Mitä jos kokeiltaisiin yksinkertaistamista?

(Julkaistu Helsingin Yrittäjät 26.1.2018)

Yrittäminen on yksinkertaisten ihmisten työtä. Kyllä, kuulun joukkoon. En suoraan sanottuna ymmärrä miksi asiat täytyy tehdä monimutkaisesti, tulkittavaksi, visaiseksi – suoraan sanottuna vaikeaksi. Mitä jos kokeilisit suoraviivaisempaa lähestymistapaa?

Tässä on juju. Nimittäin asioiden tekeminen yksinkertaisesti ei ole… no, yksinkertaista. Helpoimman, suoraviivaisimman ja yksiselitteisemmän tavan löytäminen vaatii runsaasti kokeiluja, erehtymistä ja resursseja. Kun lopulta se yksinkertaisin tapa löytyy, niin mieleen hiipii hirvittävä ajatus: ”tämänkin miettimiseen meni paljon arvokasta aikaa”. Ja kahta kauheammalta tuntuu, jos valittu yksinkertaisin toimintamalli oli juuri se malli, joka oli ensimmäisenä mielessä, kun koko monimutkainen miettimisprosessi alunperinkin aloitettiin.

Miksi kiky ja aktiivimalli ovat ontuvia

Mennään politiikan puolelle. Poimin kaksi valtiovallan päätöstä, joissa ei poliittisista syistä ole valittu yksinkertaisinta ajatusta vaan on rakennettu monimutkainen himmeli.

Kilpailukykysopimuksessa (kiky) haluttiin pidentää vuosittaista työaikaa. Yksinkertaisin tapa olisi ollut tehdä kahdesta täysin turhasta pyhäpäivästä, helatorstai ja loppiainen, normaali työpäivä. Sen sijaan päädyttiin niin monimutkaiseen malliin, että ainakin pienemmät ja osapäiväisesti työllistävät yritykset ovat jättäneet sen suosiolla väliin.

Toinen monimutkainen viritelmä on rakennettu työttömien työnhakijoiden aktiivimallista. Mikäli haluttaisiin työnhakijoita patistaa hakemaan töitä puuttumalla työttömyyskorvaukseen, niin se oltaisiin voitu porrastaa mekaanisesti. Korvausta olisi voitu laskea mekaanisesti vaikkapa kolme tai kuuden kuukauden välein. Näin työnhakijalle tulee automaattisesti motivaatio hakea parempaa toimeentuloa palkkatyöstä tai yrittämisestä ajan myötä. Sen sijaan päädyttiin byrokraattiseen järjestelyyn, jossa työnhakijan ja viranomaisten välillä liikkuu jatkuvaa raportointia ja tulkinnanvaraisuutta.

Mitä jos kaikki työntekijät saisivat valita?

(Julkaistu Uusi Suomi 7.12.2016)

Suomen Yrittäjät on ajanut mallia, jossa kaikki yrityksen työntekijät pääsivät neuvottelupöytiin. Nyt työtuomioistuimen tuore päätös antaa pontta tälle vaatimukselle, sillä päätöksen mukaan vain ammattiliittoon kuuluva työntekijä voi tulla valituksi luottamushenkilöksi. Yrittäjien Janne Makkula kirjoittaa blogissaan (7.12.2016), että päätös oli yksimielinen ja odotusten mukainen.

Luottamushenkilö ja luottamusvaltuutettu

Kilpailukykysopimus saatiin solmittua tänä vuonna. Alun perin siihen haluttiin lisätä mahdollisuus nykyistä laajempaan paikalliseen sopimiseen. Valitettavasti työnantajan kannalta pakettiin oli sisällytetty myrkkypilleri. Nimittäin paikallinen sopiminen tulisi onnistumaan vain, mikäli työntekijöitä edustaisi luottamusmies. Jo tuolloin Suomen Yrittäjät huomautti, että luottamusmiehen valitsevat ainoastaan työntekijät, jotka kuuluvat ammattiliittoon. Muilla – eli järjestäytymättömillä – työntekijöillä ei olisi tätä oikeutta.

Suomen Yrittäjät esitti, että oikeampi henkilö olisi esimerkiksi luottamusvaltuutettu tai vastaava kaikkien työntekijöiden valitsema henkilö. Hän voisi olla yhtä lailla luottamusmies – mitään estettä tälle ei olisi. Erona olisi kaikkien työntekijöiden äänen kuuluminen.

Käytännössä alkuperäinen kilpailukykysopimuksessa esitetty “luottamusmiespakko” olisi lukinnut ammattiliiton vallan käyttää kaikkien työntekijöiden ääntä – kuuluivatpa he ammattiliittoon tai eivät. Ja juuri jälkimmäinen asia olisi muodostunut ongelmalliseksi.

Luottamushenkilöpakko ongelmallinen pienyrityksille

Valtaosa suomalaisista yrityksistä on pieniä, lähinnä mikroyrityksiä. Mikäli muutaman työntekijää pyörittävä pienyritys olisi halunnut esitetyn kilpailukykysopimuksen mukaisen paikallisen jouston, niin asiassa olisi voinut tulla muutama mutka matkaan.

  • Skenaario 1: Kaikki työntekijät kuuluvat ammattiliittoon. Työntekijöiden on helppo valita keskuudestaan luottamushenkilö ja tällä on vahva mandaatti kaikilta. Ei ongelmia.
  • Skenaario 2: Osa kuuluu ammattiliittoon, osa ei. Nyt vain osa pääsee valitsemaan edustajaa eli luottamusmiestä. Neuvottelutulos työnantajan kanssa sitoo kuitenkin kaikkia. Epäoikeudenmukainen järjestäytymättömien osalta.
  • Skenaario 3: Kukaan ei kuulu ammattiliittoon. Työnantaja ei saa joustoa työehtosopimuksesta, ellei joku työntekijöistä ”pakoteta” ammattiliiton jäseneksi ja siten neuvotteluosapuoleksi. Aivan pähkähullua.

Suomen Yrittäjiä on kohtuuttomasti syytetty paikallisten joustojen kaatamisesta. Kilpailukykysopimuksessa ehdotettu malli olisi kelvannut suurille yrityksille, mutta pienille yrityksille siinä ei olisi ollut järjen häivääkään. Esimerkiksi yksityisistä palvelualan yrityksien työntekijöistä ainoastaan noin puolet kuuluu ammattiliittoon. – toinen puoli olisi jäänyt ilman ääntä. Ero on vielä hurjempi alle 30-vuotiassa, joista ainoastaan kolmannes kuuluu ammattiliittoon.

Työmarkkinaosapuolten olisi syytä miettiä uudelleen ratkaisua paikalliseen sopimiseen. Tällä kertaa tavalla, että kaikkien työntekijöiden ääni kuuluu.