Helsingin uuden sote-jaoston ensimmäinen kokous

Ensimmäinen luottamustehtäväni Helsingin poliittisessa elimessä on nyt avattu. Toimin varsinaisena jäsenenä Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan jaostossa. Vielä viime valtuustokaudella jaostoja oli kaksi, mutta täksi kaudeksi ne yhdistettiin. Näin ollen yhdistetyn jaoston tehtäväkenttä on laajempi ja monipuolisempi.

Lautakunnan tehtävistä poiketen jaoston tehtävänä ei ole linjata uusia suuntaviivoja. Sen sijaan se käsittelee kaupunkilaisten oikaisupyyntöjä viranomaisten päätöksistä voimassa olevien ohjeiden mukaisesti. Jaosto käsittelee ihmisille arkaluonteisia asioita, joten sen asialistat ovat valtaosin salaisia. Jaoston jäseniä sitoo virkasalaisuus, mikä on välttämätöntä yksityisyyden suoja ja oikeusturvan kannalta.

Jaosto saa käsiteltäväkseen viranomaisten päätöksistä tehtyjä oikaisupyyntöjä muun muassa vammaispalveluista, toimeentulon täydentämisestä ja matkapalveluista. Kaikista sosiaali- ja terveysalaa koskevista viranomaispäätöksistä ei voi valittaa jaostoon, vaan ne tapahtuvat oikeusteitse tai muita viranomaisväyliä pitkin.

Luottamustehtäväni sujui palvellen ja mielenkiintoisesti

Ensimmäinen kokous alkaa hetken päästä.

Kuntavaalin jälkeen minut valittiin ensisijaisen toiveeni mukaisesti sosiaali- ja terveyslautakunnan jaoston jäseneksi. Hain tehtävää siitä syystä, että tunsin sekä oppivani että antavani tälle aihealueelle eniten. Opiskeltavaa riittää; nimittäin sote-asiat kattavat lähes puolet Helsingin kaupungin menoista ja vaikuttavan suoraan monen ihmisen arkeen. Samalla tunnen antavani omaa erikoisosaamistani yksityisen sote-palveluiden tuottajana poliittisen järjestelmämme käyttöön.

Ennen ensimmäistä jaoston kokousta jäsenet saivat mahdollisuuden osallistua kaupungin järjestämiin koulutustilaisuuksiin, joissa käytiin kaupungin toimintaa yleisesti – sekä vielä omaa perehdytystä sote-lautakunnan ja -jaoston jäsenille. Yksi hyvä käytännön neuvo oli aloittaa asioihin perehtyminen hyvissä ajoin – noin viikkoa ennen kokousta.  Itse kokoustyöskentelyä varten saimme käyttöömme kannettavan tietokoneen tai korvauksen oman koneen käytöstä. Valitsin ensimmäisen vaihtoehdon jo tietoturvan kannalta.

Ensimmäinen jaoston kokous järjestettiin 29.6.2017. Valtuustokauden vaihtumisesta johtuen asialistalle oli kertynyt peräti 127 tapausta. Näistä hyväksyttiin lopulta kuusi muutoksenhakua, joista kaksi yksimielisesti ja neljä äänestyksen jälkeen. Loput menivät esittelijän mukaan, mutta joissakin tapauksissa hän oli jo valmiiksi korjannut alemman virkamiehen esityksen.  Kokouksemme kesti neljä tuntia ja välissä oli ruokatauko. Esittelijöinä toimivat oman erikoisalueensa johtavat viranhaltijat, jotka vaihtuivat jaoston edetessä asialistalla.

Tapaukset käsiteltiin oman näkemykseni mukaan asiantuntevasti ja huolella, vaikka myös toisenlainen näkemys on tuotu esille. Vaikka jaosto ei luo omia linjauksia, niin muutamat äänestykseen päätyneet tapaukset olivat tiukan tulkinnan mukaan sitä. Toisaalta jokaisessa äänestykseen asetetussa tapauksista oli olemassa harkinnanvara, mikäli asiaa haluttiin tulkita leveästi.

Kaiken kaikkiaan itselleni jäi myönteinen kuva tapausten käsittelystä virkamiestasolla sekä – jos rohkenen kirjoittaa – myös meidän poliittisen jaoston tasolla.

Viikin vaalipaneeli käsitteli arkisia kysymyksiä

Kyllä se näin on – ihmisiä puhuttavat aivan arkiset ja läheiset asiakysymykset. Osallistuin asuinalueeni Viikin vaalipaneeliin (23.3.2017), jossa eniten keskustelua herättivät kysymykset varhaiskasvatuksesta, kaavoituksesta, liikenteestä, kaupungin taloudesta ja Malmin lentokentästä.

Olen asunut Viikissä 11 vuotta, joista viimeiset seitsemän vuotta Viikki-seuran johtoryhmässä. Lisäksi toimin kolme kertaa vuodessa ilmestyvän Viikissä tapahtuu -lehden päätoimittajana. Mainittakoon tässä yhteydessä, että toimin myös Helsingin Yrittäjät – Vanhakaupunki ry:n varapuheenjohtajana ja Helsingin Kansallisseuran hallituksen pitkäaikaisena jäsenenä.

Viikin erityiskysymykset

Oma näkemykseni on, että Viikin olisi hyvä saada omat edunvalvojat kaupunginvaltuustoon. Samalla heidän olisi hyvä toimia läheisessä yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa, jotta viestintä toimii molempiin suuntiin. Kirjoitan edellisten virkkeiden henkilöt monikossa. Toivon, että valtuutettuja tulisi useasta eri puolueesta, jotta erilaisiin tahoihin löytyisi suorat yhteydet.

Alueen erityiskysymyksiä ovat uusi yleiskaava, raide-jokeri, Viikin pellot sekä Gardenia. Tosin Viikki-seuran puheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas Riitta Korhonen kertoi viimeksi mainitusta, että neuvottelut ovat loppusuoralla. Muutenkin Viikki-seuran Riitta ansaitsee kiitokset alueen hyvästä tehdystä työstä.

Kiitos kaikille panelisteille sekä yleisölle paikan päällä ja videolähetyksen kautta.

Helsingille taide- ja kulttuurirakennustoimintojen yleiskaava?

(Julkaistu Uusi Suomi 2.12.2016)

Helsingin Guggenheim-museohanke tuli tiensä päähän (1.12.2016). Seuraavaksi media on jo kysellyt, mitä voitaisiin rakentaa parkkipaikkojen tilalle ( Yle 2.12.2016 , HS 2.12.2016 ). Mielestäni kysymys on osittain väärä. Se on liian pitkälle viety. Parempi kysymys on, että mitä taide- ja kulttuuritoimintoja haluamme kaupunkiin? Ehdotan Helsingin taide- ja kulttuurirakennustoiminnoille laajaa tiekarttaa – tai raflaavammin yleiskaavaa.

Valmistelu alhaalta ylöspäin

Millä saadaan yhtä aikaa Helsingin kokoomuslainen hyväksymään Malmin lentokentän lakkauttaminen tai kaupunkilainen Vihreä hyväksymään puistojen nakertaminen? Vastaus on sitouttaminen! Helsingin uusi yleiskaava hyväksyttiin 26.10.2016, mutta tässä ei ole koko tarina. Yleiskaavan valmistelutyö aloitettiin neljä vuotta aikaisemmin osallistumis- ja arviointisuunnitelmalla. Seuraavana vuonna lähti pyörimään kaupunkisuunnittelumessut ja teemaseminaarit. Muistan itsekin lätkineeni post-it lappuja erilaisiin arvotauluihin ja karttoihin.

Ensimmäiset kysymykset koskivat sitä, millaisen kaupungin haluamme. Aivan ensimmäisessä vaiheessa ei mietitty, minne rakennetaan vaan miksi ylipäänsä rakennetaan. Valmisteluvaiheet olivat avoimet kaikille kaavoituksesta kiinnostuneille ja niistä tiedotettiin laajasti eri foorumeilla. Sain tietoa suoraan verkkosivuilta, sosiaalisesta mediasta, kaupunginosayhdistykseni kautta ja jopa yrittäjäjärjestöni kautta. Samaten virkamiehet kiersivät päätukikohdan, Kampin Laiturin , lisäksi kaupunginosatilaisuuksissa.

Viimein kun konkreettiset luonnokset yleiskaavasta valmistautuivat, oli projektin aloituksesta kulunut jo vuosia. Useimmat kaupunkilaiset heräsivät vasta tässä vaiheessa. Valitettavasti liian myöhään. Suunnitteluvaiheen osallistujat kattoivat jo riittävän suuren määrän asianosasia – eri järjestötoimijoita ja poliittisia päättäjiä. Kelloa ei voinut enää kääntää taaksepäin. Valtuuston maratonistunnosta ja monista äänestyksistä huolimatta uusi yleiskaava kesti monikärkihyökkäykset.

Kertauksena. Valmistelu aloitettava alhaalta käsin. Lisäksi sille on varattava riittävästi aikaa. Laaja sitoutuminen tapahtuu vain laajan keskustelun ja kuuntelemisen kautta.

Esitetään oikeat kysymykset ensin

Ensimmäinen mietinnän aihe ei ole rakennus – puhumattakaan minkä värinen se on. Ensimmäiseksi luodaan ”pilvi”, eräänlainen arvomaailma. Konkreettiset kysymykset koskevat nykytilannetta, kohderyhmää ja ylipäänsä tarvetta. Vasta kun osallistujilta – kansalaisjärjestöt, asiantuntijat, päättäjät – löytyy yhteinen yleisnäkemys (visio), niin otetaan seuraava askel.

Helsingin johtamisjärjestelmä muuttuu 2017 kuntavaalien jälkeen. Nykyiset lautakunnat lakkaavat ja muodostetaan neljä suurta lautakuntaa ja niiden alle jaostot. Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta voisi ensimmäiseksi työkseen aloittaa laajan kansalaiskeskustelun aiheesta.