Työllä ja yrittämisellä rahoitetaan julkiset palvelut

Kuntien tehtävänä on järjestää koulutusta ja sivistystä. (kuva: wikipedia)

Me kaupunkilaiset arvostamme kirjastoja, lähiliikuntapaikkoja, varhaiskasvatusta, katujen kunnossapitoa, nuorisotyötä, perus-, ammatti-, aikuis- ja ammattikorkeakoulutusta sekä sosiaali- ja terveyspalveluita – siis asioita joista kunnat nyt päättävät. Viimeksi mainittu siirtyy kahden vuoden kuluttua kunnilta pois maakuntiin, mutta paljon jää vielä. Lähitulevaisuudessa kunnat keskittyvät entistä enemmän jäljelle jääviin tehtäviin sekä huolehtivat niistä syntyvien menojen kattamisesta.

Toimivan ja kestävän rahalähteen löytäminen on monesti se kuntapäättäjille vaikein asia. Mikäli kunta on pahasti velkaantunut eikä sillä ole elinvoimaa, niin päättäjien ainoaksi tehtäväksi jää palveluiden karsiminen. Joskus karsiminen voi olla perusteltua, ja sen avulla saadaan esimerkiksi palveluverkostoa tehokkaammaksi ja monipuolisemmaksi. Valitettavasti toisinaan kyse on ainoastaan talouden sanelemasta pakosta. Mikäli kunta on hukannut elinvoimaisuutensa ja rahoituksen lähteensä, niin se ei ole oikeastaan enää itsenäinen ja asukkaitaan palveleva julkinen toimija.

Helsingillä kaikki edellytykset yrittäjämyönteisyyteen

Mitä voimme tehdä Helsingissä, jotta julkiset palvelut säilyvät ja kehittyvät. Huolehditaan siitä, että meiltä löytyy yrittäjyyttä ja työnteon arvostamista.  Helsingin Yrittäjät listaa kahdeksan neuvoa tuleville päättäjille:

  1. Yritystoiminta ja yrittäjät kaupungin keskiöön.
  2. Yrittäjien ja kaupungin yhteistyötä tiivistettävä uudessa pormestarimallissa.
  3. Yrityksille tarjottava yritystoimintaa tukevaa toimintaa.
  4. Hyvällä maankäytöllä edellytyksiä monipuoliselle yritystoiminnalle.
  5. Sujuva liikenne – toimiva työelämä.
  6. Yrityksille luotava kilpailukykyinen toimintaympäristö.
  7. Pienet yritykset mukaan julkisiin hankintoihin.
  8. Sote- ja maankuntauudistuksessa vahvistettava paikallista yritystoimintaa.

Hyvät julkiset palvelut rakentuvat terveeseen ja kestävään talouteen. Pidetään huolta kaupunkimme yrittäjäystävällisyydestä ja työntekokulttuurista.

Helsingin talous erinomaisessa kunnossa

(Julkaistu Uusi Suomi 17.3.2017)

Nyt on syytä hymyyn! Helsingin kaupunki julkaisi (16.3.2017) vuoden 2016 tilinpäätöksen ja se oli erinomainen. Kaupungin talouden nykytilan juuret ovat keväässä 2013, jolloin kaupunki otti käyttöön tuottavuustavoitteet. Käytännössä se hillitsi menojen kasvua, ja pakotti virastot käyttämään toimintamenonsa huolellisemmin.

Mallissa ideana on “käyttömenojen reaalikasvu asukasmäärän kasvun mukaisena vähennettynä vuotuisella yhden prosentin tuottavuuden nousutavoitteella”. Kyseessä ei ole siis nykyisten menojen leikkuri vaan kasvusta johtuvien menojen hillitsijä.

Tarkastellaan vuoden 2016 tilinpäätöslukuja.

  • Tilikauden ylijäämä nousi 29 milj. eurosta 465 milj. euroon. Pelkästään tällä summalla maksettaisiin neljät “guggenheimit”.
  • Lainamäärä laski asukasta kohti 2.518 eurosta 2.156 euroon. Lainaa oli siis vähemmän reilut 200 milj. euroa.
  • Toimintamenot pienenivät yhtiöittämisten ja tehostamisten seurauksena -50 milj. euroa, verotulot kasvoivat +140 milj. euroa ja lisäksi saatiin satunnaisia tuloja maan myynnistä +150 milj. euroa tavallista enemmän.
  • Investointimenot nousivat 571 milj. eurosta 663 milj. euroon. Tämä tarkoittaa, että investoinneista ei ole tarvinnut yhtään puristaa pois.
  • Helsingin työllisyysaste on 73,1 prosenttia, kun se koko maassa on 67,0 prosenttia. Kaupungin elinkeinorakenne nojautuu yksityiseen sektoriin ja palvelualoille. Helsingissä on korkea ja lisääntyvä määrä maahanmuuttajia.
  • Valtionosuus nousi 273 milj. eurosta 316 milj. euroon. Se vastaa noin 9 prosenttia verotuloista. Tämä liittyy kasvuun, arvostuksiin ja jaksotuksiin eikä sisällä mitään erityisiä asioita. Yleisemmällä tasolla tarkastellen Helsingin valtionosuus on erittäin pieni, kun vastaavasti esimerkiksi Ranua saa 70 prosenttia tuloista valtion pussista. Helsinki elättää muuta maata.
  • Helsingin Sataman ja Helsingin Energian (Helen Oy) yhtiöittämisen seurauksena tilitykset niiltä pieninivät. Tosin Helen Oy:n kohdalla kyse on enemmän yhtiön aloittamasta jätti-investointiohjelmasta. Takavuosina tilitykset saattoivat olla 200 milj. euroa, mutta viime vuonna päästiin lainakorkojen ja osinkojen kautta noin 70 milj. euroon.

Mitä seuraavaksi? Kaupungille on tulossa suuret investoinnit uusille asuinalueille sekä liikenneinvestointeja kuten raide-jokeri, kruununsillat ja mahdollisesti itämetro Östersundomiin. Tai sitten voitaisiin harkita kunnallisveron alentamista hieman ja silti rahaa jäisi investointeihin.

Vahva talous on tehnyt Helsingistä itsenäisemmän toimijan. Esimerkiksi valtion mahdollistamaa subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ole rajattu eikä ryhmäkokoja ole kasvatettu.

Helsingin valtionosuuden tasausmaksu vastaa lähes 2 % kunnallisveroa

Kuntaliitto tiedotti vuoden alussa valtionosuusrahoituksen muutoksista vuodelle 2017.  Taloudellisesti vahva Helsingin seutu joutuu maksamaan – tai näkökannasta riippuen luopumaan – osasta verotuloistaan heikommin meneville kunnille. Järjestelmää kutsutaan valtionosuuden tasausmaksuksi.

Vuonna 2016 pääkaupunkiseudulle muutti lisää ihmisiä ja sen taloudellinen toimeliaisuus lisääntyi. Tämä on hyvä uutinen, mutta sen kääntöpuolena on, että alueemme kaupungit joutuvat tästä hyvästä maksamaan vuonna 2017 nykyistä enemmän valtionosuuden tasausmaksua.

Helsinki
2016: 265 milj. euroa, 2017: 289 milj. euroa (nousua +9 %)
– Jokainen helsinkiläinen tukee 450 eurolla vuosittain muita kuntia
Espoo
2016: 162 milj. euroa, 2017: 172 milj. euroa (nousua +6 %)
– Jokainen espoolainen tukee 630 eurolla vuosittain muita kuntia
Vantaa
2016: 47 milj. euroa, 2017: 45 milj. euroa (laskua -4 %)
– Jokainen vantaalainen tukee 210 eurolla vuosittain muita kuntia

Mikäli Helsinki saisi pitää osuutensa, niin sen talous olisi joko 140 miljoonaa euroa ylijäämäinen tai se voisi laskea kunnallisveroa lähes kaksi prosenttiyksikköä.

Onko tasausmaksu perusteltavissa?

Voiko tasausmaksua perustella? Yhden argumentin mukaan Helsingissä suurin osa valtionvirastoista, joten tasausmaksu on kohtuullinen. Itse asiassa, valtion osuus Uudenmaan elinkeinoelämästä on vähäisempi kuin valtaosassa muita Suomen alueita. Toinen argumentti vertaa järjestelmää samanlaiseksi oikeudenmukaisuudeksi kuin mitä tapahtuu tulosiirroissa kansalaisten kesken. Nykyisen järjestelmä ongelmana on, että vahvat kunnat laitetaan automaatilla maksamaan omasta pussista heikoille kunnille. Sen sijaan läpinäkyvämpää olisi jos kunnat saisivat pitää tulonsa, ja valtio tukisi valtion yleisistä verotuloista halutessaan heikompia kuntia. Asia olisi selkeämmin lokerossa, ja valtion tahtotila aluepolitiikalle läpinäkyvämpää.

Palvelualoite lisäämään tehokuutta ja läpinäkyvyyttä

Palvelualoite (palveluhaaste) voisi olla erinomainen tapa lisätä kunnallisten palveluiden tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä. Kyse on siitä, että mikä tahansa yritys tai kolmannen sektorin toimija voisi haastaa kunnan oman palvelutuotanto joko alhaisemmilla kustannuksilla tai paremmalla laadulla. Malli on toiminut Ruotsissa kymmenen vuoden ajan.

Mikäli ulkopuolinen toimija haastaa kunnan oman tuotannon, niin sillä olisi velvollisuus verrata esitetystä nykyiseen toimintaan. Haastaja voi esittää edullisempaa hintaa tai vastaavasti tarjota samalla hinnalla parempaa laatua. Käytäntö olisi kunnalle täysin vapaaehtoinen. Sen olisi pakko vastata haasteeseen tai kilpailuttaa kohdetta, mutta malliin sitoutuneissa kunnissa tehtäisiin kuitenkin “haasteen” pohjalta julkinen arvio ja sen tulokset julkistettaisiin. Näin kuntalaiset näkisivät läpinäkyvästi kuinka tehokasta nykyinen toiminta on. Parhaassa tapauksessa saataisiin paras mahdollinen laatu alhaisimpaan mahdolliseen hintaan.

Suomessa malli on käytössä alle kymmenessä kunnassa. Suurista kaupungeista malli on käytössä ainoastaan Kuopiossa vuoden 2016 alusta – ja sekin kokeiluluonteisena kevääseen 2017 asti. Palvelualoitteessa suurin pelko on ollut sen johtaminen palvelluiden ulkoistamiseen, mutta mitään velvollisuutta tällaiseen mallissa ei ole. Itse asiassa voidaan puhua monikossa malleista, sillä asiaan ei ole yhtenäistä lainsäädäntöä vaan jokainen kunta päättää asian itsenäisesti.

Helsingissä kokoomus esitti palvelualoitetta kaupunginhallitukselle vuonna 2013, mutta tuolloin se kaatui Vasemmistoliiton, SDP:n ja Vihreiden vastustukseen. Mikäli palvelualoite saa myönteistä toimintaa aikaiseksi sitä käyttävissä kunnissa, niin asia nousee todennäköisesti ensi valtuustokaudella uudestaan pöydälle. Helsinkiläiset ansaitsevat parempaa palvelua tehokkaaseen hintaan – ja vieläpä läpinäkyvästi.