Helsingin kunnallisvero laskee – analyysi

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti eilen (15.11.2017) laskea kunnallisveroa 0,5 prosenttiyksiköllä. Uusi kunnallisvero on vuoden 2018 alusta lähtien saman verran kuin Espoossa eli 18,0 prosenttia. Samalla päätettiin  pitää kiinteistövero ennallaan sekä poistaa koiravero.

Kunnallisvero laskee

Lähde: Veronmaksajat – Kuntien verot 2017

Veroilla on Suomessa tapana pikemminkin nousta kuin laskea. Viimeksi Helsingin kaupunki laski kunnallista tuloveroa (aikaisemmin nimellä veroäyrin hinta) vuonna 1996. Tosin on hyvä tietää, että valtiovalta on lisännyt vuosien varrella kuntien tehtäviä ja sen myötä kuluja. Ensi vuodeksi päätetty 18,0 prosenttia on yksi manner-Suomen alhaisempia.

Helsingin taloudellinen näkymä on lähivuodet myönteinen, mikä antaa vankan pohjan pitää kunnallisvero jatkossakin alhaisena. Näillä näkymin talous kestää  sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) siirtymisen maakunnalle vuodesta 2019 lähtien. Esimerkiksi Kauniaisten kunnassa tuleva sote-uudistus voi johtaa taloudellisen katastrofiin – tai vähintään siihen, että kaupunki menettää asemansa manner-Suomen matalimmalla kunnallisveroprosentilla.

Kunnallisveron laskusta huolimatta Helsingin kaupungin (sisältäen liikelaitokset) tilikauden ylijäämän arvioidaan olevan ensi vuonna yli 200 miljoonaa euroa voitollista. Laskelmien mukaan nyt tehty 0,5 prosenttiyksikön alentaminen laskee ensi vuoden verotuloja 70 miljoonaa euroa. Joku voisi kysyä olisiko kannattanut laskea kunnallisveroa saman tien kokonaisella 1,0 prosenttiyksiköllä? Varsinkin kun ottaa huomioon, että asuminen ja eläminen on Helsingissä kalliimpaa kuin muualla Suomessa.

Helsingin kaupungin arvioitu ylijäämä asettuu mielenkiintoiseen valoon kun ottaa huomioon, että kaupunki menettää tuloja niin valtiolle kuin muille Suomen kunnille. Valtionosuus vähenee nykyisestä 220 miljoonasta eurosta 175 miljoonaan euroon. Samaten Helsingin maksama verotulostasaus kasvaa tämän vuoden 289 miljoonasta eurosta arviolta 325 miljoonaan euroon. Näin ollen Helsinki tulemaan rahoittamaan muuta Suomea lähes sata miljoonaa euroa tätä vuotta enemmän. Kuka elättää ketä?

Kiinteistövero pysyy ennallaan

Helsingin yleinen kiinteistövero pysyy 0,93 prosentissa. Onneksi näin. Kunnallisveron laskun vastineeksi Vihreissä väläyteltiin jopa kiinteistöveron nostoa. Vastakkaisista vakuutteluista huolimatta nosto olisi siirtynyt kaikkiin asumiseen – myös pientuloisten vuokra-asumiseen. Matala taso on siis sekä omistus- että vuokra-asujien etu. Vaikka ensimmäiset saa vuokralapun suoraan käteen, ja jälkimmäiset indeksitarkastusten myötä epäsuorasti viiveellä. Ruotsissa kiinteistöveroa ei edes peritä.

Koiravero poistuu

Helsingin verotuksen kummajainen eli koiravero poistuu ensi vuonna. Helsingin lisäksi ainoastaan Tampereella on käytössä koiravero, mutta ensi vuonna molemmat kaupungit luopuvat siitä.  Helsingissä koiraveroa maksetaan vielä tänä vuonna 50 euroa, mutta ainoastaan joka viides koiran omistaja on tilittänyt sen. Veron kertymä on ollut varsin mitätön 350 000 euroa. Eräs perustelu koiraverolle on ollut saatujen tulojen kohdentaminen koirien aitauksiin, huoltoon ja muuhun vastaavaan. Jatkossa rahat tulevat yleisestä Kaupunkiympäristön budjetista.

 

Helsinki toiseksi paras kaupunki startup-työntekijälle

(Julkaistu Uudessa Suomessa 9.8.2017)

Helsinki on arvioitu maailman toiseksi parhaaksi. Nimittäin Nestpickin selvityksen mukaan pääkaupunkimme tarjoaa maailman toiseksi parhaan ympäristön startup-henkilöstölle. Vertailun voitti Singapore. Helsingin jälkeen tulivat San Francisco (3), Berliini (4) ja Tukholma (5). Arvioinnissa oli mukana eri it-ammattilaisten palkkataso sekä yleinen toimintaympäristö. Helsinki pärjäsi erityisesti terveydenhoidossa, lomapäivissä, tasa-arvossa ja turvallisuudessa. Sen sijaan jäi pahasti jälkeen verotuksessa. Itse asiassa viimeksi mainitussa Helsinki oli kymmenen kärkikaupungin joukossa viimeinen.

Korkea verotus on vaarallista globaaleilla työmarkkinoilla

Millä Helsinki nousisi kärkeen? Selkein selvityksen osoittama kohde olisi verotuksen alentaminen. Nyt korkeasti koulutettuja ja tuottavia it-ammattilaisia rasittaa vertailukaupunkeja raskaampi verotus. It-alalla työvoimaa liikkuu herkemmin maasta toiseen, joten Helsingillä – tai laajemmin Suomen – olisi syytä katsoa, ettei tätä tuottavaa alaa tapeta verotuksella ”solidaarisuuden” nimissä.

Ulkomaisten it-ammattilaisten työluvat vapautettava

Toinen asia ei ilmene suoraan tästä vertailusta. Se tulee enemmän käytännön lattiatason kokemuksesta. Nimittäin ulkomaisen työluvan vapauttaminen it-alalla. Nimittäin nyt työluvan saaminen voi kestää kohtuuttomasti ja sekin saatetaan olla sidottu yhteen yritykseen ja tehtävään. Näin ollen it-ammattilaisella saattaa kestää puoli vuotta työluvan saamisessa, minkä jälkeen hän ei voi vaihtaa työpaikkaa, vaikka tehtävä olisi toisessa yrityksessä sama.

Lisävaikeutena työnantajalla on se, että yrityksen täytyy olla vakiintunut. Viimeksi mainittu on hankalaa, mikäli kyseessä on startup-yritys, joka aloittaa idean työstämisen tyhjästä. Ehkä startup-hautomossa syntyneille yrityksille voitaisiin sentään tarjota ulkomaisen työvoiman saatavuus ohituskaistalla?

Näkisin järkevänä luopua ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta erityisesti korkean osaamisen aloilla.

Laajennetaan palvelusetelit varhaiskasvatukseen

Helsinkiläisille veronmaksajille kunnallisen päiväkodin kustannus on huomattavasti korkeampi kuin yksityisen päiväkodin tukeminen.

Helsinki selvitettää voidaanko palvelusetelijärjestelmää laajentaa varhaiskasvatukseen. Asiaa nostettiin pöydälle kokoomuksen aloitteesta. Kaupunkimme on jo tähän mennessä laajentanut palvelusetelijärjestelmää ikääntyneiden ihmisten palveluihin, mutta varhaiskasvatus odottaa vielä vuoroaan.

Nyt haettava varhaiskasvatuksen linjaus ulottuu pitkälle tulevaisuuteen, sillä varhaiskasvatus tulee jäämään kuntien vastuulle, eikä se siirry sote- ja maakuntauudistuksen myötä niiltä pois vuonna 2019.

Miksi yksityisiä päiväkoteja tuetaan verovaroin?

Ensin hieman taustaa yksityisten päiväkotien toimintamalliin. Yksikään yksityinen päiväkoti ei toimi ilman – ainakin osittaista – julkista rahaa. Syynä on se, että täysimääräisesti vyörytettynä kustannukset nousisivat liian korkeaksi perheille, eikä kukaan käyttäisi niitä.

Miksi kunnat sitten haluavat yksityisiä päiväkoteja? Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin yksityiset voivat joustavammin erikoistua vaikkapa vieraisiin kieliin, musiikkiin, liikuntaan tai luontoon. Toiseksi kyse on rahasta. Kunnan omalla tuotannolla toimiva julkinen päiväkoti vaatii sekin verorahojen käyttämistä. Mikäli yksityistä hieman tuetaan ja vanhemmat maksavat loput, niin lopputuloksen verovaroja käytetään vähemmän.

Yksityisten päiväkotien tukeminen on osoittautunut poliitikoille nihkeäksi tehtäväksi. Esimerkiksi Helsinki myöntää monia suuria kaupunkeja vähemmän tukea päiväkodin perustamiseen ja toiminnan pyörittämiseen. Tämän johdosta  eräänkin yksityisen päiväkotiketjun kohdalla perheiltä perittävä maksu on Helsingissä noin 450 euroa, kun se Espoossa jää noin 400 euroon. Vertailun vuoksi todettakoon, että korkein julkisessa helsinkiläisessä julkisessa päiväkodissa perittävä asiakas-/varhaiskasvatusmaksu on 291 euroa. Ero on siis julkisen ja yksityisen välillä noin 150 euroa. Vertailukohtana voidaan käyttää Tampereen kaupunkia, jossa tarjolla on useita yksityisiä vaihtoehtoja ja lisähinta vaihtelee 20 eurosta 60 euroon.

Helsingin kaupungin selvitys valmistuu todennäköisesti tämän vuoden aikana. Vantaan kaupungilla palveluseteli on käytössä, ja siinä erotus on 30 euroa. Uskallammeko ravistella rakenteita perheiden hyväksi?

Helsingin talous erinomaisessa kunnossa

(Julkaistu Uusi Suomi 17.3.2017)

Nyt on syytä hymyyn! Helsingin kaupunki julkaisi (16.3.2017) vuoden 2016 tilinpäätöksen ja se oli erinomainen. Kaupungin talouden nykytilan juuret ovat keväässä 2013, jolloin kaupunki otti käyttöön tuottavuustavoitteet. Käytännössä se hillitsi menojen kasvua, ja pakotti virastot käyttämään toimintamenonsa huolellisemmin.

Mallissa ideana on “käyttömenojen reaalikasvu asukasmäärän kasvun mukaisena vähennettynä vuotuisella yhden prosentin tuottavuuden nousutavoitteella”. Kyseessä ei ole siis nykyisten menojen leikkuri vaan kasvusta johtuvien menojen hillitsijä.

Tarkastellaan vuoden 2016 tilinpäätöslukuja.

  • Tilikauden ylijäämä nousi 29 milj. eurosta 465 milj. euroon. Pelkästään tällä summalla maksettaisiin neljät “guggenheimit”.
  • Lainamäärä laski asukasta kohti 2.518 eurosta 2.156 euroon. Lainaa oli siis vähemmän reilut 200 milj. euroa.
  • Toimintamenot pienenivät yhtiöittämisten ja tehostamisten seurauksena -50 milj. euroa, verotulot kasvoivat +140 milj. euroa ja lisäksi saatiin satunnaisia tuloja maan myynnistä +150 milj. euroa tavallista enemmän.
  • Investointimenot nousivat 571 milj. eurosta 663 milj. euroon. Tämä tarkoittaa, että investoinneista ei ole tarvinnut yhtään puristaa pois.
  • Helsingin työllisyysaste on 73,1 prosenttia, kun se koko maassa on 67,0 prosenttia. Kaupungin elinkeinorakenne nojautuu yksityiseen sektoriin ja palvelualoille. Helsingissä on korkea ja lisääntyvä määrä maahanmuuttajia.
  • Valtionosuus nousi 273 milj. eurosta 316 milj. euroon. Se vastaa noin 9 prosenttia verotuloista. Tämä liittyy kasvuun, arvostuksiin ja jaksotuksiin eikä sisällä mitään erityisiä asioita. Yleisemmällä tasolla tarkastellen Helsingin valtionosuus on erittäin pieni, kun vastaavasti esimerkiksi Ranua saa 70 prosenttia tuloista valtion pussista. Helsinki elättää muuta maata.
  • Helsingin Sataman ja Helsingin Energian (Helen Oy) yhtiöittämisen seurauksena tilitykset niiltä pieninivät. Tosin Helen Oy:n kohdalla kyse on enemmän yhtiön aloittamasta jätti-investointiohjelmasta. Takavuosina tilitykset saattoivat olla 200 milj. euroa, mutta viime vuonna päästiin lainakorkojen ja osinkojen kautta noin 70 milj. euroon.

Mitä seuraavaksi? Kaupungille on tulossa suuret investoinnit uusille asuinalueille sekä liikenneinvestointeja kuten raide-jokeri, kruununsillat ja mahdollisesti itämetro Östersundomiin. Tai sitten voitaisiin harkita kunnallisveron alentamista hieman ja silti rahaa jäisi investointeihin.

Vahva talous on tehnyt Helsingistä itsenäisemmän toimijan. Esimerkiksi valtion mahdollistamaa subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ole rajattu eikä ryhmäkokoja ole kasvatettu.

Polkupyöräily on osa fiksua kaupunkia

Allekirjoitin Helsingin Polkupyöräilijöiden (HePO) kuntavaaliteesit (2.3.2017). Niissä haluttiin (1) pyöräliikennejärjestelyt kuntoon ohjeistuksella ja valvonnalla, (2) pyörätunnelin Rautatieaseman ali, (3) puuttumista pyöräteille pysäköintiin sekä (4) Helsingin pyöräliikenteen budjetin nostamisen jo valtuustossa päätetylle 20 miljoona eurolle.  Yleisesti ottaen olen varovainen sitoutumaan etukäteen minkään eturyhmän lupauksiin, mutta vakuutuin asiasta, kun olin tutustunut ohjelmaan ja vierailut vaalipaneelissa maaliskuun alussa.

Mitä etuja Helsinki voi saada mikäli edistämme polkupyöräilyä? Valtakunnallinen Pyöräliitto ja Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ovat listanneet useita hyötyjä. Näitä ovat mm. terveydenhuollon kustannusten aleneminen, kaupunkikuvan paraneminen, liikenteen tilantarpeen tehostuminen, ilmanlaadun paraneminen ja melun väheneminen. Nostan lyhyesti muutamia kaupunkipyöräilyn faktoja esille.

  • Pyöräily tuottaa yli miljardin euron verran terveyshyötyjä vuodessa. Kuntoilu parantaa fyysistä aktiivisuutta ja laskee yhteiskunnan terveysmenoja.
  • Talvella pyöräily laskee Helsingissä jopa alle viidennekseen kesän lukemista, mutta esimerkiksi Joensuussa ja Oulussa pyöräilijöistä vain puolet pitää talvella taukoa.  Helsinki voisi panostaa enemmän pyöräteiden kunnossapitoon talvella.
  • Pyöräilyinfraan tehdyt investoinnit tuottavat paremmin. Helsingin baanojen tuotoksi arvioidaan jokaista euroa kohti saatavan takaisin muun muassa terveyshyötyinä 7,8 euroa.
  • Viime vuonna Helsinki sai vihdoin kunnollisen kaupunkipyöräjärjestelmän. Ensi kesänä se laajenee huomattavasti. Jo ensimmäinen kesä on osoittautunut menestykseksi. Pyörillä on ollut 22 000 käyttäjää, joista helsinkiläisiä on ollut peräti 80 prosenttia.
  • Investoimalla polkupyöräteihin saamme lisää käyttäjiä. Pyöräilijöiden määrä ei ole vakio, vaan se lisääntyy mitä enemmän investoimme baanaverkoston keskusta-alueella ja rakennamme pikapyöräteitä pidemmille reiteille.
  • Turismi lisääntyy. Esimerkiksi Saksassa pyörämatkailijoita on 10 prosenttia kaikista turisteista ja Berliinissä osuus nousee peräti 25 prosenttiin.
  • Pyöräily lisääntyy, kun se on turvallista (omat kaista, hidas autoliikenne) ja sille on luotu hyvä infra (muita kulkuneuvoja nopeammat reitit, kunnossapito).

Totean vielä lopuksi, että helsinkiläisistä peräti 96 prosenttia tukee pyöräilynedistämistä.

Matkailu kasvaa Helsingissä

(Julkaistu Uusi Suomi 21.2.2017)

Helsingin kaupunki uutisoi (18.2.2017) matkailijoiden yöpymisten saavuttaneen uuden ennätyksen vuonna 2016. Kasvua tuli sekä kotimaisista että ulkomaisista matkailijoista. Eniten ulkomaisia matkailijoita tuli suurusjärjestyksessä Saksasta, Ruotsista, Yhdysvalloista, Venäjältä, Iso-Britanniasta, Japanista ja Kiinasta. Kasvu-uralle pääsemisen tekee mielenkiintoiseksi se, että venäläisten matkailijoiden määrä romahti peräti kahdeksan prosenttia. Tästä huolimatta muiden maiden matkailijoiden – erityisesti amerikkalaisten – kasvu paikkasi venäläisten jättämän aukon.

Yöpymisten syistä noin puolet liittyy työhön ja se kasvoikin nopeammin kuin vapaa-ajan yöpymiset. Hotellialan yrittäjien mieleen on se, että keskimääräinen täyttöaste nousi 72 prosenttiin. Sivumennen mainiten luku on täsmälleen sama kuin Tukholmassa.

Taidemuseo kiinalaisia houkuttelemaan?

Eniten potentiaalia löytyisi japanilaisista ja kiinalaisista matkailijoista. Ensin mainittujen määrä lisääntyy verrattuna muihin Euroopan kaupunkeihin. Vastaavasti kiinalaisista yöpyjistä ainoastaan 39 prosenttia jää Helsinkiin – suurin osa tyytyi Vantaan lentokenttähotelleihin. Kiinalaisten houkutteleminen jäämään Helsingin keskustaan oli yksi peruste Guggenheim -taidemuseon ajamiselle viime vuonna.

Luvut ovat rohkaisevia ja antavat lisäpontta uusille hotellihankkeille, kuten norjalaisen liikemiehen suunnittelema lasinen hotelli Helsingin Hakaniemeen. Tietysti pieni positiivinen ongelmakin löytyy. Nimittäin muissa pohjoismaisissa pääkaupungeissa matkailijoiden yöpymiset kasvavat vieläkin nopeammin (Tukholma +8 %, Oslo +7 %, Kööpenhamina +9 %).

Myös Lapin matkailu kasvaa 

Helsingissä yövyttiin viime vuonna 3,6 miljoona kertaa, mutta lähes samanlaisiin lukuihin päästiin Lapissa 2,6 miljoonalla kerralla. Joulukuussa kasvua tuli peräti neljännes lisää edellisvuoteen verrattuna! Kaivosteollisuuden sijaan Lapin kannattaisi laittaa aikaa ja energiaa mieluummin matkailun kehittämiseen.

Ei ihme, että matkailuala investoi voimakkaasti lähivuosina. Matkailu- ja ravintola-ala Mara tiedottaa, että uusia hotelli- ja kylpylähankkeita syntyy miljardilla eurolla vuoteen 2020 mennessä. Suurin imu on Helsingin seudulla ja Lapissa. Muun Suomen kannattaisi löytää omat vahvuutensa ja tulla mukaan imuun.

Kippis ja kiitos!

Helsingin valtionosuuden tasausmaksu vastaa lähes 2 % kunnallisveroa

Kuntaliitto tiedotti vuoden alussa valtionosuusrahoituksen muutoksista vuodelle 2017.  Taloudellisesti vahva Helsingin seutu joutuu maksamaan – tai näkökannasta riippuen luopumaan – osasta verotuloistaan heikommin meneville kunnille. Järjestelmää kutsutaan valtionosuuden tasausmaksuksi.

Vuonna 2016 pääkaupunkiseudulle muutti lisää ihmisiä ja sen taloudellinen toimeliaisuus lisääntyi. Tämä on hyvä uutinen, mutta sen kääntöpuolena on, että alueemme kaupungit joutuvat tästä hyvästä maksamaan vuonna 2017 nykyistä enemmän valtionosuuden tasausmaksua.

Helsinki
2016: 265 milj. euroa, 2017: 289 milj. euroa (nousua +9 %)
– Jokainen helsinkiläinen tukee 450 eurolla vuosittain muita kuntia
Espoo
2016: 162 milj. euroa, 2017: 172 milj. euroa (nousua +6 %)
– Jokainen espoolainen tukee 630 eurolla vuosittain muita kuntia
Vantaa
2016: 47 milj. euroa, 2017: 45 milj. euroa (laskua -4 %)
– Jokainen vantaalainen tukee 210 eurolla vuosittain muita kuntia

Mikäli Helsinki saisi pitää osuutensa, niin sen talous olisi joko 140 miljoonaa euroa ylijäämäinen tai se voisi laskea kunnallisveroa lähes kaksi prosenttiyksikköä.

Onko tasausmaksu perusteltavissa?

Voiko tasausmaksua perustella? Yhden argumentin mukaan Helsingissä suurin osa valtionvirastoista, joten tasausmaksu on kohtuullinen. Itse asiassa, valtion osuus Uudenmaan elinkeinoelämästä on vähäisempi kuin valtaosassa muita Suomen alueita. Toinen argumentti vertaa järjestelmää samanlaiseksi oikeudenmukaisuudeksi kuin mitä tapahtuu tulosiirroissa kansalaisten kesken. Nykyisen järjestelmä ongelmana on, että vahvat kunnat laitetaan automaatilla maksamaan omasta pussista heikoille kunnille. Sen sijaan läpinäkyvämpää olisi jos kunnat saisivat pitää tulonsa, ja valtio tukisi valtion yleisistä verotuloista halutessaan heikompia kuntia. Asia olisi selkeämmin lokerossa, ja valtion tahtotila aluepolitiikalle läpinäkyvämpää.

Helsingin kantakaupungin toimistotilat asuinkäyttöön

(Julkaistu Uusi Suomi 15.12.2016)

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa on herännyt huoli toimitilojen vähyydestä kantakaupungin alueella. Virasto on esittänyt toimitilojen muutoksen kieltämistä asunnoiksi kokonaan osalla alueilla (Vyöhyke 1) sekä sallimista vain tapauskohtaisesti muilla alueilla (Vyöhyke 2).

Perusteluissaan virasto katsoo toimitilojen säilymisen olevan perusteltu hyvällä tavoitettavuudelle joukkoliikenteellisesti sekä toimitilakysynnän turvaamisella. Se katsoo myös, että kantakaupunki tarvitsee erikoistuneita yrityksiä, palveluita, kansalaisjärjestöjä sekä eri toimijoiden välisiä verkostoja. Viraston mukaan nyt on käynnissä massiivinen toimistotilojen muuttaminen asuinkäyttöön, ja esityksen olisi ymmärtääkseni tarkoituksena estää tai ainakin hidastaa tätä kehitystä. Monet muunneltavaksi jo haetut kohteet sisältävät pieniä ja keskisuuria yrityksiä käyttäjinä, joten ne eivät ole tyhjinä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti palauttaa asian uudelleen käsittelyyn. Uusi ehdotus voi syntyä jo alkuvuoden 2017 aikana.

Tarina eräästä toimistorakennuksesta

Tunnen erään ison toimistorakennuksen kantakaupungin alueelta. Se on lähes täynnä käyttäjiä, ja sen omistus on jakautunut pieninä palasina eri pienomistajille. Silti kaikki nämä lukuisat omistajat haluaisivat purkaa rakennuksen. Mistä on kyse? Rakennus vaatisi tällä hetkellä kiireellistä putkiremonttia – se on yksinkertaisesti tullut tiensä päähän. Putkiremontin kustannukset tulisivat erittäin kalliiksi.

Niinpä eräs rakennusliike on tarjoutunut ostamaan rakennuksen, purkamaan sen ja rakentamaan tontille asuinkerrostaloja. Tämä sopisi kaikille omistajille mainiosti; Otetaan rahat ja muutetaan johonkin toiseen tilaan. Mutta kaupunkisuunnitteluvirasto ei suostu etenemään asiassa. Hoputtaminen ei auta, vaan virkamiehet ovat yksinkertaisesti lyöneet jarrun pohjaan. Tähän ei auta edes järkiselitys siitä, että ko. rakennus vaatisi kiireellisen päätöksen.

Virkamiesten huoli on liioiteltu

Mielestäni nyt ammutaan tykillä kärpästä. Syitä on useita.

  1. Helsingin toimistotiloista peräti 10,9 % on tyhjillään. Tasapainoinen, terve tilanne olisi siinä viiden prosentin tienoilla.
  2. Uusien kaupunkibulevardien varrella katutason 1. ja 2. kerroksiin on suunnitteilla toimitiloja, sillä alakerroksiin ei voi tulla melun ja katupölyn takia asumista. Tarjontaa on siis tulossa valtavasti lisää.
  3. Työskentelytavat ovat murroksessa. Avokonttorien, tehokkuuden ja säästöjen nimissä yksittäisen työntekijän neliötarve on pienentynyt. Samaten varsinkin tietotyöläiset työskentelevät yhä enemmän eri toimipaikoissa ilmaan kiinteää työpistettä. Tavallaan keskusta-asunnosta voi tulla yhtä aikaa koti ja toimisto.
  4. Kaikkien toimistotilojen ei tarvitse sijaita kantakaupungissa. Uudessa yleiskaavassa haetaan pikemminkin alueiden keskuksia. Sen sijaan voitaisiin turvata, että alueellisissa keskuksissa on riittävästi erimuotoista rakentamista, kuin keskittyä kaiken tuomiseen kantakaupungin keskustaan. Yhtä lailla innovaatiokeskuksia syntyy kantakaupungin ulkopuolelle kuten Espoon Otaniemi ja mahdollisesti tuleva Myllypuron Metropolia ammattikorkeakoulu.

Toisaalta aivan ydinkeskustassa, suppealla alueella voitaisiin miettiä kieltoa ja sallia muutos ainoastaan hotelliksi. Tällöin turvattaisiin matkailu- ja ravintola-alalle riittävät toimintaedellytykset ydinkeskustassa.

Mielestäni nyt voitaisiin antaa myönteiset päätöksen toimitilojen muuttamiseksi asunnoiksi ja seurata sen vaikutusta. Mikäli markkinatilanne muuttuu, niin puututaan sitten tilanteeseen.

Toimiva kaupunki elää työstä ja yrittämisestä

Yrittäjäsanomat listasi numerossaan 9/2016 eri kuntien yrittäjävaltuutettujen määrään kunnanvaltuustoissa. Parhaimpiin prosenttiosuuksiin pääsivät pienet kunnat, kuten Petäjävesi, Vesilahti ja Joutsa. Niissä saattoi parhaimmillaan jopa yli puolet valtuutetuista olla yrittäjiä. Tämä asetelman myötä pienet kunnat ovat hyvin herkkiä kuuntelemaan paikallisten yrittäjien toiveita.  Haastatellut päättäjät antoivat kiitosta siitä, että kuntien päätöksentekoon on saatu näin luovuutta nähdä asiat toisin sekä saatu käytännön työelämän kokemusta.

Valitettavasti Helsingin valtuuston jäsenistä ainoastaan 15 prosentilla on yrittäjätaustaa. Tulos on lähellä häntäpäätä. Käytännössä tämä näkyy siinä, että asiat hoidetaan kuten “aina ennenkin” – virkamiehet valmistelevat päätökset ja valtuutettujen tehtäväksi jää vain päättää. Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että virkamiesvalmistelut ovat laajentuneet viime vuosina siten, että asukkaita ja järjestöjä – kuten Helsingin Yrittäjiä ja kaupunginosayhdistyksiä – kuullaan yhä varhaisemmassa vaiheessa. Toisaalta yrittäjien puute on näkynyt siinä, että yrittäjämyönteiset aloitteet – kuten palvelualoite –  ovat pysähtyneet jo kaupunginhallituksessa tai viimeistään valtuustossa. Helsingissä tämä tapahtui vuonna 2013, jolloin palvelualoite kaatui Vasemmistoliiton, SDP:n ja Vihreiden vastustukseen.

Mutta tapahtuu paljon hyvääkin. Nimittäin Helsingin kaupunki on ottanut yhdeksi arvoksi yrittäjämyönteisyyden. Paperilta on pitkä matka käytäntöön, mutta jotain konkreettistakin tapahtuu. Marian sairaala remontoitiin vuoden 2016 aikana aloitteleville kasvuyrityksille, ja nyt Startup Maria on lajissaan pohjoismaiden suurin. Keskuksen on kerännyt saman katon peräti 60 alkuvaiheen kasvuyritystä.

Helsingillä on vielä matkaa Suomen yrittäjäystävällisemmäksi kunnaksi, mutta kyllä meillä kaikki edellytykselle sille löytyvät. Tehdään Helsingistä paras paikka onnistumiselle. Toimiva kaupunki elää työstä ja yrittämisestä.