Helsinkiläiset tyytyväisiä liikuntapalveluihinsa

Eurooppalaisessa vertailussa Helsinki on pääkaupunkien ykkönen.

Helsingin Sanomat uutisoi (3.2.2017), että helsinkiläisten tyytyväisyys liikuntapalveluihin on Euroopan kärkikastia. Uutisessa viitattiin Euroopan Unionin vuoden 2015 tutkimukseen ”Quality of life in European cities”. Samassa uutisessa ilmeni, että Helsingin kaupungin Liikuntaviraston omassa tutkimuksessa kaikkien asiakkaiden yhteenlaskettu tyytyväisyys oli tasolla 4,07 (asteikko 1-5). Tämä on erittäin hyvä taso.

Liikuntapalvelut ovat tärkeitä kaupunkilaisille. Tämän johdosta se on yksi merkittävä teema kuntavaaleissa. Osallistuin Helsingin kokoomuksen järjestämään suoraan videoituun (facebook live) keskustelupaneeliin (31.1.2017), jossa muita panelisteja olivat Oge Oguejiofor-Eneh, Jonna Temonen ja Timo Vuori. Nauhoitus on nähtävillä Helsingin kokoomuksen facebook-sivulla.

Keskustelupaneelissa todettiin liikunnan tärkeys kaikille, ja toivottiin liikunnan kynnyksen laskemista nuorille ja vanhuksille. Itse toin keskusteluun konkreettisia ehdotuksia, kuten tekonurmikenttien lisäämistä. Toivoin alueellista tasapainoa siten, että joukkuelajeja, kuten jalkapalloa, tulisi voida harrastaa jatkossakin kantakaupungin alueella ja nykyistä enemmän itäisessä Helsingissä.

Jätkäsaareen tulossa urheilukenttä, muualla epävarmuutta

Kantakaupungissa vaarana on, että kaavoituksessa unohdetaan avoimet liikuntakentät. Jätkäsaareen on tulossa täysimittainen jalkapallo- ja jääkiekkokenttä. Sen sijaan Kalasataman tilanne on huolestuttavampi. Itäisessä Helsingissä ongelmana on rahoituksen puute. Nimittäin uudet tekonurmikentät tehdään seurojen ja sponsorien voimin, ja kaupunki myöntää ainoastaan lainaa. Tämä on johtanut siihen, että itäisissä kaupunginosissa avoimet urheilukentät ovat harvemmassa.

Liikunnalliset kuntavaaliehdokkaat hetkeä ennen keskustelupaneelia. Vasemmalta ylhäältä alkaen Mikko Savelius, Timo Vuori, Jonna Temonen ja Oge Oguejiofor-Eneh.

Tässä kohtaan on myönnettävä, että minulla on oma lehmä ojassa. Nimittäin aloin selvittää Herttoniemen alueelle ylipainehallin (kuplahalli) rakentamista. Motiivini oli oman tyttöni harrastusolosuhteet, jotka ovat puutteelliset nykyjalkapallolle. Selvitin eri toimijoiden kanssa asiaa, ja nyt vahvin ehdokas on Herttoniemen sairaala-alue liikuntapuisto, johon on tulossa kaavamuutos. Asia on alulla, ja mahdollinen rakentamispäätös tehdään ehkä muutaman vuoden kuluttua. Jo alkuvaihe on osoittanut, että ylipainehallin perustamisen on suuritöinen hanke. Hieman vastaavan projektin toteuttanut herrasmies totesi, että homma muistutti ydinvoimalan rakentamista, sillä niin runsasta oli juokseminen eri virastojen ja virkamiesten välillä.

Pormestarimalli tuo muutoksen liikuntavirastoon

Muutos on tulossa. Kesällä 2017 voimaan astuvan pormestarimallin myötä liikuntapalvelut siirtyvät kulttuurin ja nuorisopalveluiden ohella yhteiseen Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialaan. Sen poliittinen ohjaus annetaan kulttuuri-ja vapaa-aika -lautakunnalle. Uusi malli antaa vapaammat kädet tehdä päätökset yhdeltä luukulta, kun aikaisemmin asiat olivat enemmän hajalle useammalle eri virastolle. Tai näin periaatteessa asian tulisi mennä. Nyt vaaditaan päättäjiä, jotka huolehtivat kaupunkilaisten eduista.

Pidetään kaupunkimme liikuntapalvelut korkealla tasolla, kehitetään toimintaa ja otetaan aivan kaikki mukaan liikkumaan!

Helsingin kantakaupungin toimistotilat asuinkäyttöön

(Julkaistu Uusi Suomi 15.12.2016)

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa on herännyt huoli toimitilojen vähyydestä kantakaupungin alueella. Virasto on esittänyt toimitilojen muutoksen kieltämistä asunnoiksi kokonaan osalla alueilla (Vyöhyke 1) sekä sallimista vain tapauskohtaisesti muilla alueilla (Vyöhyke 2).

Perusteluissaan virasto katsoo toimitilojen säilymisen olevan perusteltu hyvällä tavoitettavuudelle joukkoliikenteellisesti sekä toimitilakysynnän turvaamisella. Se katsoo myös, että kantakaupunki tarvitsee erikoistuneita yrityksiä, palveluita, kansalaisjärjestöjä sekä eri toimijoiden välisiä verkostoja. Viraston mukaan nyt on käynnissä massiivinen toimistotilojen muuttaminen asuinkäyttöön, ja esityksen olisi ymmärtääkseni tarkoituksena estää tai ainakin hidastaa tätä kehitystä. Monet muunneltavaksi jo haetut kohteet sisältävät pieniä ja keskisuuria yrityksiä käyttäjinä, joten ne eivät ole tyhjinä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti palauttaa asian uudelleen käsittelyyn. Uusi ehdotus voi syntyä jo alkuvuoden 2017 aikana.

Tarina eräästä toimistorakennuksesta

Tunnen erään ison toimistorakennuksen kantakaupungin alueelta. Se on lähes täynnä käyttäjiä, ja sen omistus on jakautunut pieninä palasina eri pienomistajille. Silti kaikki nämä lukuisat omistajat haluaisivat purkaa rakennuksen. Mistä on kyse? Rakennus vaatisi tällä hetkellä kiireellistä putkiremonttia – se on yksinkertaisesti tullut tiensä päähän. Putkiremontin kustannukset tulisivat erittäin kalliiksi.

Niinpä eräs rakennusliike on tarjoutunut ostamaan rakennuksen, purkamaan sen ja rakentamaan tontille asuinkerrostaloja. Tämä sopisi kaikille omistajille mainiosti; Otetaan rahat ja muutetaan johonkin toiseen tilaan. Mutta kaupunkisuunnitteluvirasto ei suostu etenemään asiassa. Hoputtaminen ei auta, vaan virkamiehet ovat yksinkertaisesti lyöneet jarrun pohjaan. Tähän ei auta edes järkiselitys siitä, että ko. rakennus vaatisi kiireellisen päätöksen.

Virkamiesten huoli on liioiteltu

Mielestäni nyt ammutaan tykillä kärpästä. Syitä on useita.

  1. Helsingin toimistotiloista peräti 10,9 % on tyhjillään. Tasapainoinen, terve tilanne olisi siinä viiden prosentin tienoilla.
  2. Uusien kaupunkibulevardien varrella katutason 1. ja 2. kerroksiin on suunnitteilla toimitiloja, sillä alakerroksiin ei voi tulla melun ja katupölyn takia asumista. Tarjontaa on siis tulossa valtavasti lisää.
  3. Työskentelytavat ovat murroksessa. Avokonttorien, tehokkuuden ja säästöjen nimissä yksittäisen työntekijän neliötarve on pienentynyt. Samaten varsinkin tietotyöläiset työskentelevät yhä enemmän eri toimipaikoissa ilmaan kiinteää työpistettä. Tavallaan keskusta-asunnosta voi tulla yhtä aikaa koti ja toimisto.
  4. Kaikkien toimistotilojen ei tarvitse sijaita kantakaupungissa. Uudessa yleiskaavassa haetaan pikemminkin alueiden keskuksia. Sen sijaan voitaisiin turvata, että alueellisissa keskuksissa on riittävästi erimuotoista rakentamista, kuin keskittyä kaiken tuomiseen kantakaupungin keskustaan. Yhtä lailla innovaatiokeskuksia syntyy kantakaupungin ulkopuolelle kuten Espoon Otaniemi ja mahdollisesti tuleva Myllypuron Metropolia ammattikorkeakoulu.

Toisaalta aivan ydinkeskustassa, suppealla alueella voitaisiin miettiä kieltoa ja sallia muutos ainoastaan hotelliksi. Tällöin turvattaisiin matkailu- ja ravintola-alalle riittävät toimintaedellytykset ydinkeskustassa.

Mielestäni nyt voitaisiin antaa myönteiset päätöksen toimitilojen muuttamiseksi asunnoiksi ja seurata sen vaikutusta. Mikäli markkinatilanne muuttuu, niin puututaan sitten tilanteeseen.