin tapa löytyy, niin mieleen hiipii hirvittävä ajatus: ”tämänkin miettimiseen meni paljon arvokasta aikaa”. Ja kahta kauheammalta tuntuu, jos valittu yksinkertaisin toimintamalli oli juuri se malli, joka oli ensimmäisenä mielessä, kun koko monimutkainen miettimisprosessi alunperinkin aloitettiin.

Miksi kiky ja aktiivimalli ovat ontuvia

Mennään politiikan puolelle. Poimin kaksi valtiovallan päätöstä, joissa ei poliittisista syistä ole valittu yksinkertaisinta ajatusta vaan on rakennettu monimutkainen himmeli.

Kilpailukykysopimuksessa (kiky) haluttiin pidentää vuosittaista työaikaa. Yksinkertaisin tapa olisi ollut tehdä kahdesta täysin turhasta pyhäpäivästä, helatorstai ja loppiainen, normaali työpäivä. Sen sijaan päädyttiin niin monimutkaiseen malliin, että ainakin pienemmät ja osapäiväisesti työllistävät yritykset ovat jättäneet sen suosiolla väliin.

Toinen monimutkainen viritelmä on rakennettu työttömien työnhakijoiden aktiivimallista. Mikäli haluttaisiin työnhakijoita patistaa hakemaan töitä puuttumalla työttömyyskorvaukseen, niin se oltaisiin voitu porrastaa mekaanisesti. Korvausta olisi voitu laskea mekaanisesti vaikkapa kolme tai kuuden kuukauden välein. Näin työnhakijalle tulee automaattisesti motivaatio hakea parempaa toimeentuloa palkkatyöstä tai yrittämisestä ajan myötä. Sen sijaan päädyttiin byrokraattiseen järjestelyyn, jossa työnhakijan ja viranomaisten välillä liikkuu jatkuvaa raportointia ja tulkinnanvaraisuutta.

Kansainvälistyminen pysymällä paikallaan

(Julkaistu: Helsingin Yrittäjät 06.11.2017)

Yrityksessämme kävi työsuojelutarkastaja. Kyseessä oli rutiinitarkastus, joita järjestetään eri viranomaisten toimesta epäsäännöllisin väliajoin. Toisinaan tarkastajat käyvät läpi yrityksiä toimialan perusteella, mutta sattuipa viime vuonna sellainen tarkastus, jossa yritys valikoitui katuosoitteen perusteella.

Kun kaikki asiat ovat kunnossa, niin tarkastukset ovat suhteellisen helppo käydä läpi. Lisäksi tällä tavalla saadaan toivottavasti karsittua alalta ne yritykset, jotka turvautuvat vippaskonsteihin kilpailuedun saavuttamiseksi. Tosin hieman epäilen kuinka pitkäjänteistä liiketoimintaa voi harjoittaa, jos epärehellisellä yrittäjällä pelko on koko ajan selän takana.

Virolainen voi tarvita työluvan

Tällä kertaa yhtenä tarkastuksen aiheena olivat ulkomaalaiset työntekijät. Useimmille yrittäjille lienee selvää, että Euroopan Unionin ulkopuolelta palkatulla henkilöllä täytyy olla työlupa. Sen sijaan monelle tulee yllätyksenä, että toisen EU-maan passi ei takaa sitä, että työntekijä saa työskennellä. Nimittäin Virossa on runsaasti venäjänkielestä väestöä, jolla on olemassa vain ns. muukalaispassi. Tai ehkä pikemmin muukalaisstatus.

Työntekijällä voi olla virolainen henkilökortti ja hänellä voi olla Suomen Kela-kortti ja verokortti. Siitä huolimatta hän tarvitsee Suomessa erillisen työluvan. Asia ilmenee ainoastaan virolaisen henkilökortin lopputunnuksesta. Viron kansalaisilla se on numerosarja, mutta muukalaisstatuksella asuvilla se on XXXX. Ja juuri näitä henkilöitä työsuojelutarkastajat etsivät.
Meidän yrityksemme kohdalla muutamilla on kyseinen muukalaisstatus, mutta heillä on erikseen olemassa työlupa. Suoraan sanottuna käytäntö on sekava, varsinkin kun henkilö on saattanut asua koko ikänsä Virossa. Toisaalta asia ei ole Suomen vaan Viron viranomaisten käsissä.

Siivousala on kansainvälistä

Tarkastuksen yhteydessä laskimme kaikki ulkomaalaista työperää olevat henkilöt. Historiallisesti siivousala on ollut se, mihin ulkomaalaiset työntekijät ovat hakeutuneet herkästi. Yksi tätä asiaa ajava tekijä on ollut työvoimapula. Muistan, miten ulkomaalaiset olivat siivoustöissä jo 1980-luvulla, kun muilla toimialoilla muualta Suomeen muuttanut oli ihmetyksen aihe. Seuraavalla vuosikymmenellä 1990-luvulla siivousalan ulkomaalaisten työntekijöiden määrä lähti selvään nousuun, ja samalla myös asiakkaiden suhtautuminen vähitellen pehmeni.

Tänä päivänä yrityksemme työntekijöistä reilu puolet on syntyjään muualta kuin Suomessa. Olen hieman vitsaillut, ettei edes ICT-alalla ole näin kansainvälistä henkilökuntaa. Työn vaatimukset ovat kaikille samat, ja kyseessä on ollut vähittäinen muutos, ei päämäärä. Siivousala on siinä mielessä etuoikeutettu, että tässä pääsee kansainvälistymään pelkästään pysymällä paikallaan.

Helsinki toiseksi paras kaupunki startup-työntekijälle

(Julkaistu Uudessa Suomessa 9.8.2017)

Helsinki on arvioitu maailman toiseksi parhaaksi. Nimittäin Nestpickin selvityksen mukaan pääkaupunkimme tarjoaa maailman toiseksi parhaan ympäristön startup-henkilöstölle. Vertailun voitti Singapore. Helsingin jälkeen tulivat San Francisco (3), Berliini (4) ja Tukholma (5). Arvioinnissa oli mukana eri it-ammattilaisten palkkataso sekä yleinen toimintaympäristö. Helsinki pärjäsi erityisesti terveydenhoidossa, lomapäivissä, tasa-arvossa ja turvallisuudessa. Sen sijaan jäi pahasti jälkeen verotuksessa. Itse asiassa viimeksi mainitussa Helsinki oli kymmenen kärkikaupungin joukossa viimeinen.

Korkea verotus on vaarallista globaaleilla työmarkkinoilla

Millä Helsinki nousisi kärkeen? Selkein selvityksen osoittama kohde olisi verotuksen alentaminen. Nyt korkeasti koulutettuja ja tuottavia it-ammattilaisia rasittaa vertailukaupunkeja raskaampi verotus. It-alalla työvoimaa liikkuu herkemmin maasta toiseen, joten Helsingillä – tai laajemmin Suomen – olisi syytä katsoa, ettei tätä tuottavaa alaa tapeta verotuksella ”solidaarisuuden” nimissä.

Ulkomaisten it-ammattilaisten työluvat vapautettava

Toinen asia ei ilmene suoraan tästä vertailusta. Se tulee enemmän käytännön lattiatason kokemuksesta. Nimittäin ulkomaisen työluvan vapauttaminen it-alalla. Nimittäin nyt työluvan saaminen voi kestää kohtuuttomasti ja sekin saatetaan olla sidottu yhteen yritykseen ja tehtävään. Näin ollen it-ammattilaisella saattaa kestää puoli vuotta työluvan saamisessa, minkä jälkeen hän ei voi vaihtaa työpaikkaa, vaikka tehtävä olisi toisessa yrityksessä sama.

Lisävaikeutena työnantajalla on se, että yrityksen täytyy olla vakiintunut. Viimeksi mainittu on hankalaa, mikäli kyseessä on startup-yritys, joka aloittaa idean työstämisen tyhjästä. Ehkä startup-hautomossa syntyneille yrityksille voitaisiin sentään tarjota ulkomaisen työvoiman saatavuus ohituskaistalla?

Näkisin järkevänä luopua ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta erityisesti korkean osaamisen aloilla.

Työllä ja yrittämisellä rahoitetaan julkiset palvelut

Kuntien tehtävänä on järjestää koulutusta ja sivistystä. (kuva: wikipedia)

Me kaupunkilaiset arvostamme kirjastoja, lähiliikuntapaikkoja, varhaiskasvatusta, katujen kunnossapitoa, nuorisotyötä, perus-, ammatti-, aikuis- ja ammattikorkeakoulutusta sekä sosiaali- ja terveyspalveluita – siis asioita joista kunnat nyt päättävät. Viimeksi mainittu siirtyy kahden vuoden kuluttua kunnilta pois maakuntiin, mutta paljon jää vielä. Lähitulevaisuudessa kunnat keskittyvät entistä enemmän jäljelle jääviin tehtäviin sekä huolehtivat niistä syntyvien menojen kattamisesta.

Toimivan ja kestävän rahalähteen löytäminen on monesti se kuntapäättäjille vaikein asia. Mikäli kunta on pahasti velkaantunut eikä sillä ole elinvoimaa, niin päättäjien ainoaksi tehtäväksi jää palveluiden karsiminen. Joskus karsiminen voi olla perusteltua, ja sen avulla saadaan esimerkiksi palveluverkostoa tehokkaammaksi ja monipuolisemmaksi. Valitettavasti toisinaan kyse on ainoastaan talouden sanelemasta pakosta. Mikäli kunta on hukannut elinvoimaisuutensa ja rahoituksen lähteensä, niin se ei ole oikeastaan enää itsenäinen ja asukkaitaan palveleva julkinen toimija.

Helsingillä kaikki edellytykset yrittäjämyönteisyyteen

Mitä voimme tehdä Helsingissä, jotta julkiset palvelut säilyvät ja kehittyvät. Huolehditaan siitä, että meiltä löytyy yrittäjyyttä ja työnteon arvostamista.  Helsingin Yrittäjät listaa kahdeksan neuvoa tuleville päättäjille:

  1. Yritystoiminta ja yrittäjät kaupungin keskiöön.
  2. Yrittäjien ja kaupungin yhteistyötä tiivistettävä uudessa pormestarimallissa.
  3. Yrityksille tarjottava yritystoimintaa tukevaa toimintaa.
  4. Hyvällä maankäytöllä edellytyksiä monipuoliselle yritystoiminnalle.
  5. Sujuva liikenne – toimiva työelämä.
  6. Yrityksille luotava kilpailukykyinen toimintaympäristö.
  7. Pienet yritykset mukaan julkisiin hankintoihin.
  8. Sote- ja maankuntauudistuksessa vahvistettava paikallista yritystoimintaa.

Hyvät julkiset palvelut rakentuvat terveeseen ja kestävään talouteen. Pidetään huolta kaupunkimme yrittäjäystävällisyydestä ja työntekokulttuurista.

Koillis-Helsingin Yrittäjien vaalipaneeli

Koillis-Helsingin Yrittäjät järjesti yrittäjille, asukkaille ja kuntavaaliehdokkaille avoimen vaalipaneelin 9. maaliskuuta 2017. Perinteisestä paneelista erotettuna jatkuvasti eturivissä istumisen sijaan meidät koillisen Helsingin kuntavaaliehdokkaat jaettiin erilaisiin työryhmiin. Ratkaisu oli erittäin onnistunut.

Tuloksena syntyi mielenkiintoisia keskusteluita, jotka aiheesta riippuen joko yhdistivät tai erottivat vastaajia ja kuulijoita. Parasta pienkeskusteluissa oli ratkaisukeskeisyys. Pienryhmissä on vaikeampi päästä kysymystä pakoon ympäri pyöreällä vastauksella, vaan joutuu aidosti pohtimaan asiaa.  Keskusteluita oli seuraamassa myös Koillis-Helsingin Lähitiedon toimittaja, ja tilaisuudesta julkaistiin lehtijuttu tämän viikon Lähitiedossa (16.3.2017, sivu 6).

Pienryhmissä haettiin ratkaisuja koillisen Helsingin imagon nostamiseksi. Itse ehdotin seuraavia toimenpiteitä.

  • Malmin radanvarren ja keskusalueiden rakentamisen tiivistäminen toisi uusia yrittäjiä erityisesti palvelualalle ja nostaisi nykyisten putiikkien kävijämääriä.
  • Aloittavat, uudet yritykset ovat ehkä määrällisesti pieniä, mutta uuden ympärille syntyvä “pöhinä” nostaisi alueen imagoa. Yksi vaihtoehto on miettiä StartUp Marian tapaista teknologiayrityksille suunnattua kaupunkivetoista rakennusta, ehkä StartUp Malmi.
  • Kannattaa myös kiinnittää huomiota pieniinkin ratkaisuihin alueella. Yksi työryhmässä noussut käytännön teko olisi paremman valaistuksen asentaminen Malmin aseman alueelle.
  • Viikkiläisenä muistutin, että saamme pian poikittaisen raide-jokerin “eteläiseen” osaan aluettamme. Lisäksi ilmoitin kannattavani “pohjoisempaa” raide-jokeri 2:n suunnittelua Malmin läpi. Se toisi laadukkaampaa joukkoliikennettä ja sitä kautta toimisi houkuttimena yrityksille.
  • Laajemmin ajatellen Helsingin kaupunki voisi avata julkisia palveluitaan kilpailuille. Yksi vaihtoehto on nykyisten liikelaitosten Staran ja Palmia avaaminen enemmän yksityisille markkinoille.
  • Samaten saisimme lisää sosiaali- ja terveyden alan yrityksiä ja kilpailua, mikäli ottaisimme laajemmin käyttöön palvelusetelit.
  • Tein myös lupauksen esittää palvelualoitetta kaupunginvaltuustossa. Siinä kuka tahansa pieni tai suuri yritys saisi esittää kustannustehokkaamman tai paremmin palvelevan vaihtoehdon kaupungin palvelulle. Kaupungin tehtävänä olisi selvittää ja antaa lausunto, mutta ei pakko ottaa vaihtoehtoa käyttöön. Viime valtuustokaudella palvelualoite kaatui vasemmistoenemmistön äänin. Kysyn seuraavalta kaupunginvaltuustolta sen yrittäjämyönteisyyttä.

 

Elinkeinoelämän järjestöjen viestissä kuusi keinoa talouskasvuun

(Julkaistu Uusi Suomi 9.2.2017)

Elinkeinoelämän keskusliitto, Keskuskauppakamari, Perheyritysten liitto ja Suomen Yrittäjät ovat julkaisseet (8.2.2017) kuusi keinoa, joilla talouteen saadaan lisää työllisyyttä ja kasvua. Tosin pääministeri Juha Sipilän mukaan mitään leikkauksia ei tarvita, ja elinkeinoministerin Mika Lintilän mukaan talouskasvu tulee ohittamaan kaikki asiantuntijoiden arviot. Mutta jos tapahtuu niinkin epätodennäköinen asia, että paikallaan jähmettymällä kaikki ei käännykään parhaaksi? Tässä varmuuden vuoksi järjestöjen yhteiset neuvot.

1. Rakenteet reippaasti uusiksi, sääntely säälliseksi

Lisää kilpailua ja työelämän joustoja. Suomen Yrittäjät on esittänyt mekaanista ”yksi sääntely sisään, kaksi ulos” periaatetta käyttöönotettavaksi lainvalmistelussa. Tätä on sovellettu ainakin Saksassa ja Isossa-Britanniassa.

2. Verotuksesta kilpailuetua

Verotuksessa tulee kannustaa yrittämiseen, omistamiseen ja työntekoon. Suomen jyrkkä palkkaverotuksen progressio heikentää kannustamia ja haittaa kotimaisen omistajuuden syntymistä. Toisaalta ulkomainen omistaja herättää vähemmän kateutta suomalaisissa. Työn verotusta kuvaa se, että 42 200 euron palkkatasolla Suomi on Pohjoismaiden ankarin verottaja.

3. Julkinen sektori tälle vuosituhannelle

Julkisen sektorin näkymä huolestuttaa huoltosuhteen heikkenemisen myötä. Tarvitaan lisää yksityisiä toimijoita julkisiin palveluihin. Sote-uudistuksen ja valinnanvapauden myötä julkisen sosiaali- ja terveysalan markkinoita avataan nykyistä enemmän, jotta verorahoille saadaan kustannustehokkaampaa vastinetta. Vaarana on, että ideologisista syistä yksityisille sote-yrityksille – joita Suomen on yli 16 000 terveydenhoitoalalla ja yli 3 000 sosiaalialalla – suljetaan markkinat. Viimeksi mainittu ei pysäyttäisi julkisen sektorin kasvua.

4. Sote-uudistus ja valinnanvapaus valmiiksi

Sosiaali- ja terveyspalvelu- ja maakuntauudistus on vietävä maaliin ja kansalaisille on taattava valinnanvapaus. Enemmän asiakaslähtöisyyttä, korkealaatuisuutta ja innovatiivisuutta. Toistaiseksi uudistus etenee myötäpurjeessa, mutta ensi vaalikaudella vaarana on uudistusten osittainen peruminen.

5. Maahanmuuttajille mahdollisuus yrittäjyyteen ja työhön

Tarvitsemme lisää ulkomaista työvoimaa. Kyse voi olla erityisosaamista vaativista tehtävistä tai suoranaisista työvoimapula-aloista. Lisäisin vielä, että viime vuosien syntyvyyden romahtaminen on pitkällä aikavälillä vinouttamassa huoltosuhdetta entisestään.

6. Työtä vapaakaupan puolesta 

Suomi on vientivetoinen maa, jolla on pienet sisämarkkinat. Viime aikojen maailmanpoliittiset tapahtuvat ovat osoittaneet, että vapaan kaupan eteen on aidosti tehtävä työtä. Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen maailmalla on luotu yli kolme tuhatta eri kaupanestettä. Niiden myötä suomalaiset yritykset menettävät vientituloja ja markkinoita. Byrokratia iskee erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Puolisen sataa asiakirjapyyntöä

(Julkaistu Helsingin Yrittäjät 23.1.2017)

Haluatko sosiaali- ja terveysalan yrittäjäksi? Kyseessä on säännelty ja valvottu toimiala, jossa eri viranomaiset tulevat tutuksi. Lupien hakeminen edellyttää, että yrittäjä toimittaa monipuolisesti erilaisia selvityksiä, liitteitä ja asiakirjoja viranomaisille. Hakemisesta on muodostunut mystistä salatiedettä, mikä johtuu valtion, AVI:n, Valviran ja kunnan välisen työjaon sekavuudesta ja eri käytännöistä.

Asiaan saatiin helpotusta, kun useat kunnat ottivat käyttöön Parasta palvelua -palveluseteli- ja ostopalvelujärjestelmän. Myönteistä asiassa on, että kerrankin yhteen nettipalveluun on koottu kuntakohtaisesti sote-palvelut, joiden on mahdollista päästä palveluseteli- ja ostopalveluihin – kuntien välillä kun on eroavaisuuksia. Toiseksi, yrittäjää helpottaa se, että tarvittavat, oikeat asiakirjat saa toimittaa sähköisesti.

Hyvinvointi vaatii asiakirjoja, siis valtavasti

Kerrankin yhdessä nettijärjestelmässä on lueteltu kaikki mahdollisesti sote-palveluihin liittyvät asiakirjat. Määrä yllätti jopa itseni. Osa viranomaisten vaatimista asiakirjoista tulee automaattisesti Tilaajavastuun kautta, mutta toiset vaativat jopa toistakymmentä sivua tarkkaa selvitystä. Luetellaan ensin perustiedot:

Arvonlisäverovelvollisuus, ennakkoperintärekisteri, kaupparekisteriote, potilasvakuutustodistus, tapaturmavakuutus, Tyel-vakuutusote, työehtosopimus, työnantajarekisteri, työterveyshuolto, vastuuvakuutustodistus, veromaksutiedot (yhteensä 11 asiakirjapyyntöä).

Kaikki on vielä tässä vaiheessa hyvin. Näillä perustiedoilla varmistetaan, että kaikki alan yrittäjät ovat hoitaneet asiallisesti velvoitteensa. Mutta sitten seuraa pitkä lista.

AVI:n ilmoitus vastuuhenkilön muutoksesta, AVI:n tai Valviran lupa ympärivuorokautisen sosiaalipalvelujen tuottamisesta, AVI:n tai Valviran todistus yksityisten sosiaalipalveluiden antajien rekisteriin kuulumisesta, AVI:n tai Valviran todistus yksityisten terveyspalveluiden antajien rekisteriin kuulumisesta, Esiopetussuunnitelma, Henkilöstöluettelo (vakanssit, nimikkeet ja koulutustiedot), Hygieniakäytännön kuvaus, Kielitodistus, Kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma, Kunnan toimielimen tai sen määräämän viranhaltijan lausunto, Kuvaus toimipaikan välinehuollosta, Laitteiden kelpoisuustodistus, Lääkehoitosuunnitelma, Muut palvelualuekohtaiset edellytykset, Oikeus ammatin harjoittamiseen, Omavalvontasuunnitelma, Omavaraisuustodistus ja todistus ulosottorekisteristä, Palvelukohtaiset sopimusehdot, Palvelukuvaus, Pankin tai luottotietoyhtiön antama talous- ja luottokelpoisuusraportti, Pelastussuunnitelma, Pelastusviranomaisen lausunto, Poistumisturvallisuusselvitys, Rakennusvalvonnan viranomaisen lupa, Rekisteriseloste, Selvitys henkilötietolain 32§ edellyttämien toimenpiteiden toteuttamisesta, Selvitys saaduista julkisista tuista, Tilojen kelpoisuustodistus, Tilojen pohjapiirustus ja käyttösuunnitelma, Toimintakertomus, Toimintasuunnitelma, Turvallisuussuunnitelma, Varhaiskasvatussuunnitelma, Vastuuhenkilön tai muun henkilön tutkintotodistus, Vuokrasopimus, Yel-vakuutustodistus, Yhtiöjärjestys, -sopimus, tai selvitys yhteisön tai säätiön säännöistä, Ympäristöterveydenhuollon viranomaisen lausunto (yhteensä 37 asiakirjapyyntöä).

Myönnetään. Lista on täyden palvelun paketti. Sote-yrittäjät tulevat tutuksi usean yllämainitun dokumentti- ja selvityspyynnön kanssa. Itse laskin, että meidän kotisiivouspalveluistamme on tähän mennessä toimitettu lähes 40 sivua erilaista asiakirjaa, selvitystä ja liitettä.

Yrittäjän mietteitä sote-uudistuksesta

(Julkaistu Helsingin Yrittäjien blogipalvelussa 2.1.2017)

Suomen hallitus julkaisi (21.12.2016) lakiluonnoksen sosiaali- ja terveysalan (sote) uudistuksesta. Yrittäjien kannalta olennaista on, että tavalliselle kuntalaiselle tulee rajoitettu valinnanvapaus. Mallin mukaan jokainen kuntalainen käy ensin julkisella terveysasemalla. Mikäli kuntalaisella todetaan jatkohoidon tarve, voi hän tässä vaiheessa tehdä oman valinnan eri tarjoajien välillä. Teknisesti valinta hoidetaan maksusetelillä. Toinen tapa saada valinnanvapaus on sote-keskuksen myöntämä henkilökohtainen budjetti. Tosin viimeksi mainittu koskee lähinnä erityisryhmiä kuten invalideja ja vanhuksia.

Toimin yrittäjänä siivousalan yrityksessä. Meidän kuluttaja-asiakkaistamme joka kuudes kuuluu yksityisten sosiaalipalveluiden piiriin. Palvelua saavat ainoastaan henkilöt, joilla on alentunut toimintakyky ja palvelulla tuetaan itsenäistä kodin asumista. Toimintaa varten rekisteröidytään kunnalliseen sosiaalitoimeen. Toiminta on luvanvaraista, mutta yksityisellä yrittäjällä on suhteellisen vapaat valtuudet suorittaa asiakasarviot ja allekirjoittaa sopimukset. Myönteistä asiassa on, että toiminta perustuu pitkälti luottamukseen. Toisaalta jokaiseen kuntaan täytyy erikseen rekisteröityä, ja jokaisella kunnalla on oma tapansa käsitellä hakemusta. Esimerkiksi yksi kunta hyväksyy laajat valtuudet, kun toisessa kunnassa palvelutarjontaa rajataan tarkemmin.

Mielestäni koko Uudenmaan kattava sote-keskus on nykyistä järkevämpi. Tällöin yhdellä hakemuksella saadaan katettua laajempi maantieteellinen alue ja sovittua yhden viranomaisen kanssa valtuudet. Samaten raportointi ja valvonta on selkeämpi suorittaa yhden toimijan kanssa.

Uusia mahdollisuuksia?

Avautuuko tässä mahdollisuuksia uuteen liiketoimintaan? Erittäin vaikea sanoa. Voi olla, että sote-keskus kilpailuttaa laajat kokonaisuudet, jossa yksi yritys tarjoaa samassa paketissa vaikkapa ruokahuollot, kodin siivoukset ja verenpainemittaukset. Toisaalta käytäntö on opettanut, että harvemmin yksi henkilö taipuu yhdellä kotikäynnillä aivan kaikkeen. Puhumattakaan, että korkeasti koulutetun terveysalan ammattilaisen ei ole tuotannollisesti ja taloudellisesti järkevää ryhtyä siivoamaan ja raivata lumia pois pihakäytäviltä. Jonkinlaista erikoistumista siis tapahtuu väkisinkin.

Toiveena tässä kohti on, että kilpailutuksen tekee kuntalainen itse. Hän saisi käyttöönsä henkilökohtaisen budjetin, josta hän voi itse valita mitkä palvelut hän ostaa keneltäkin yksittäiseltä tarjoajalta. Tämä avaisi mikro- ja pienyrittäjille parhaat mahdollisuudet kilpailla henkilökohtaisella, laadukkaalla palvelulla.

Työsuhteen muutokset vuodelle 2017

Vuodenvaihde tuo mukanaan runsaasti muutoksia työelämän pelisääntöihin. Muutokset vievät elinkeinoelämää järkevämpään suuntaan ja auttavat ihmisiä työllistymään nopeammin. Toisaalta yrityksen henkilöstömäärän kasvulle tulee keinotekoiset esteet. Suurista kysymyksistä listalta puuttuu paikallisen sopimisen lisääminen – asia johon toivottavasti palataan lähiaikoina.

Listasin työsuhteen muutokset vuodelle 2017 tiivistetysti ja yksinkertaistetusti. Kannattaa tutustua asiasta kirjoitettuihin tarkempiin reunaehtoihin ja poikkeuksiin.

  • Koeaika pitenee 6 kuukauteen (nyt 4 kuukautta).
  • Takaisinottovelvollisuus lyhenee 4 kuukauteen (nyt 9 kuukautta).
  • Pitkäaikaistyöttömän voi palkata ilman perusteluita määräaikaiseen työsuhteeseen.
  • Työnantajan sivukulut pienenevät (TyEL -0,2%, työttömyysvakuutusmaksu -0,45%, sosiaaliturvamaksu -1,04%).
  • Työnantajalle 2.500 euron kertakorvaus perhevapaasta.
  • Yli 30 hengen yritys joutuu järjestämään irtisanotuille koulutusta ja työterveyshoidon 6 kuukauden ajan työsuhteen päättymisestä.

Muutokset helpottavat työnantajan kynnystä palkata uusia ihmisiä. Erityisen ilahduttava on naisvaltaisia aloja koskettava kertakorvaus perhevapaasta – Yrittäjänaiset ovat vuosia ajaneet vanhemmuudenkulujen tasaamista. Ainoa tässä yhtälössä työllistämistä haittaava asia on yli 30 hengen yrityksille asetetut lisävelvoitteet. Mikäli yrityksen henkilömäärä lähestyy tätä rajapyykkiä, niin yrittäjälle tulee eteen valintatilanne haluaako hän ottaa riskiä uusista, kalliista velvoitteista – vai pelaako hän varman päälle ja rajaa henkilömäärän alle 30.