Elinkeinoelämän järjestöjen viestissä kuusi keinoa talouskasvuun

(Julkaistu Uusi Suomi 9.2.2017)

Elinkeinoelämän keskusliitto, Keskuskauppakamari, Perheyritysten liitto ja Suomen Yrittäjät ovat julkaisseet (8.2.2017) kuusi keinoa, joilla talouteen saadaan lisää työllisyyttä ja kasvua. Tosin pääministeri Juha Sipilän mukaan mitään leikkauksia ei tarvita, ja elinkeinoministerin Mika Lintilän mukaan talouskasvu tulee ohittamaan kaikki asiantuntijoiden arviot. Mutta jos tapahtuu niinkin epätodennäköinen asia, että paikallaan jähmettymällä kaikki ei käännykään parhaaksi? Tässä varmuuden vuoksi järjestöjen yhteiset neuvot.

1. Rakenteet reippaasti uusiksi, sääntely säälliseksi

Lisää kilpailua ja työelämän joustoja. Suomen Yrittäjät on esittänyt mekaanista ”yksi sääntely sisään, kaksi ulos” periaatetta käyttöönotettavaksi lainvalmistelussa. Tätä on sovellettu ainakin Saksassa ja Isossa-Britanniassa.

2. Verotuksesta kilpailuetua

Verotuksessa tulee kannustaa yrittämiseen, omistamiseen ja työntekoon. Suomen jyrkkä palkkaverotuksen progressio heikentää kannustamia ja haittaa kotimaisen omistajuuden syntymistä. Toisaalta ulkomainen omistaja herättää vähemmän kateutta suomalaisissa. Työn verotusta kuvaa se, että 42 200 euron palkkatasolla Suomi on Pohjoismaiden ankarin verottaja.

3. Julkinen sektori tälle vuosituhannelle

Julkisen sektorin näkymä huolestuttaa huoltosuhteen heikkenemisen myötä. Tarvitaan lisää yksityisiä toimijoita julkisiin palveluihin. Sote-uudistuksen ja valinnanvapauden myötä julkisen sosiaali- ja terveysalan markkinoita avataan nykyistä enemmän, jotta verorahoille saadaan kustannustehokkaampaa vastinetta. Vaarana on, että ideologisista syistä yksityisille sote-yrityksille – joita Suomen on yli 16 000 terveydenhoitoalalla ja yli 3 000 sosiaalialalla – suljetaan markkinat. Viimeksi mainittu ei pysäyttäisi julkisen sektorin kasvua.

4. Sote-uudistus ja valinnanvapaus valmiiksi

Sosiaali- ja terveyspalvelu- ja maakuntauudistus on vietävä maaliin ja kansalaisille on taattava valinnanvapaus. Enemmän asiakaslähtöisyyttä, korkealaatuisuutta ja innovatiivisuutta. Toistaiseksi uudistus etenee myötäpurjeessa, mutta ensi vaalikaudella vaarana on uudistusten osittainen peruminen.

5. Maahanmuuttajille mahdollisuus yrittäjyyteen ja työhön

Tarvitsemme lisää ulkomaista työvoimaa. Kyse voi olla erityisosaamista vaativista tehtävistä tai suoranaisista työvoimapula-aloista. Lisäisin vielä, että viime vuosien syntyvyyden romahtaminen on pitkällä aikavälillä vinouttamassa huoltosuhdetta entisestään.

6. Työtä vapaakaupan puolesta 

Suomi on vientivetoinen maa, jolla on pienet sisämarkkinat. Viime aikojen maailmanpoliittiset tapahtuvat ovat osoittaneet, että vapaan kaupan eteen on aidosti tehtävä työtä. Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen maailmalla on luotu yli kolme tuhatta eri kaupanestettä. Niiden myötä suomalaiset yritykset menettävät vientituloja ja markkinoita. Byrokratia iskee erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Yrittäjän mietteitä sote-uudistuksesta

(Julkaistu Helsingin Yrittäjien blogipalvelussa 2.1.2017)

Suomen hallitus julkaisi (21.12.2016) lakiluonnoksen sosiaali- ja terveysalan (sote) uudistuksesta. Yrittäjien kannalta olennaista on, että tavalliselle kuntalaiselle tulee rajoitettu valinnanvapaus. Mallin mukaan jokainen kuntalainen käy ensin julkisella terveysasemalla. Mikäli kuntalaisella todetaan jatkohoidon tarve, voi hän tässä vaiheessa tehdä oman valinnan eri tarjoajien välillä. Teknisesti valinta hoidetaan maksusetelillä. Toinen tapa saada valinnanvapaus on sote-keskuksen myöntämä henkilökohtainen budjetti. Tosin viimeksi mainittu koskee lähinnä erityisryhmiä kuten invalideja ja vanhuksia.

Toimin yrittäjänä siivousalan yrityksessä. Meidän kuluttaja-asiakkaistamme joka kuudes kuuluu yksityisten sosiaalipalveluiden piiriin. Palvelua saavat ainoastaan henkilöt, joilla on alentunut toimintakyky ja palvelulla tuetaan itsenäistä kodin asumista. Toimintaa varten rekisteröidytään kunnalliseen sosiaalitoimeen. Toiminta on luvanvaraista, mutta yksityisellä yrittäjällä on suhteellisen vapaat valtuudet suorittaa asiakasarviot ja allekirjoittaa sopimukset. Myönteistä asiassa on, että toiminta perustuu pitkälti luottamukseen. Toisaalta jokaiseen kuntaan täytyy erikseen rekisteröityä, ja jokaisella kunnalla on oma tapansa käsitellä hakemusta. Esimerkiksi yksi kunta hyväksyy laajat valtuudet, kun toisessa kunnassa palvelutarjontaa rajataan tarkemmin.

Mielestäni koko Uudenmaan kattava sote-keskus on nykyistä järkevämpi. Tällöin yhdellä hakemuksella saadaan katettua laajempi maantieteellinen alue ja sovittua yhden viranomaisen kanssa valtuudet. Samaten raportointi ja valvonta on selkeämpi suorittaa yhden toimijan kanssa.

Uusia mahdollisuuksia?

Avautuuko tässä mahdollisuuksia uuteen liiketoimintaan? Erittäin vaikea sanoa. Voi olla, että sote-keskus kilpailuttaa laajat kokonaisuudet, jossa yksi yritys tarjoaa samassa paketissa vaikkapa ruokahuollot, kodin siivoukset ja verenpainemittaukset. Toisaalta käytäntö on opettanut, että harvemmin yksi henkilö taipuu yhdellä kotikäynnillä aivan kaikkeen. Puhumattakaan, että korkeasti koulutetun terveysalan ammattilaisen ei ole tuotannollisesti ja taloudellisesti järkevää ryhtyä siivoamaan ja raivata lumia pois pihakäytäviltä. Jonkinlaista erikoistumista siis tapahtuu väkisinkin.

Toiveena tässä kohti on, että kilpailutuksen tekee kuntalainen itse. Hän saisi käyttöönsä henkilökohtaisen budjetin, josta hän voi itse valita mitkä palvelut hän ostaa keneltäkin yksittäiseltä tarjoajalta. Tämä avaisi mikro- ja pienyrittäjille parhaat mahdollisuudet kilpailla henkilökohtaisella, laadukkaalla palvelulla.

Palvelualoite lisäämään tehokuutta ja läpinäkyvyyttä

Palvelualoite (palveluhaaste) voisi olla erinomainen tapa lisätä kunnallisten palveluiden tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä. Kyse on siitä, että mikä tahansa yritys tai kolmannen sektorin toimija voisi haastaa kunnan oman palvelutuotanto joko alhaisemmilla kustannuksilla tai paremmalla laadulla. Malli on toiminut Ruotsissa kymmenen vuoden ajan.

Mikäli ulkopuolinen toimija haastaa kunnan oman tuotannon, niin sillä olisi velvollisuus verrata esitetystä nykyiseen toimintaan. Haastaja voi esittää edullisempaa hintaa tai vastaavasti tarjota samalla hinnalla parempaa laatua. Käytäntö olisi kunnalle täysin vapaaehtoinen. Sen olisi pakko vastata haasteeseen tai kilpailuttaa kohdetta, mutta malliin sitoutuneissa kunnissa tehtäisiin kuitenkin “haasteen” pohjalta julkinen arvio ja sen tulokset julkistettaisiin. Näin kuntalaiset näkisivät läpinäkyvästi kuinka tehokasta nykyinen toiminta on. Parhaassa tapauksessa saataisiin paras mahdollinen laatu alhaisimpaan mahdolliseen hintaan.

Suomessa malli on käytössä alle kymmenessä kunnassa. Suurista kaupungeista malli on käytössä ainoastaan Kuopiossa vuoden 2016 alusta – ja sekin kokeiluluonteisena kevääseen 2017 asti. Palvelualoitteessa suurin pelko on ollut sen johtaminen palvelluiden ulkoistamiseen, mutta mitään velvollisuutta tällaiseen mallissa ei ole. Itse asiassa voidaan puhua monikossa malleista, sillä asiaan ei ole yhtenäistä lainsäädäntöä vaan jokainen kunta päättää asian itsenäisesti.

Helsingissä kokoomus esitti palvelualoitetta kaupunginhallitukselle vuonna 2013, mutta tuolloin se kaatui Vasemmistoliiton, SDP:n ja Vihreiden vastustukseen. Mikäli palvelualoite saa myönteistä toimintaa aikaiseksi sitä käyttävissä kunnissa, niin asia nousee todennäköisesti ensi valtuustokaudella uudestaan pöydälle. Helsinkiläiset ansaitsevat parempaa palvelua tehokkaaseen hintaan – ja vieläpä läpinäkyvästi.