Koillis-Helsingin Yrittäjien vaalipaneeli

Koillis-Helsingin Yrittäjät järjesti yrittäjille, asukkaille ja kuntavaaliehdokkaille avoimen vaalipaneelin 9. maaliskuuta 2017. Perinteisestä paneelista erotettuna jatkuvasti eturivissä istumisen sijaan meidät koillisen Helsingin kuntavaaliehdokkaat jaettiin erilaisiin työryhmiin. Ratkaisu oli erittäin onnistunut.

Tuloksena syntyi mielenkiintoisia keskusteluita, jotka aiheesta riippuen joko yhdistivät tai erottivat vastaajia ja kuulijoita. Parasta pienkeskusteluissa oli ratkaisukeskeisyys. Pienryhmissä on vaikeampi päästä kysymystä pakoon ympäri pyöreällä vastauksella, vaan joutuu aidosti pohtimaan asiaa.  Keskusteluita oli seuraamassa myös Koillis-Helsingin Lähitiedon toimittaja, ja tilaisuudesta julkaistiin lehtijuttu tämän viikon Lähitiedossa (16.3.2017, sivu 6).

Pienryhmissä haettiin ratkaisuja koillisen Helsingin imagon nostamiseksi. Itse ehdotin seuraavia toimenpiteitä.

  • Malmin radanvarren ja keskusalueiden rakentamisen tiivistäminen toisi uusia yrittäjiä erityisesti palvelualalle ja nostaisi nykyisten putiikkien kävijämääriä.
  • Aloittavat, uudet yritykset ovat ehkä määrällisesti pieniä, mutta uuden ympärille syntyvä “pöhinä” nostaisi alueen imagoa. Yksi vaihtoehto on miettiä StartUp Marian tapaista teknologiayrityksille suunnattua kaupunkivetoista rakennusta, ehkä StartUp Malmi.
  • Kannattaa myös kiinnittää huomiota pieniinkin ratkaisuihin alueella. Yksi työryhmässä noussut käytännön teko olisi paremman valaistuksen asentaminen Malmin aseman alueelle.
  • Viikkiläisenä muistutin, että saamme pian poikittaisen raide-jokerin “eteläiseen” osaan aluettamme. Lisäksi ilmoitin kannattavani “pohjoisempaa” raide-jokeri 2:n suunnittelua Malmin läpi. Se toisi laadukkaampaa joukkoliikennettä ja sitä kautta toimisi houkuttimena yrityksille.
  • Laajemmin ajatellen Helsingin kaupunki voisi avata julkisia palveluitaan kilpailuille. Yksi vaihtoehto on nykyisten liikelaitosten Staran ja Palmia avaaminen enemmän yksityisille markkinoille.
  • Samaten saisimme lisää sosiaali- ja terveyden alan yrityksiä ja kilpailua, mikäli ottaisimme laajemmin käyttöön palvelusetelit.
  • Tein myös lupauksen esittää palvelualoitetta kaupunginvaltuustossa. Siinä kuka tahansa pieni tai suuri yritys saisi esittää kustannustehokkaamman tai paremmin palvelevan vaihtoehdon kaupungin palvelulle. Kaupungin tehtävänä olisi selvittää ja antaa lausunto, mutta ei pakko ottaa vaihtoehtoa käyttöön. Viime valtuustokaudella palvelualoite kaatui vasemmistoenemmistön äänin. Kysyn seuraavalta kaupunginvaltuustolta sen yrittäjämyönteisyyttä.

 

Polkupyöräily on osa fiksua kaupunkia

Allekirjoitin Helsingin Polkupyöräilijöiden (HePO) kuntavaaliteesit (2.3.2017). Niissä haluttiin (1) pyöräliikennejärjestelyt kuntoon ohjeistuksella ja valvonnalla, (2) pyörätunnelin Rautatieaseman ali, (3) puuttumista pyöräteille pysäköintiin sekä (4) Helsingin pyöräliikenteen budjetin nostamisen jo valtuustossa päätetylle 20 miljoona eurolle.  Yleisesti ottaen olen varovainen sitoutumaan etukäteen minkään eturyhmän lupauksiin, mutta vakuutuin asiasta, kun olin tutustunut ohjelmaan ja vierailut vaalipaneelissa maaliskuun alussa.

Mitä etuja Helsinki voi saada mikäli edistämme polkupyöräilyä? Valtakunnallinen Pyöräliitto ja Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ovat listanneet useita hyötyjä. Näitä ovat mm. terveydenhuollon kustannusten aleneminen, kaupunkikuvan paraneminen, liikenteen tilantarpeen tehostuminen, ilmanlaadun paraneminen ja melun väheneminen. Nostan lyhyesti muutamia kaupunkipyöräilyn faktoja esille.

  • Pyöräily tuottaa yli miljardin euron verran terveyshyötyjä vuodessa. Kuntoilu parantaa fyysistä aktiivisuutta ja laskee yhteiskunnan terveysmenoja.
  • Talvella pyöräily laskee Helsingissä jopa alle viidennekseen kesän lukemista, mutta esimerkiksi Joensuussa ja Oulussa pyöräilijöistä vain puolet pitää talvella taukoa.  Helsinki voisi panostaa enemmän pyöräteiden kunnossapitoon talvella.
  • Pyöräilyinfraan tehdyt investoinnit tuottavat paremmin. Helsingin baanojen tuotoksi arvioidaan jokaista euroa kohti saatavan takaisin muun muassa terveyshyötyinä 7,8 euroa.
  • Viime vuonna Helsinki sai vihdoin kunnollisen kaupunkipyöräjärjestelmän. Ensi kesänä se laajenee huomattavasti. Jo ensimmäinen kesä on osoittautunut menestykseksi. Pyörillä on ollut 22 000 käyttäjää, joista helsinkiläisiä on ollut peräti 80 prosenttia.
  • Investoimalla polkupyöräteihin saamme lisää käyttäjiä. Pyöräilijöiden määrä ei ole vakio, vaan se lisääntyy mitä enemmän investoimme baanaverkoston keskusta-alueella ja rakennamme pikapyöräteitä pidemmille reiteille.
  • Turismi lisääntyy. Esimerkiksi Saksassa pyörämatkailijoita on 10 prosenttia kaikista turisteista ja Berliinissä osuus nousee peräti 25 prosenttiin.
  • Pyöräily lisääntyy, kun se on turvallista (omat kaista, hidas autoliikenne) ja sille on luotu hyvä infra (muita kulkuneuvoja nopeammat reitit, kunnossapito).

Totean vielä lopuksi, että helsinkiläisistä peräti 96 prosenttia tukee pyöräilynedistämistä.

Helsingin kantakaupungin toimistotilat asuinkäyttöön

(Julkaistu Uusi Suomi 15.12.2016)

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa on herännyt huoli toimitilojen vähyydestä kantakaupungin alueella. Virasto on esittänyt toimitilojen muutoksen kieltämistä asunnoiksi kokonaan osalla alueilla (Vyöhyke 1) sekä sallimista vain tapauskohtaisesti muilla alueilla (Vyöhyke 2).

Perusteluissaan virasto katsoo toimitilojen säilymisen olevan perusteltu hyvällä tavoitettavuudelle joukkoliikenteellisesti sekä toimitilakysynnän turvaamisella. Se katsoo myös, että kantakaupunki tarvitsee erikoistuneita yrityksiä, palveluita, kansalaisjärjestöjä sekä eri toimijoiden välisiä verkostoja. Viraston mukaan nyt on käynnissä massiivinen toimistotilojen muuttaminen asuinkäyttöön, ja esityksen olisi ymmärtääkseni tarkoituksena estää tai ainakin hidastaa tätä kehitystä. Monet muunneltavaksi jo haetut kohteet sisältävät pieniä ja keskisuuria yrityksiä käyttäjinä, joten ne eivät ole tyhjinä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti palauttaa asian uudelleen käsittelyyn. Uusi ehdotus voi syntyä jo alkuvuoden 2017 aikana.

Tarina eräästä toimistorakennuksesta

Tunnen erään ison toimistorakennuksen kantakaupungin alueelta. Se on lähes täynnä käyttäjiä, ja sen omistus on jakautunut pieninä palasina eri pienomistajille. Silti kaikki nämä lukuisat omistajat haluaisivat purkaa rakennuksen. Mistä on kyse? Rakennus vaatisi tällä hetkellä kiireellistä putkiremonttia – se on yksinkertaisesti tullut tiensä päähän. Putkiremontin kustannukset tulisivat erittäin kalliiksi.

Niinpä eräs rakennusliike on tarjoutunut ostamaan rakennuksen, purkamaan sen ja rakentamaan tontille asuinkerrostaloja. Tämä sopisi kaikille omistajille mainiosti; Otetaan rahat ja muutetaan johonkin toiseen tilaan. Mutta kaupunkisuunnitteluvirasto ei suostu etenemään asiassa. Hoputtaminen ei auta, vaan virkamiehet ovat yksinkertaisesti lyöneet jarrun pohjaan. Tähän ei auta edes järkiselitys siitä, että ko. rakennus vaatisi kiireellisen päätöksen.

Virkamiesten huoli on liioiteltu

Mielestäni nyt ammutaan tykillä kärpästä. Syitä on useita.

  1. Helsingin toimistotiloista peräti 10,9 % on tyhjillään. Tasapainoinen, terve tilanne olisi siinä viiden prosentin tienoilla.
  2. Uusien kaupunkibulevardien varrella katutason 1. ja 2. kerroksiin on suunnitteilla toimitiloja, sillä alakerroksiin ei voi tulla melun ja katupölyn takia asumista. Tarjontaa on siis tulossa valtavasti lisää.
  3. Työskentelytavat ovat murroksessa. Avokonttorien, tehokkuuden ja säästöjen nimissä yksittäisen työntekijän neliötarve on pienentynyt. Samaten varsinkin tietotyöläiset työskentelevät yhä enemmän eri toimipaikoissa ilmaan kiinteää työpistettä. Tavallaan keskusta-asunnosta voi tulla yhtä aikaa koti ja toimisto.
  4. Kaikkien toimistotilojen ei tarvitse sijaita kantakaupungissa. Uudessa yleiskaavassa haetaan pikemminkin alueiden keskuksia. Sen sijaan voitaisiin turvata, että alueellisissa keskuksissa on riittävästi erimuotoista rakentamista, kuin keskittyä kaiken tuomiseen kantakaupungin keskustaan. Yhtä lailla innovaatiokeskuksia syntyy kantakaupungin ulkopuolelle kuten Espoon Otaniemi ja mahdollisesti tuleva Myllypuron Metropolia ammattikorkeakoulu.

Toisaalta aivan ydinkeskustassa, suppealla alueella voitaisiin miettiä kieltoa ja sallia muutos ainoastaan hotelliksi. Tällöin turvattaisiin matkailu- ja ravintola-alalle riittävät toimintaedellytykset ydinkeskustassa.

Mielestäni nyt voitaisiin antaa myönteiset päätöksen toimitilojen muuttamiseksi asunnoiksi ja seurata sen vaikutusta. Mikäli markkinatilanne muuttuu, niin puututaan sitten tilanteeseen.