Yrittäjyys on vaihtoehto edetä uralla

Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 29.12.2018

Onko eläkeikää lähestyvä ihminen liian vanha uusiin työtehtäviin? Nimimerkki Ei enää nuori mutta edelleen innokas kirjoitti mielipidesivulla (HS 27.12.), ettei hän kokeneena, eläkeikää lähestyvänä työnhakijana pääse edes työhaastatteluihin.

Olen toiminut yli kahdenkymmenen vuoden ajan yrittäjänä eri muodoissa ja erilaisilla toimialoilla. Tutuiksi ovat tulleet niin yksinyrittäjyys, kimppayrittäjyys, sivutoimiyrittäjyys kuin vähemmistöosuudella toimiminenkin.

Käsieni kautta on kulkenut välillä hyvällä ja välillä kehnolla menestyksellä eri palvelualan toimialoja. Mitään yhtä yrittämisen tarinaa en ole kokenut, vaan kaikissa on ollut eri lähtökohta ja eri elinkaari.

Minulle yrittäminen on tuonut jatkuvaa uudistusmiskykyä, uusia ihmisiä ja mielekästä työuralla kulkemista – joskus eteenpäin, joskus sivuttain. Suomessa on useita toimialoja, joilla yrittäjän korkeammalla iällä on myönteinen vaikutus menestymiseen. Iän myötä suhdeverkostot, kokemuspohja ja auktoriteetti lisääntyvät.

Mikko Savelius
yrittäjä, Helsinki

Mitä jos kokeiltaisiin yksinkertaistamista?

(Julkaistu Helsingin Yrittäjät 26.1.2018)

Yrittäminen on yksinkertaisten ihmisten työtä. Kyllä, kuulun joukkoon. En suoraan sanottuna ymmärrä miksi asiat täytyy tehdä monimutkaisesti, tulkittavaksi, visaiseksi – suoraan sanottuna vaikeaksi. Mitä jos kokeilisit suoraviivaisempaa lähestymistapaa?

Tässä on juju. Nimittäin asioiden tekeminen yksinkertaisesti ei ole… no, yksinkertaista. Helpoimman, suoraviivaisimman ja yksiselitteisemmän tavan löytäminen vaatii runsaasti kokeiluja, erehtymistä ja resursseja. Kun lopulta se yksinkertaisin tapa löytyy, niin mieleen hiipii hirvittävä ajatus: ”tämänkin miettimiseen meni paljon arvokasta aikaa”. Ja kahta kauheammalta tuntuu, jos valittu yksinkertaisin toimintamalli oli juuri se malli, joka oli ensimmäisenä mielessä, kun koko monimutkainen miettimisprosessi alunperinkin aloitettiin.

Miksi kiky ja aktiivimalli ovat ontuvia

Mennään politiikan puolelle. Poimin kaksi valtiovallan päätöstä, joissa ei poliittisista syistä ole valittu yksinkertaisinta ajatusta vaan on rakennettu monimutkainen himmeli.

Kilpailukykysopimuksessa (kiky) haluttiin pidentää vuosittaista työaikaa. Yksinkertaisin tapa olisi ollut tehdä kahdesta täysin turhasta pyhäpäivästä, helatorstai ja loppiainen, normaali työpäivä. Sen sijaan päädyttiin niin monimutkaiseen malliin, että ainakin pienemmät ja osapäiväisesti työllistävät yritykset ovat jättäneet sen suosiolla väliin.

Toinen monimutkainen viritelmä on rakennettu työttömien työnhakijoiden aktiivimallista. Mikäli haluttaisiin työnhakijoita patistaa hakemaan töitä puuttumalla työttömyyskorvaukseen, niin se oltaisiin voitu porrastaa mekaanisesti. Korvausta olisi voitu laskea mekaanisesti vaikkapa kolme tai kuuden kuukauden välein. Näin työnhakijalle tulee automaattisesti motivaatio hakea parempaa toimeentuloa palkkatyöstä tai yrittämisestä ajan myötä. Sen sijaan päädyttiin byrokraattiseen järjestelyyn, jossa työnhakijan ja viranomaisten välillä liikkuu jatkuvaa raportointia ja tulkinnanvaraisuutta.

Työllä ja yrittämisellä rahoitetaan julkiset palvelut

Kuntien tehtävänä on järjestää koulutusta ja sivistystä. (kuva: wikipedia)

Me kaupunkilaiset arvostamme kirjastoja, lähiliikuntapaikkoja, varhaiskasvatusta, katujen kunnossapitoa, nuorisotyötä, perus-, ammatti-, aikuis- ja ammattikorkeakoulutusta sekä sosiaali- ja terveyspalveluita – siis asioita joista kunnat nyt päättävät. Viimeksi mainittu siirtyy kahden vuoden kuluttua kunnilta pois maakuntiin, mutta paljon jää vielä. Lähitulevaisuudessa kunnat keskittyvät entistä enemmän jäljelle jääviin tehtäviin sekä huolehtivat niistä syntyvien menojen kattamisesta.

Toimivan ja kestävän rahalähteen löytäminen on monesti se kuntapäättäjille vaikein asia. Mikäli kunta on pahasti velkaantunut eikä sillä ole elinvoimaa, niin päättäjien ainoaksi tehtäväksi jää palveluiden karsiminen. Joskus karsiminen voi olla perusteltua, ja sen avulla saadaan esimerkiksi palveluverkostoa tehokkaammaksi ja monipuolisemmaksi. Valitettavasti toisinaan kyse on ainoastaan talouden sanelemasta pakosta. Mikäli kunta on hukannut elinvoimaisuutensa ja rahoituksen lähteensä, niin se ei ole oikeastaan enää itsenäinen ja asukkaitaan palveleva julkinen toimija.

Helsingillä kaikki edellytykset yrittäjämyönteisyyteen

Mitä voimme tehdä Helsingissä, jotta julkiset palvelut säilyvät ja kehittyvät. Huolehditaan siitä, että meiltä löytyy yrittäjyyttä ja työnteon arvostamista.  Helsingin Yrittäjät listaa kahdeksan neuvoa tuleville päättäjille:

  1. Yritystoiminta ja yrittäjät kaupungin keskiöön.
  2. Yrittäjien ja kaupungin yhteistyötä tiivistettävä uudessa pormestarimallissa.
  3. Yrityksille tarjottava yritystoimintaa tukevaa toimintaa.
  4. Hyvällä maankäytöllä edellytyksiä monipuoliselle yritystoiminnalle.
  5. Sujuva liikenne – toimiva työelämä.
  6. Yrityksille luotava kilpailukykyinen toimintaympäristö.
  7. Pienet yritykset mukaan julkisiin hankintoihin.
  8. Sote- ja maankuntauudistuksessa vahvistettava paikallista yritystoimintaa.

Hyvät julkiset palvelut rakentuvat terveeseen ja kestävään talouteen. Pidetään huolta kaupunkimme yrittäjäystävällisyydestä ja työntekokulttuurista.

Palvelualoite lisäämään tehokuutta ja läpinäkyvyyttä

Palvelualoite (palveluhaaste) voisi olla erinomainen tapa lisätä kunnallisten palveluiden tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä. Kyse on siitä, että mikä tahansa yritys tai kolmannen sektorin toimija voisi haastaa kunnan oman palvelutuotanto joko alhaisemmilla kustannuksilla tai paremmalla laadulla. Malli on toiminut Ruotsissa kymmenen vuoden ajan.

Mikäli ulkopuolinen toimija haastaa kunnan oman tuotannon, niin sillä olisi velvollisuus verrata esitetystä nykyiseen toimintaan. Haastaja voi esittää edullisempaa hintaa tai vastaavasti tarjota samalla hinnalla parempaa laatua. Käytäntö olisi kunnalle täysin vapaaehtoinen. Sen olisi pakko vastata haasteeseen tai kilpailuttaa kohdetta, mutta malliin sitoutuneissa kunnissa tehtäisiin kuitenkin “haasteen” pohjalta julkinen arvio ja sen tulokset julkistettaisiin. Näin kuntalaiset näkisivät läpinäkyvästi kuinka tehokasta nykyinen toiminta on. Parhaassa tapauksessa saataisiin paras mahdollinen laatu alhaisimpaan mahdolliseen hintaan.

Suomessa malli on käytössä alle kymmenessä kunnassa. Suurista kaupungeista malli on käytössä ainoastaan Kuopiossa vuoden 2016 alusta – ja sekin kokeiluluonteisena kevääseen 2017 asti. Palvelualoitteessa suurin pelko on ollut sen johtaminen palvelluiden ulkoistamiseen, mutta mitään velvollisuutta tällaiseen mallissa ei ole. Itse asiassa voidaan puhua monikossa malleista, sillä asiaan ei ole yhtenäistä lainsäädäntöä vaan jokainen kunta päättää asian itsenäisesti.

Helsingissä kokoomus esitti palvelualoitetta kaupunginhallitukselle vuonna 2013, mutta tuolloin se kaatui Vasemmistoliiton, SDP:n ja Vihreiden vastustukseen. Mikäli palvelualoite saa myönteistä toimintaa aikaiseksi sitä käyttävissä kunnissa, niin asia nousee todennäköisesti ensi valtuustokaudella uudestaan pöydälle. Helsinkiläiset ansaitsevat parempaa palvelua tehokkaaseen hintaan – ja vieläpä läpinäkyvästi.

Toimiva kaupunki elää työstä ja yrittämisestä

Yrittäjäsanomat listasi numerossaan 9/2016 eri kuntien yrittäjävaltuutettujen määrään kunnanvaltuustoissa. Parhaimpiin prosenttiosuuksiin pääsivät pienet kunnat, kuten Petäjävesi, Vesilahti ja Joutsa. Niissä saattoi parhaimmillaan jopa yli puolet valtuutetuista olla yrittäjiä. Tämä asetelman myötä pienet kunnat ovat hyvin herkkiä kuuntelemaan paikallisten yrittäjien toiveita.  Haastatellut päättäjät antoivat kiitosta siitä, että kuntien päätöksentekoon on saatu näin luovuutta nähdä asiat toisin sekä saatu käytännön työelämän kokemusta.

Valitettavasti Helsingin valtuuston jäsenistä ainoastaan 15 prosentilla on yrittäjätaustaa. Tulos on lähellä häntäpäätä. Käytännössä tämä näkyy siinä, että asiat hoidetaan kuten “aina ennenkin” – virkamiehet valmistelevat päätökset ja valtuutettujen tehtäväksi jää vain päättää. Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että virkamiesvalmistelut ovat laajentuneet viime vuosina siten, että asukkaita ja järjestöjä – kuten Helsingin Yrittäjiä ja kaupunginosayhdistyksiä – kuullaan yhä varhaisemmassa vaiheessa. Toisaalta yrittäjien puute on näkynyt siinä, että yrittäjämyönteiset aloitteet – kuten palvelualoite –  ovat pysähtyneet jo kaupunginhallituksessa tai viimeistään valtuustossa. Helsingissä tämä tapahtui vuonna 2013, jolloin palvelualoite kaatui Vasemmistoliiton, SDP:n ja Vihreiden vastustukseen.

Mutta tapahtuu paljon hyvääkin. Nimittäin Helsingin kaupunki on ottanut yhdeksi arvoksi yrittäjämyönteisyyden. Paperilta on pitkä matka käytäntöön, mutta jotain konkreettistakin tapahtuu. Marian sairaala remontoitiin vuoden 2016 aikana aloitteleville kasvuyrityksille, ja nyt Startup Maria on lajissaan pohjoismaiden suurin. Keskuksen on kerännyt saman katon peräti 60 alkuvaiheen kasvuyritystä.

Helsingillä on vielä matkaa Suomen yrittäjäystävällisemmäksi kunnaksi, mutta kyllä meillä kaikki edellytykselle sille löytyvät. Tehdään Helsingistä paras paikka onnistumiselle. Toimiva kaupunki elää työstä ja yrittämisestä.