”Ostitte sitten halvinta”

(Julkaistu Helsingin Yrittäjät 12.2.2019)

Viime aikoina on kohuttu hoivakotien kehnosta palvelusta ja suoranaisista laiminlyönneistä. Yksityisten hoivakotien tapauksessa palveluntarjoaja on ollut joku suurista ketjuista, ja ostajana on toiminut kunta tai kuntayhtymä.

En ole yrittäjäurani aikana osallistunut yli 20 vuoteen julkisiin kilpailuttamisiin. Syynä on se, että kilpailun voittaa halvin hinta – huolimatta siitä mitä laatukriteerejä tarjouskilpailutusehtoihin on satuttu kirjaamaan. Erään sutkautuksen mukaan eniten pieleen laskettu tarjous voittaa. Noh, asia ei ole välttämättä näin yksinkertainen, vaan taustalla voi olla aitoja palveluinnovaatioita ja massatuotannon etuja.

Kirjoitan muutaman ajatuksen aiheesta. Ensinnäkin kahta asiaa ei pidä sekoittaa keskenään – ostopalveluita ja palveluseteleitä. Toiseksi käytän esimerkkinä vanhusten hoivakoteja, vaikka ostopalveluita ja palveluseteleitä käytetään laajassa valikoimassa muitakin sosiaali- ja terveysalan palveluita. Mainitsen erikseen, että vaikka yrityksemme ei osallistu ostopalvelukilpailutuksiin, niin toimimme kyllä palvelusetelituottajana kahden ja yksityisenä sosiaalipalveluiden tuottajana kuuden kunnan alueella.

Ostopalvelut toimivat kustannustehokkaasti

Ostopalveluissa kunta tai kuntayhtymä ostaa palvelukokonaisuuden tarjoajalta. Esimerkiksi kunta X ostaa vanhusten hoivakotipalvelut tarjoajalta Y. Viimeksi mainittu voi olla suuri kansainvälinen jätti tai vaikka pieni perheyritys. Varsinainen loppukäyttäjä eli vanhus ei pääse valitsemaan eri tarjoajien väliltä, vaan kunta X määrää, että hän siirtyy kilpailun voittaneen tarjoajan Y hoivakotiin.

Tämä voi olla toimiva ratkaisu, kun palvelut halutaan ostaa kustannustehokkaasti ja hoidettavat ovat heikkokuntoisia – jopa kyvyttömiä itse arvioimaan oman hoivansa tarpeen.

Palvelusetelit toimivat yksilöllisemmin

Vastaavasti palveluseteleissä valinnan suorittaa loppukäyttäjä eli vanhus itse. Kunta on etukäteen kilpailuttanut hoivakodit, joiden välillä vanhus suorittaa valinnan. Kunta määrittää palvelusetelin arvon, mikä voi kattaa palvelut kokonaan tai osittain (omavastuu). Lisäksi vanhus voi ostaa lisäpalveluita omilla varoillaan.

Asetelman heikkoutena on aidon kilpailutilanteen saavuttaminen. Pienellä paikkakunnalla valinnanvaraa ei välttämättä jää, kun vastaavasti suurissa kaupungeissa mahdollisuudet ovat monipuolisemmat. Mikäli tarjoajia ei ole tarpeeksi, niin kustannukset voivat karata käsistä.

Mitä ratkaisuksi?

Kaikki vanhukset eivät ole samassa elämäntilanteessa. Jotkut voivat terveemmin, ja toisi voisi olla mahdollisuus maksaa lisäpalveluista. Tästä johtuen yhteen ostopalveluputkeen laittaminen ei ole järkevää. Eräs ratkaisu ostopalveluiden laadun parantamiseksi voi olla ns. ranskalainen kilpailutus (käänteinen kilpailutus). Tällöin kunta X määrittää hinnan ja kilpailuun osallistuvat tarjoajat kertovat mitä palveluita ne voivat tarjota kyseiseen hintaan.

Nykymuotoiset ostopalveluhoivakodit ovat ongelmallisia sekä yksilön valinnan että laadun kannalta. Mikäli vanhukset pääsisivät itse valitsemaan hoivapaikkansa, esimerkiksi palveluseteleillä, niin tällöin markkinoilta karsiutuisivat pois huonot hoivakodit. Vanhukset ja heidän omaisensa pääsivät äänestämään jaloillaan.

Yrittäjyys on vaihtoehto edetä uralla

Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 29.12.2018

Onko eläkeikää lähestyvä ihminen liian vanha uusiin työtehtäviin? Nimimerkki Ei enää nuori mutta edelleen innokas kirjoitti mielipidesivulla (HS 27.12.), ettei hän kokeneena, eläkeikää lähestyvänä työnhakijana pääse edes työhaastatteluihin.

Olen toiminut yli kahdenkymmenen vuoden ajan yrittäjänä eri muodoissa ja erilaisilla toimialoilla. Tutuiksi ovat tulleet niin yksinyrittäjyys, kimppayrittäjyys, sivutoimiyrittäjyys kuin vähemmistöosuudella toimiminenkin.

Käsieni kautta on kulkenut välillä hyvällä ja välillä kehnolla menestyksellä eri palvelualan toimialoja. Mitään yhtä yrittämisen tarinaa en ole kokenut, vaan kaikissa on ollut eri lähtökohta ja eri elinkaari.

Minulle yrittäminen on tuonut jatkuvaa uudistusmiskykyä, uusia ihmisiä ja mielekästä työuralla kulkemista – joskus eteenpäin, joskus sivuttain. Suomessa on useita toimialoja, joilla yrittäjän korkeammalla iällä on myönteinen vaikutus menestymiseen. Iän myötä suhdeverkostot, kokemuspohja ja auktoriteetti lisääntyvät.

Mikko Savelius
yrittäjä, Helsinki

Ruotsi – rakenteet kunnossa ja talous porskuttaa

(Julkaistu Uudessa Suomessa 10.1.2018)

Ne teki sen taas. Nimittäin Ruotsin valtionvelkakonttori ilmoitti (9.1.2018) veroylijäämän nousevan peräti 61 miljardia kruunua (6,21 miljardia euroa) ylijäämäiseksi  Vertailun vuoksi Suomi ottaa uutta velkaa ensi vuonna noin 3 miljardia euroa. Ruotsin valtionvelka suhteessa BKT:hen laskee 30 prosenttiin, kun Suomessa noustaan yli 60 prosentin.

Miksi Ruotsin taloudella menee paremmin? Tässä muutamia syitä.

  1. ​Työllisyysaste (81 prosenttia) on huomattavasti korkeampi kuin Suomessa (70 prosenttia). Työmarkkinoilla on enemmän paikallista sopimista ja joustoa, vähemmän lakkoja sekä paremmat kannusteet.
  2. Työn verotus, erityisesti keskituloisilla, on alhaisempaa. Ero voi olla jopa viiden prosenttiyksikön luokkaa.
  3. Maahanmuutto on vapaampaa ja maahanmuuttajien työllisyysaste on kohtalaisen hyvä. Huomioitava on, että maassa on vapautettu työperäinen maahanmuutto. Maahanmuuton ansiosta myös väestörakenne on terveemmällä pohjalla.
  4. Ruotsissa asutaan enemmän tiiviissä kaupungeissa, missä taloudellinen tuottavuus on haja-asutusta parempaa.

Työllisyysaste nousi 70 prosenttiin

(Julkaistu Uusi Suomi 21.11.2017)

Tilastokeskus uutisoi lokakuun työvoimatutkimuksesta (21.11.2017), jonka mukaan työttömyys laski 7,3 prosenttiin ja työllisyysaste nousi 70,0 prosenttiin. Vuosi sitten työttömyysaste oli 8,1 prosenttia ja työllisyysaste ainoastaan 68,4 prosenttia. Parannus oli niin voimakasta, että Juha Sipilän hallituksen tavoittelema 72,0 prosentin työllisyysaste ei vaikuta enää mahdottomalta. Toisaalta siihen pääseminen vaatisi rakenteiden uudistamista.

Ihmiset eivät halua muuttaa työn perässä
Duunitorin tutkimuksen (15.11.2017) mukaan suomalaiset eivät halua muuttaa työn perässä. Peräti 65 prosenttia suhtautuu kielteisesti työn perässä muuttamiseen. Ei ihme, että kansanedustaja-ekonomisti Juhana Vartiainen arvioi, että työttömien määrä on vaikea laskea ilman rakenneuudistuksia. Suomen heikosti toimivilla työmarkkinoilla työvoimapula alkaa jo 7 prosentin työttömyysasteella. Nykyrakenteilla olemme siis lähellä täystyöllisyyttä.

Vinkit työllisyyden ja työmarkkinoiden parantamiseksi
Yrittäjänä kummastelen missä viipyvät rakenneuudistukset? Ohessa kolme vinkkiä valtiovallalle työmarkkinoiden uudistamiseksi.

  • Paikallisen sopimisen lisääminen. Työmarkkinoiden muuttumisen myötä tarvetta olisi tehdä yksilöllisempiä ja yrityskohtaisia ratkaisuja. Esimerkiksi palkanmuodostus on Suomessa maailman jäykin. Tällä ei enää pärjätä ja työtä jää syntymättä Suomeen
  • Perhevapaauudistuksen läpivienti. Tarvitsemme niin osa-aikaista kuin kokopäivästä työpanosta molemmilta vanhemmilta.
  • EU-maiden ulkopuolisen työlupien vapauttaminen. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on pulaa aivan kaikenlaisesta työvoimasta – niin korkean tuottavuuden asiantuntijoista kuin osa-aikaisista ihmisistä. Muualta Suomesta ei muuteta työn perässä pääkaupunkiseudulle, ja uudet työpaikat jäävät syntymättä. Ulkomaiselle työluvan saaminen kestää jopa puoli vuotta – myös työluvasta ”vapautetuille” erityisasiantuntijoille. Järjestelmä tulisi virittää niin, että lupa heltiäisi kahdessa viikossa.

Kansainvälistyminen pysymällä paikallaan

(Julkaistu: Helsingin Yrittäjät 06.11.2017)

Yrityksessämme kävi työsuojelutarkastaja. Kyseessä oli rutiinitarkastus, joita järjestetään eri viranomaisten toimesta epäsäännöllisin väliajoin. Toisinaan tarkastajat käyvät läpi yrityksiä toimialan perusteella, mutta sattuipa viime vuonna sellainen tarkastus, jossa yritys valikoitui katuosoitteen perusteella.

Kun kaikki asiat ovat kunnossa, niin tarkastukset ovat suhteellisen helppo käydä läpi. Lisäksi tällä tavalla saadaan toivottavasti karsittua alalta ne yritykset, jotka turvautuvat vippaskonsteihin kilpailuedun saavuttamiseksi. Tosin hieman epäilen kuinka pitkäjänteistä liiketoimintaa voi harjoittaa, jos epärehellisellä yrittäjällä pelko on koko ajan selän takana.

Virolainen voi tarvita työluvan

Tällä kertaa yhtenä tarkastuksen aiheena olivat ulkomaalaiset työntekijät. Useimmille yrittäjille lienee selvää, että Euroopan Unionin ulkopuolelta palkatulla henkilöllä täytyy olla työlupa. Sen sijaan monelle tulee yllätyksenä, että toisen EU-maan passi ei takaa sitä, että työntekijä saa työskennellä. Nimittäin Virossa on runsaasti venäjänkielestä väestöä, jolla on olemassa vain ns. muukalaispassi. Tai ehkä pikemmin muukalaisstatus.

Työntekijällä voi olla virolainen henkilökortti ja hänellä voi olla Suomen Kela-kortti ja verokortti. Siitä huolimatta hän tarvitsee Suomessa erillisen työluvan. Asia ilmenee ainoastaan virolaisen henkilökortin lopputunnuksesta. Viron kansalaisilla se on numerosarja, mutta muukalaisstatuksella asuvilla se on XXXX. Ja juuri näitä henkilöitä työsuojelutarkastajat etsivät.
Meidän yrityksemme kohdalla muutamilla on kyseinen muukalaisstatus, mutta heillä on erikseen olemassa työlupa. Suoraan sanottuna käytäntö on sekava, varsinkin kun henkilö on saattanut asua koko ikänsä Virossa. Toisaalta asia ei ole Suomen vaan Viron viranomaisten käsissä.

Siivousala on kansainvälistä

Tarkastuksen yhteydessä laskimme kaikki ulkomaalaista työperää olevat henkilöt. Historiallisesti siivousala on ollut se, mihin ulkomaalaiset työntekijät ovat hakeutuneet herkästi. Yksi tätä asiaa ajava tekijä on ollut työvoimapula. Muistan, miten ulkomaalaiset olivat siivoustöissä jo 1980-luvulla, kun muilla toimialoilla muualta Suomeen muuttanut oli ihmetyksen aihe. Seuraavalla vuosikymmenellä 1990-luvulla siivousalan ulkomaalaisten työntekijöiden määrä lähti selvään nousuun, ja samalla myös asiakkaiden suhtautuminen vähitellen pehmeni.

Tänä päivänä yrityksemme työntekijöistä reilu puolet on syntyjään muualta kuin Suomessa. Olen hieman vitsaillut, ettei edes ICT-alalla ole näin kansainvälistä henkilökuntaa. Työn vaatimukset ovat kaikille samat, ja kyseessä on ollut vähittäinen muutos, ei päämäärä. Siivousala on siinä mielessä etuoikeutettu, että tässä pääsee kansainvälistymään pelkästään pysymällä paikallaan.

Helsinki toiseksi paras kaupunki startup-työntekijälle

(Julkaistu Uudessa Suomessa 9.8.2017)

Helsinki on arvioitu maailman toiseksi parhaaksi. Nimittäin Nestpickin selvityksen mukaan pääkaupunkimme tarjoaa maailman toiseksi parhaan ympäristön startup-henkilöstölle. Vertailun voitti Singapore. Helsingin jälkeen tulivat San Francisco (3), Berliini (4) ja Tukholma (5). Arvioinnissa oli mukana eri it-ammattilaisten palkkataso sekä yleinen toimintaympäristö. Helsinki pärjäsi erityisesti terveydenhoidossa, lomapäivissä, tasa-arvossa ja turvallisuudessa. Sen sijaan jäi pahasti jälkeen verotuksessa. Itse asiassa viimeksi mainitussa Helsinki oli kymmenen kärkikaupungin joukossa viimeinen.

Korkea verotus on vaarallista globaaleilla työmarkkinoilla

Millä Helsinki nousisi kärkeen? Selkein selvityksen osoittama kohde olisi verotuksen alentaminen. Nyt korkeasti koulutettuja ja tuottavia it-ammattilaisia rasittaa vertailukaupunkeja raskaampi verotus. It-alalla työvoimaa liikkuu herkemmin maasta toiseen, joten Helsingillä – tai laajemmin Suomen – olisi syytä katsoa, ettei tätä tuottavaa alaa tapeta verotuksella ”solidaarisuuden” nimissä.

Ulkomaisten it-ammattilaisten työluvat vapautettava

Toinen asia ei ilmene suoraan tästä vertailusta. Se tulee enemmän käytännön lattiatason kokemuksesta. Nimittäin ulkomaisen työluvan vapauttaminen it-alalla. Nimittäin nyt työluvan saaminen voi kestää kohtuuttomasti ja sekin saatetaan olla sidottu yhteen yritykseen ja tehtävään. Näin ollen it-ammattilaisella saattaa kestää puoli vuotta työluvan saamisessa, minkä jälkeen hän ei voi vaihtaa työpaikkaa, vaikka tehtävä olisi toisessa yrityksessä sama.

Lisävaikeutena työnantajalla on se, että yrityksen täytyy olla vakiintunut. Viimeksi mainittu on hankalaa, mikäli kyseessä on startup-yritys, joka aloittaa idean työstämisen tyhjästä. Ehkä startup-hautomossa syntyneille yrityksille voitaisiin sentään tarjota ulkomaisen työvoiman saatavuus ohituskaistalla?

Näkisin järkevänä luopua ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta erityisesti korkean osaamisen aloilla.

Elinkeinoelämän järjestöjen viestissä kuusi keinoa talouskasvuun

(Julkaistu Uusi Suomi 9.2.2017)

Elinkeinoelämän keskusliitto, Keskuskauppakamari, Perheyritysten liitto ja Suomen Yrittäjät ovat julkaisseet (8.2.2017) kuusi keinoa, joilla talouteen saadaan lisää työllisyyttä ja kasvua. Tosin pääministeri Juha Sipilän mukaan mitään leikkauksia ei tarvita, ja elinkeinoministerin Mika Lintilän mukaan talouskasvu tulee ohittamaan kaikki asiantuntijoiden arviot. Mutta jos tapahtuu niinkin epätodennäköinen asia, että paikallaan jähmettymällä kaikki ei käännykään parhaaksi? Tässä varmuuden vuoksi järjestöjen yhteiset neuvot.

1. Rakenteet reippaasti uusiksi, sääntely säälliseksi

Lisää kilpailua ja työelämän joustoja. Suomen Yrittäjät on esittänyt mekaanista ”yksi sääntely sisään, kaksi ulos” periaatetta käyttöönotettavaksi lainvalmistelussa. Tätä on sovellettu ainakin Saksassa ja Isossa-Britanniassa.

2. Verotuksesta kilpailuetua

Verotuksessa tulee kannustaa yrittämiseen, omistamiseen ja työntekoon. Suomen jyrkkä palkkaverotuksen progressio heikentää kannustamia ja haittaa kotimaisen omistajuuden syntymistä. Toisaalta ulkomainen omistaja herättää vähemmän kateutta suomalaisissa. Työn verotusta kuvaa se, että 42 200 euron palkkatasolla Suomi on Pohjoismaiden ankarin verottaja.

3. Julkinen sektori tälle vuosituhannelle

Julkisen sektorin näkymä huolestuttaa huoltosuhteen heikkenemisen myötä. Tarvitaan lisää yksityisiä toimijoita julkisiin palveluihin. Sote-uudistuksen ja valinnanvapauden myötä julkisen sosiaali- ja terveysalan markkinoita avataan nykyistä enemmän, jotta verorahoille saadaan kustannustehokkaampaa vastinetta. Vaarana on, että ideologisista syistä yksityisille sote-yrityksille – joita Suomen on yli 16 000 terveydenhoitoalalla ja yli 3 000 sosiaalialalla – suljetaan markkinat. Viimeksi mainittu ei pysäyttäisi julkisen sektorin kasvua.

4. Sote-uudistus ja valinnanvapaus valmiiksi

Sosiaali- ja terveyspalvelu- ja maakuntauudistus on vietävä maaliin ja kansalaisille on taattava valinnanvapaus. Enemmän asiakaslähtöisyyttä, korkealaatuisuutta ja innovatiivisuutta. Toistaiseksi uudistus etenee myötäpurjeessa, mutta ensi vaalikaudella vaarana on uudistusten osittainen peruminen.

5. Maahanmuuttajille mahdollisuus yrittäjyyteen ja työhön

Tarvitsemme lisää ulkomaista työvoimaa. Kyse voi olla erityisosaamista vaativista tehtävistä tai suoranaisista työvoimapula-aloista. Lisäisin vielä, että viime vuosien syntyvyyden romahtaminen on pitkällä aikavälillä vinouttamassa huoltosuhdetta entisestään.

6. Työtä vapaakaupan puolesta 

Suomi on vientivetoinen maa, jolla on pienet sisämarkkinat. Viime aikojen maailmanpoliittiset tapahtuvat ovat osoittaneet, että vapaan kaupan eteen on aidosti tehtävä työtä. Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen maailmalla on luotu yli kolme tuhatta eri kaupanestettä. Niiden myötä suomalaiset yritykset menettävät vientituloja ja markkinoita. Byrokratia iskee erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Työsuhteen muutokset vuodelle 2017

Vuodenvaihde tuo mukanaan runsaasti muutoksia työelämän pelisääntöihin. Muutokset vievät elinkeinoelämää järkevämpään suuntaan ja auttavat ihmisiä työllistymään nopeammin. Toisaalta yrityksen henkilöstömäärän kasvulle tulee keinotekoiset esteet. Suurista kysymyksistä listalta puuttuu paikallisen sopimisen lisääminen – asia johon toivottavasti palataan lähiaikoina.

Listasin työsuhteen muutokset vuodelle 2017 tiivistetysti ja yksinkertaistetusti. Kannattaa tutustua asiasta kirjoitettuihin tarkempiin reunaehtoihin ja poikkeuksiin.

  • Koeaika pitenee 6 kuukauteen (nyt 4 kuukautta).
  • Takaisinottovelvollisuus lyhenee 4 kuukauteen (nyt 9 kuukautta).
  • Pitkäaikaistyöttömän voi palkata ilman perusteluita määräaikaiseen työsuhteeseen.
  • Työnantajan sivukulut pienenevät (TyEL -0,2%, työttömyysvakuutusmaksu -0,45%, sosiaaliturvamaksu -1,04%).
  • Työnantajalle 2.500 euron kertakorvaus perhevapaasta.
  • Yli 30 hengen yritys joutuu järjestämään irtisanotuille koulutusta ja työterveyshoidon 6 kuukauden ajan työsuhteen päättymisestä.

Muutokset helpottavat työnantajan kynnystä palkata uusia ihmisiä. Erityisen ilahduttava on naisvaltaisia aloja koskettava kertakorvaus perhevapaasta – Yrittäjänaiset ovat vuosia ajaneet vanhemmuudenkulujen tasaamista. Ainoa tässä yhtälössä työllistämistä haittaava asia on yli 30 hengen yrityksille asetetut lisävelvoitteet. Mikäli yrityksen henkilömäärä lähestyy tätä rajapyykkiä, niin yrittäjälle tulee eteen valintatilanne haluaako hän ottaa riskiä uusista, kalliista velvoitteista – vai pelaako hän varman päälle ja rajaa henkilömäärän alle 30.

Mitä jos kaikki työntekijät saisivat valita?

(Julkaistu Uusi Suomi 7.12.2016)

Suomen Yrittäjät on ajanut mallia, jossa kaikki yrityksen työntekijät pääsivät neuvottelupöytiin. Nyt työtuomioistuimen tuore päätös antaa pontta tälle vaatimukselle, sillä päätöksen mukaan vain ammattiliittoon kuuluva työntekijä voi tulla valituksi luottamushenkilöksi. Yrittäjien Janne Makkula kirjoittaa blogissaan (7.12.2016), että päätös oli yksimielinen ja odotusten mukainen.

Luottamushenkilö ja luottamusvaltuutettu

Kilpailukykysopimus saatiin solmittua tänä vuonna. Alun perin siihen haluttiin lisätä mahdollisuus nykyistä laajempaan paikalliseen sopimiseen. Valitettavasti työnantajan kannalta pakettiin oli sisällytetty myrkkypilleri. Nimittäin paikallinen sopiminen tulisi onnistumaan vain, mikäli työntekijöitä edustaisi luottamusmies. Jo tuolloin Suomen Yrittäjät huomautti, että luottamusmiehen valitsevat ainoastaan työntekijät, jotka kuuluvat ammattiliittoon. Muilla – eli järjestäytymättömillä – työntekijöillä ei olisi tätä oikeutta.

Suomen Yrittäjät esitti, että oikeampi henkilö olisi esimerkiksi luottamusvaltuutettu tai vastaava kaikkien työntekijöiden valitsema henkilö. Hän voisi olla yhtä lailla luottamusmies – mitään estettä tälle ei olisi. Erona olisi kaikkien työntekijöiden äänen kuuluminen.

Käytännössä alkuperäinen kilpailukykysopimuksessa esitetty “luottamusmiespakko” olisi lukinnut ammattiliiton vallan käyttää kaikkien työntekijöiden ääntä – kuuluivatpa he ammattiliittoon tai eivät. Ja juuri jälkimmäinen asia olisi muodostunut ongelmalliseksi.

Luottamushenkilöpakko ongelmallinen pienyrityksille

Valtaosa suomalaisista yrityksistä on pieniä, lähinnä mikroyrityksiä. Mikäli muutaman työntekijää pyörittävä pienyritys olisi halunnut esitetyn kilpailukykysopimuksen mukaisen paikallisen jouston, niin asiassa olisi voinut tulla muutama mutka matkaan.

  • Skenaario 1: Kaikki työntekijät kuuluvat ammattiliittoon. Työntekijöiden on helppo valita keskuudestaan luottamushenkilö ja tällä on vahva mandaatti kaikilta. Ei ongelmia.
  • Skenaario 2: Osa kuuluu ammattiliittoon, osa ei. Nyt vain osa pääsee valitsemaan edustajaa eli luottamusmiestä. Neuvottelutulos työnantajan kanssa sitoo kuitenkin kaikkia. Epäoikeudenmukainen järjestäytymättömien osalta.
  • Skenaario 3: Kukaan ei kuulu ammattiliittoon. Työnantaja ei saa joustoa työehtosopimuksesta, ellei joku työntekijöistä ”pakoteta” ammattiliiton jäseneksi ja siten neuvotteluosapuoleksi. Aivan pähkähullua.

Suomen Yrittäjiä on kohtuuttomasti syytetty paikallisten joustojen kaatamisesta. Kilpailukykysopimuksessa ehdotettu malli olisi kelvannut suurille yrityksille, mutta pienille yrityksille siinä ei olisi ollut järjen häivääkään. Esimerkiksi yksityisistä palvelualan yrityksien työntekijöistä ainoastaan noin puolet kuuluu ammattiliittoon. – toinen puoli olisi jäänyt ilman ääntä. Ero on vielä hurjempi alle 30-vuotiassa, joista ainoastaan kolmannes kuuluu ammattiliittoon.

Työmarkkinaosapuolten olisi syytä miettiä uudelleen ratkaisua paikalliseen sopimiseen. Tällä kertaa tavalla, että kaikkien työntekijöiden ääni kuuluu.